Gott om folk och förtjusta utrop. Gästerna bjöds på kaffe och tilltugg. Nya bord och bänkar.
Merikotka liitelee Ekniemen huipun yllä, silmäilee alas aterian toivossa ja ehkä ihailee upeita maisemia samalla. On kuuma, nuotiota ei ole laavulle sytytetty, sen aika on syksymmällä. Helteestä huolimatta paikalle on saapunut runsaslukuisesti iloisia ja tyytyväisiä ihmisiä ihailemaan uutta näköalatornia.
Jaakko-isä ja pojat Antti ja Heikki Virtanen ovat Ekniemen näköalatornin mahdollistajia.
- Kun saimme ostaa alueen, päätimme antaa sen kaikkien käyttöön. Maisema ei kulu, mutta kallioluonto on aika herkkä, joten ihmiset ohjataan luontopoluille, kertoo Jaakko Virtanen.
Antti Virtanen lisää, että kuka tahansa voi tulla nauttimaan luontopolun kauneudesta ja ihailla komeaa maisemaa. Mutta ajatuksena on, että jos tuo paikalle omia eväitä, mehupulloja ja muita roskiksi muuttuvia asioita, ne viedään mennessään takaisin. Roska-astioita ei paikalle laiteta, niiden tyhjentäminen on hankalaa, se sitoo liikaa.
- Tähän asti olemme tarjonneet polttopuut laavulla ihmisille, mutta nyt myös kunta osallistuu polttopuiden kustannuksiin.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
TONTIN OSTOSTA kesti viitisen vuotta päästä tähän pisteeseen. Laavu rakennettiin vuonna 2019 ja se oli heti hyvin suosittu. Luontopolun kattavan maa-alueen omistaa kolme maanomistajaa. Alueella on myös kasviharvinaisuuksia, joita täytyy varjella, samoin yksi perhonen.
- Perhonen on nimeltään hietaheinäperhonen. Sen voi nähdä, mutta se osaa hienosti maastoutua. Yleensä sen huomaa vasta, kun se nousee lentoon. Kasviharvinaisuuksista toinen on isokokoinen ukontulikukka, joka löytyy luontopolun alusta. Keltasauramo vielä lisäksi, sitä en ole Kemiönsaarella muualla tavannut, kertoo Jaakko.
Monet sanovat Ekniemen huippua Etelä-Suomen Lapiksi. Maisema on niin avara, melkein kuin olisi tunturilla. Käppyrämäntyjä on harvakseltaan, tilaa ja ilmaa sitäkin enemmän.
Markku Vesalainen (t.v.), Jaakko Virtaten och Antti Virtanen är nöjda med resultatet.
Kunnanjohtaja Erika Strandberg sai kunnian avata Ekniemen huipun, hän leikkasi sinisen nauhan ja pääsi ensimmäisenä kapuamaan ylös Degerdalin kylähdistyksen puhenjohtaja Liisa Yli-Yrjänäisen kanssa.
- Todella upea paikka, josta tuntee kyläyhdistyksen yhteisöllisyyden. Parasta tässä on kokonaisuus; meri, kallio ja metsä. Tornissa näytti hienolta, kiittelee Stranberg. - Tämä on ympäristöteko!
- Suuri kiitos kaikille talkoolaisille ja myös EU:lle, tämä oli suuri ponnistus, johon on kulunut noin 600 työtuntia. Mainio retkikohde kaikille, kertoo Yli-Yrjänäinen. - Toiveenani oli, että Ekniemen torni (12 m) olisi korkeampi kuin Taalintehtaalla (9 m) ja se toteutui.
Ordförande för byalaget, Liisa Yli-Yrjänäinen, hoppades på ett högre torn än det i Dalsbruk.
Allt har byggts på talko.
Kommundirektör Erika Strandberg säger att detta är en miljögärning.
EKNIEMEN kylältä Marko Tapio kertoo, että tornista näkyy Paraisten kalkkitehtaan tornit, Turun Meyerin telakan nosturit ja Mäntynummen tuulivoimala. Kannattaa ottaa kiikarit mukaan, kun sinne ylös kapuaa, näkee paremmin joka suuntaan. Torni on pystytetty ilmansuuntien mukaan, mutta parin sentin heittoa saattaa olla.
- Torni on 80 metriä merenpinnan yläpuolella, mainitsee Tapio. - Tämä projekti kasvatti yhteisöllisyyttä, talkoissa oli aina 4–7 henkilöä mukana. Jotkut jopa yöpyivät laavulla.
Landskapet är ståtligt sett från en plats 80 m över havet.
Degerdalin kyläyhdistyksellä on pitkät perinteet. Alkupuheenvuorossaan Kalevi Kallonen kertasi yhdistyksen alkuhistoriaa, josta osa tuli myös nykyiselle puheenjohtajalle täysin uutena tietona.
Ekniemeläiset kesäasukkaat Ville-Veikko Kujala ja Nina Selesniemi (Paimio) kehuvat yhteen ääneen näköalatornia.
- Paras näkymä ylhäältä oli merelle, tuumii Ville-Veikko.
- Ihan älyttömän hieno paikka, kiittelee Nina. - Olemme käyneet laavulla aiemmin paistamassa makkaraa. On hienoa, että tällainen tornikin on rakennettu. Käymme syksyllä ja talvella täällä lenkillä koirien kanssa, mahtavat maisemat. Vain merikotkalla on paremmat.
Teksti & kuva: Jaana Aartomaa
Ville-Veikko Kujala och Nina Selesniemi var imponerade.
