”Ja, må hon leva uti hundrade år!”
- Maailmani olisi köyhä ilman huumoria ja fantasiaa! sano högsåralainen Alfhild Ekebom.
Hän täytti tiistaina sata vuotta. Suurta juhlaa sisätiloissa ei voitu järjestää, mutta fiksut kyläläiset olivat keksineet toisen tavan onnitella kyläläistä, joka vuosien varrella on toiminut yhteiskunnan tukipilarina ja vielä tänäkin päivänä osallistuu aktiivisesti kyläyhteisön rientoihin. Marttojen virallinen vierailu Ekebomin puutarhassa kasvoi koko kylän, naisten, miesten, lasten ja koirien yhteiseksi ulkoilmatapahtumaksi!
Yhdessä joukossa, toki koronavälit noudattaen, onnittelijat marssivat puutarhaan onnittelubanderolleineen, fanfaareineen ja ”Ja, må hon leva uti hundrade år” -lauluineen.
- No niin, olen elänyt satavuotiaaksi. Nyt on siis aika ampua minut! päivän sankaritar laukoi hymyssä suin ja osoitti ensi hetkestä omanlaistaan huumoria.
Iloista onnittelutapahtumaa leimasi hillitön huulenheitto (puhuttiin mm ”tiskiryhmistä” ja eräs onnittelija vakuutti olevansa valmis menemään kaikkien puolesta vankilaan, mikäli joku ilmoittaisi viranomaisille koronasuositusten vastaisesta kokoontumisesta). Nyt ei hermoiltu viruksen takia; eiväthän kaikki ikäihmiset halua itseään luokitelluiksi heiveröisiksi, koronatartunnan potentiaalisiksi uhreiksi.
Eihän toki ole kovinkaan jokapäiväistä, että päästään onnittelemaan omassa kodissan selviävää satavuotiasta, joka paistaa sata munkkia marttojen tapahtumiin, laulaa kuin laululintu ja on useita ihmisiä sanavalmiimpi.
EKEBOM edustaa aitoa, parhaimmillaan olevaa saaristolaista; skarppi, ystävänä luotettava ja kätevä kaikissa askareissa. Hän on kotoisin Rosalasta ja saapui ensimmäisen kerran Högsåraan 15-vuotiaana piikomaan ankaran emännän alaisena. Ennen kuin hänestä tuli vakituinen högsåralainen, hän ehti työskennellä mm pari vuotta Örön linnakesaarella kotiapulaisena ja sotapesässä. Lopulta hän asettui Loviisasta kotoisin olevan aviomiehensä kanssa Högsåraan.
- Heti ensi kerran Högsåraan saapuessani tunsin, että tämä saari on minun kotini. Tänne olen juurtunut, täältä löytyy poikkeuksellista yhteisöllisyyttä. Mutta kaipaan ylevää suurta metsää, joka oli minulle niin rakas. Nyt se on hakattu.
Vaikka pienillä saaristolaiskylillä, esimerkiksi Rosalalla ja Hiittisillä, on paljon yhteisiä piirteitä, ne kuitenkin poikkeavat toisistaan. Högsårassa on aina erikoisen aktiivisesti vaalittu kulttuuria. Yhdistysten luottamustehtävistä huolehtinut (mm nuorisoseuran puheenjohtajana toiminut), monipuolisesti lahjakas Ekebom on yhteiskunnallisten tehtäviensä ohella päässyt harrastamaan kuorolaulua, kansantanhuja ja teatteria.
Marttayhdistys kuuluu hänen elämänsä tärkeimpiin yhteisöihin.
- Se tarjoaa yhteisöllisyyttä ja hyviä ystäviä. Olemme kuin yhtä suurta perhettä. Pääsee tapaamaan ihmisiä ihan kasvotusten. Sitä ei mikään elektroniikka voi korvata, hän sanoo.
Satavuotispäivien kunniaksi Ekebomin poika avusti äitiään kirjautumaan Facebookiin. Ekebom suhtautuu siihen skeptisesti, vaikka osaakin käyttää muuta digitekniikkaa jo ennestään.
- En todellakaan halua esittää itseäni joukolle vieraita ihmisiä. Itse en myöskään ole ollenkaan kiinnostunut muiden ihmisten esittäytymisestä, hän sanoo kuitenkin myöntäen, että Fb lisää hänen mahdollisuuksiaan pitää yhteyttä sukulaisiinsa.
Text/teksti & foto: Ingrid Sandman
Onnea Alfhild Ekebom 100 vuotta 12.5.2020
