John Björkman: ”Museo viitoittaa kestävän kehityksen tietä”

John-Bjorkman_IMG_4874

John Björkman

Sagalundin säätiö on valinnut seuraajan vuodenvaihteessa eläkkeelle siirtyvälle museonjohtaja Li Näselle. Hän on filosofian maisteri John Björkman. Björkman on syntynyt Turussa ja kahden lapsen perhe asuu siellä. Hän ei ole huolissaan sukkulointimatkoista; onhan hän ennestään työskennellyt useitakin jaksoja Sagalundissa.

Kansantieto- ja kansanrunousopin opiskelu oli oikeastaan sattuma. 

– Toki luin historiakirjoja jo teini-ikäisenä, mutta en ollut varma, mitä lähtisin opiskelemaan. Sattumalta eteeni tuli kansantieto ja se herätti uteliaisuuteni. Opiskelut osoittautuivat juuri niin mielenkiintoisiksi kuin olin toivonut. Kaksi vuotta opiskeltuani olin kesätöissä museossa ja viihdyin todella hyvin.

Eräs tehtävä Sagalundissa oli vastuu suuresta rakennushankkeesta, kun Fallan päärakennus siirrettiin museon alueelle. Falla kuuluu edelleen Björkmanin suosikkeihin, niin rakennuksena kuin elävää toimintaa mahdollistavana tilana.

– Meillä on niin paljon opittavaa entisajan elämäntavoista, miten ennen ajateltiin ja työskenneltiin. Lopulta monet meistä alkavat nyt ymmärtää kestävien ratkaisujen merkityksen, olkoon sitten kyse rakentamisesta, ruoantuotannosta tai kuluttamisesta, hän sanoo.

Björkmanin mukaan museot tarjoavat tietoja siitä, miten entisaikoina pärjättiin. Museot antavat nykyihmisille tilaisuuden huomata, että kulttuuriperintökin voi tarjota käyttökelpoisia ratkaisuja ja ideoita.

Björkman kertoo, että Sagalundiin ovat käyneet tutustumassa ryhmiä nimenomaan hakemassa oppia vanhojen rakennusten oikeasta kunnostamisesta. Mutta kotiseutumuseot suovat meille myös perspektiivin olemassaoloon ja lisäävät ymmärrystä kotikuntaan tai matkailukohteeseen.  Museot toimivat tietenkin turisteja houkuttelevina, elämyksiä tarjoavina matkailukohteina.

 

BJÖRKMAN on uransa aikana tutustunut lukemattomiin kotiseutumuseoihin niin kotimaassa kuin ulkomailla. Sagalundia hän kehuu lajinsa huipuksi. Se on maassamme ollut edelläkävijä, tarjoen muita paljon aikaisemmin esimerkiksi roolihahmojen opastamia kierroksia. Li Näse otti valppaasti mallia ulkolaisista museoista.

Kiitos Näsen ja monien vapaaehtoisten Sagalund on kymmeniä vuosia pystynyt järjestämään ”eläviä” päiviä ja suuria erikoistapahtumia sekä aikuisille että lapsille. Björkman huomauttaa, että useimmat kotiseutumuseot toimivat vain vapaaehtoisvoimin. Ne eivät pysty järjestämään Sagalundin tapaista toimintaa ilman palkattua työvoimaa.

Sagalundissa riittää tiloja ja tarvittavia työkaluja jotta erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset pääsisivät kokeilemaan entisajan elämää. Björkman kehuu myös komeaa museopuistoa, jossa monet kasvit ovat peräisin museon perustajan, opettaja Nils Oskar Janssonin ajalta, eli sadan vuoden takaa.

– Nyt kehä näyttäisi sulkeutuvan. Janssonin sydämenasiana oli koululaisille ja nuorisolle käytännön taitojen ja teoriatietojen opettaminen, esimerkiksi oman palstan viljelemistä omavaraisuuden lisäämiseksi, tiedonhankinta ja kansalaistaidot paremman elämän toivossa. 

Juuri näitä asoita Sagalund pyrkii edistämään tänään ja huomennakin.

– Tekemällä oppiminen, siitähän on kyse. Onhan jännittävää, että Nils Oskarin ajatukset kelpaavat edelleen ja ovat jopa hyväksytympiä tänään kuin hänen elinaikanaan! Björkman sanoo.

Hän uskoo, että Jansson iloitsisi Sagalundin lastenkulttuurikeskuksesta (maamme ainoa museon yhteydessä toimiva) kuin myös Sagalundille myönnetystä ympäristöpalkinnosta, Vihreästä lipusta.

Björkmanin visiot koskevat etenkin kestävän kehityksen edistämistä ja ajankohtaisten kysymysten kohtaamista. Moni-ilmeinen Kemiönseutukin tarjoaa kiinnostuksen kohteita riittämiin. Käytännön haasteistakin on selvittävä: Sagalund kaipaisi lisää tunnettavuutta ja lukuisista rakennuksista on pidettävä huolta. Jo lokakuussa kokoonnutaan tulevaisuusseminaariin pohtimaan mm näitä kysymyksiä.

Text & foto: Ingrid Sandman

Share this in: