Chefredaktören firar 50 med tankar om Kimitoöns utveckling – firar med kaffe tårta idag på redaktionen

[:sv]

Michael_artikel_IMG_9344

Annonsbladets chefredaktör och vd Michael Nurmi har under sina fjorton år vid spakarna fått uppleva öns samhällsutveckling på nära håll: tre kommuner har blivit en, metallindustrin har flyttat ut och med den många av öns invånare.

– Litet orolig blir man när man ser befolkningsutvecklingen och prognoserna, men om man vänder på steken kan man fråga sig vad som kan göras. Vi befinner oss i en situation där alla vet att fler invånare skulle behövas – för ett år sedan räknade jag att det skulle behövas ca 200 invånare till för att kommunens skatteunderlag skulle hålla och för att nuvarande servicenivå kunde kvarstå – men hur ska man få folk att flytta hit? Arbetstillfällen är nära nog en förutsättning för inflyttning. Det finns alltså en hel del att göra för att öka företagsamheten, framför allt att skapa en miljö där företagen är villiga att satsa på tillväxt och därigenom anställa fler. När det gäller praktiska förutsättningar såsom fibernät håller vi redan god nationell nivå.

Tror du att öns debattklimat kan skrämma bort inflyttare?

– Det behövs en viss debatt i samhället och då man pratar politik hör det till att det finns lite motsättningar. Meningsskiljaktigheterna har visserligen varit stora sedan kommunsammanslagningen, både geografiskt och politiskt, och naturligtvis borde vi tillsammans arbeta för hela öns bästa – och komma ihåg att olika delar av ön kompletterar varandra med sina egna styrkor. Beträffande debattklimatet tror jag att vi nog redan är inne på samarbetets väg, emellanåt kräver framstegen bara så mycket tålamod att debatten hettar till.

Är attityderna gentemot företagsamhet tillräckligt positiva?

– Attityderna gentemot företagsamhet har hela tiden gått mot det bättre. Det startas många nya företag på orten, till stor del för att det är det enda sättet för att kunna fortsätta bo här och ha något att leva av. Om man tänker tillbaka var det inte för så länge sedan som man kunde få jobb i låsfabriken eller stålverket, till och med så att man direkt efter studierna kunde arbeta för samma bolag ända till pensionen. De är borta nu, och insikten är att småföretagsamhet inte hotar någon.

Den största delen möjliga inflyttare är troligen finskspråkiga när man ser på språkgruppernas storlek. Vad har ön att vinna på levande tvåspråkighet?

– För det första ser jag det som viktigt att båda språkgrupperna kommer överens på ön. Det intressanta är att kontakten mellan svensk- och finskspråkiga barn är spontan och naturlig när de går i dagis, men sedan när de kommer i skolåldern sker det en uppdelning. Det gynnar inte ön eller dess utveckling.

– En finskspråkig familj som planerar att flytta till ön kontrollerar säkert om barnet kan gå i gymnasiet här på orten. Att få till stånd ett finskt gymnasium kan vara svårt, men kanske det kunde gå att få till stånd ett försök med ett tvåspråkigt gymnasium? Om heller det inte låter sig göras kunde åtminstone busstidtabellerna anpassas så, att de bättre tillgodoser barnen och studerandena som går i omnejdens skolor i bl.a. Salo och Bjärnå. Det kunde hålla de här ungdomarna på orten en längre tid, och i bästa fall få dem att stanna.

– Vad är tvåspråkighet i praktiken? För mig handlar det om funktionell tvåspråkighet, där bägge parter kan lite av varandras språk, så det går att kommunicera. Annonsbladets förlag har en lång tid arbetat för tvåspråkighet genom att ge ut tidningar på två språk. Syftet är enkelt: att betjäna läsarna på båda språken.

– När det kommer till svenskan är det viktigt att värna om de skolor som finns på orten, Axxell Brusaby och gymnasiet medräknade. Alternativet är ett samhälle utan ungdomar och ett sådant är ett fattigt samhälle. Även föreningsverksamheten inom idrott och kultur behöver sina ungdomar, både de svenska och finska.

– För att ön ska vara attraktiv behövs ett stort kulturutbud och möjlighet till idrott och aktiviteter. De stora festivalerna och händelserna är viktiga inkörsportar för nya besökare, och som lyfter fram bygden regionalt och i bästa fall nationellt. Här kan en tvåspråkig lokaltidning ha en aktiv och unik roll för att kommunicera ut vad som är på gång. På det personliga planet har jag dessutom själv deltagit i att driva olika händelser och skapa nya.

Åland har rederier och Hangö ett nytt spahotell: behöver vi liknande stora företag på ön för att möjliggöra fler nya arbetstillfällen?

– Orten behöver investeringar på alla delområden. Sett till turismen behövs det fler olika slags inkvarteringar, t.ex. – jämför man skären med Lappland är vi fortfarande pyttesmå. Om vi sedan borde bjuda in stora kedjor vet jag inte. Jag har länge väntat på att någon får upp ögonen för vår del av skärgården, men som vi vet har varken Kimitoön eller Pargas varit tillräckligt intressanta för större aktörer. Den lokala skärgårdsturismen har hittills vilat på de lokala företagens egna investeringar. Lyckligtvis finns det några starka entreprenörer här som gjort storverk.

 

50-årskaffe idag fredag

Annonsbladets chefredaktör och vd Michael Nurmi firar sin 50-årsdag idag, fredag, med kaffe och tårta på redaktionen kl. 14-17.

Huset är öppet för alla: både läsare och samarbetspartners samt vänner och bekanta.

– Välkomna allihop! Jag firar i arbetets tecken, så vi ställer inte igång med något märkvärdigt, men jag ser framemot att få träffa bekanta och nya ansikten, hälsar Nurmi.

 

Text och foto: Sam Cygnel/IS

 

Generationsskifte i Annonsbladet

 

Den 95-åriga lokaltidningen på Kimitoön har nyligen genomfört ett partiellt generationsskifte. Familjen  Lindström, som varit Annonsbladets ägare i över femtio år har under de senaste två åren, genom olika arrangemang successivt minskat sitt aktieinnehav.

Den största enskilda ägaren i Förlags Ab Lindan Kustannus Oy är nu bolagets VD och chefredaktör Michael Nurmi, som innehar hälften av aktierna då generationsskiftet är slutfört.  Återstoden av aktierna ägs fortsättningsvis av några inom familjen Lindström.

– Syskonen Lindström har under några års tid systematiskt minskat sitt innehav, framhåller Folke Lindström. Vi anser det väldigt viktigt att lokaltidningen förblir i lokala ägares händer och Michael har genom sitt engagemang i bolaget under närmare fjorton år visat sig vara den rätta ägaren med ett brinnande intresse för Kimitoön.

– En lokaltidning skall ägas lokalt eftersom dess betydelse i bygden och ansvar för bygden är sällsynt stort. Tidigare trodde man att det  var en uppgift också för banker och posten, men det blev tyvärr helt annorlunda, framhåller Lindström.

Nurmi tillägger att han som största enskilda ägare fortsätter värna om det lokala då det gäller tidningens innehåll, men också beträffande ägarbolagets verksamhet.

– Vi breddar gärna verksamheten genom företagsförvärv så att vi får fler ben att stå på. För ett par år sedan köpte vi en andel i bokföringsbyrån Saldare, och i fortsättningen kan vi köpa in oss i liknande objekt, om det skulle uppenbara sig sådana. Samhälleligt sett är lokalt ägande det bästa sättet att hålla arbetsplatserna på ön eller skapa nya arbetstillfällen.

 

Bolagets styrelse fortsätter

Kommerserådet Folke Lindström fortsätter tillsvidare som Lindans styrelseordförande, övriga styrelsemedlemmar är Michael Nurmi, Claus Lindström och Mathias Lindström. Förlags Ab Lindan sysselsätter fyra fastanställda samt många freelansare och projektarbetare och har aldrig ännu behövt visa något förlustår, trots att branschen knäar. Bolaget är skuldfritt och har en hög solvensgrad.

– Det gäller att hela tiden anpassa verksamheten och kostnaderna och det har Michael visat att han är väldigt bra på, säger en nöjd styrelseordförande som själv sålde ut en del av sina aktier.

Annonsbladets totala upplaga, både som papperstidning och digitalt, uppgick vid årsskiftet till 4525. (Abl)

[:fi]
Michael_artikel_IMG_9344

Ilmoituslehden päätoimittaja Michael Nurmi on 14 vuoden ajan toimessaan seurannut saaremme yhteiskunnan kehitystä läheltä: kolme kuntaa on vaihtunUt yhteen kuntaan, metalliteollisuus on muuttanut muualle ja sen myötä monet asukkaatkin.

– Kyllähän väestökehitystä ja ennusteita seuraava hieman huolestuu. Mutta huolestumisen sijaan kannattaisi kysyä, mitä voimme tehdä. Kaikki tietävät, että kuntaan tarvittaisiin lisää asukkaita. Vuosi sitten laskin, että tarvittaisiin n. 200 veronmaksajaa lisää, jotta kunta pärjäisi ja nykyinen palvelutaso voitaisiin säilyttää. Miten tänne saataisiin lisää asukkaita? Työtilaisuudethan ovat sisäänmuuton edellytys. Yrittäjyyden eteen on siis paljon tehtävä. Varsinkin olisi luotava ympäristö, joka saa yrittäjät panostamaan kasvuun ja uusien työntekijöiden palkkaamiseen. Mitä käytännön edellytyksiin, esimerkiksi kuituverkostoon, tulee, olemme jo hyvällä tasolla kansallisesti.

 

Uskotko, että saaren keskusteluilmapiiri voi pelottaa potentiaalisia sisäänmuuttajia?

– Yhteiskunta kaipaa keskustelua. Kun kyse on politiikasta, eri mielipiteet kuuluvat asiaan. Toki asioista on oltu kovasti eri mieltä aina kuntaliitoksesta alkaen, niin maantieteellisesti kuin poliittisesti. Tietenkin meidän kaikkien kuuluisi yhdessä uurastaa koko saaren puolesta. Kannattaa muistaa, että saaren eri osat täydentävät toisiaan omilla vahvuuksillaan. Mitä keskusteluilmapiiriin tulee uskon, että olemme jo yhteistyön kannalla. Välillä eteneminen vaan vaatii niin paljon kärsivällisyyttä, että keskustelu muuttuu kiihkeäksi.

 

Ovatko asenteet yrittäjyyteen tarpeeksi myönteisiä?

–  Suhtautuminen yrittäjyyteen on koko ajan muuttunut myönteisemmäksi. Paikkakunnalla perustetaan paljon uusia yrityksiä. Suureksi osaksi syynä on, että yrityksen perustaminen on ainoa tapa elättää itseään, mikäli tänne haluaa jäädä. Ei ole kulunut paljonkaan aikaa siitä, kun halukkaat löysivät työpaikan lukko- tai terästehtaalta. Oli jopa tavallista, että heti opintojen jälkeen pääsi töihin ja saattoi työskennellä samassa työpaikassa eläköitymiseensä asti. Tehtaat ovat poissa ja ymmärrämme, etteivät pienet yritykset uhkaa ketään.

 

Suurin osa potentiaalisista sisäänmuuttajista on luultavasti suomenkielisiä. Mitä hyvää saarelle koituu elävästä kaksikielisyydestä?

– Ensinnäkin minusta on tärkeää, että kieliryhmät elävät saarella sovussa. Mielenkiintoista on, että yhteydet ruotsin- ja suomenkielisten päiväkotilasten välillä syntyvät spontaanisti ja luonnollisesti. Kun lapset menevät kouluun, he jakautuvat eri ryhmiin. Tämä ei ole hyödyksi saarelle eikä sen kehitykselle.

– Suomenkielinen perhe, joka pohtii muuttaisiko saarelle, varmasti tarkistaa, voivatko lapset käydä lukion paikkakunnalla. Suomenkielisen lukion aikaansaaminen  lienee hankalaa, mutta ehkä voitaisiin kokeilla kaksikielistä lukiota? Ellei sekään käy päinsä, ainakin bussien aikataulut voitaisiin laatia siten, että ne paremmin palvelisivat naapurikunnassa, Salossa (ja Salon Perniössä) opiskelevia nuoria. Näin nuoretkin voisivat asua pidempään paikkakunnallamme, parhaaassa tapauksessa jopa voisivat jäädä tänne asumaan.

– Käytännön kaksikielisyys? Minulle se tarkoittaa sellaista kaksikielisyyttä, että kummatkin osaavat sen verran toistensa kieltä, että he pystyvät kommunikoimaan. Ilmoituslehden kustantamo on pitkään uurastanut kaksikeilisyyden puolesta julkaisemalla lehtensä kahdella kielellä. Tarkoitus on selkeä: haluamme palvella lukijoita huolimatta heidän äidinkielestään.

– Mitä ruotsinkieleen tulee, on tärkeä vaalia paikkakunnan kouluja, Axxell Brusaby, ja lukio mukaanlukien. Vaihtoehtona on yhteiskunta ilman nuoria. Se olisi köyhä. Urheilu- ja kulttuuuriyhdistyksetkin kaipaavat nuoria, niin ruotsin- kuin suomenkielisiäkin.

– Jotta saari olisi houkutteleva tarvitsemme paljon erilaista kulttuuritarjontaa ja urheilu- sekä muita aktiviteettejä. Suuret festivaalit ja tapahtumat toimivat tärkeinä tutumistilaisuuksina uusille kävijöille. Tapahtumat nostavat seudun esille niin alueellisesti kuin – parhaassa tapauksessa – kansallisestikin. Kaksikielinen paikallislehti voi esittää aktiivista ja ainutlaatuista osaa kertomalla, mitä täällä tapahtuu. Olen itsekin osallistunut eri tapahtumien järjestämiseen ja uusien tapahtumien luomiseen.

 

Ahvenanmaalla on varustamoja ja Hangossa toimii uusi spa-hotelli. Tarvitsemmeko tämänkaltaisia suuria yrityksiä luodaksemme uusia työpaikkoja?

– Paikkakunta tarvitsee  investointeja kaikilla osa-alueilla. Matkailu kaipaa lisää erilaisi majoituksia. Jos vertaamme itsemme esimerkiksi Lappiin, olemme matkailukohteena edelleen ihan pieniä. En tiedä, pitäisikö meidän kutsua tänne suuria ketjuja. Olen pitkään odottanut, että joku huomaisi meidän osamme saaistosta. Kuten tiedämme, Kemiönsaari ja Parainen eivät toistaiseksi ole kiinnostaneet suuria toimijoita. Paikallinen saaristoturismi on perustunut paikallisten yritysten investointeihin. Onneksi meillä on muutamia voimakkaita urakoitsijoita, jotka ovat saaneet suurta aikaan.

 

Text och foto: Sam Cygnel Käännös: Ingrid Sandman

 

50-vuotiskahvit perjantaina

Ilmoituslehden päätoimittaja ja toimitusjohtaja Michael Nurmi juhlii 50-vuotispäiväänsä tänään, perjantaina, tarjoamalla kakkukahvit toimituksessa klo 14-17. 

Ovet ovat kaikille avoimet, niin lukijoille kuin yhteistyökumppaneille ja ystäville ja tutuille.

– Kaikki ovat tervetulleita! Juhlin työn merkeissä emmekä järjestä sen kummempaa ohjelmaa.  Tapaan mielelläni tuttuja ja uusia ihmisiä, Nurmi sanoo.

 

Ilmoituslehdessä sukupolvenvaihdos

Kemiönsaaren 95-vuotiaassa paikallislehdessä on hiljattain tapahtunut osittainen sukupolvenvaihdos. Lindströmin perhe, joka on ollut Ilmoituslehden omistajana yli viisikymmentä vuotta on viimeisten kahden vuoden aikana, erilaisten järjestelyjen kautta, vähentänyt osakeomistuksiaan.

Toimitusjohtaja ja lehden päätoimittaja Michael Nurmi on nyt Förlags Ab Lindan Kustannus Oy:n suurin osakkeenomistaja  hallussaan puolet osakkeista. Loput osakkeista jäävät vielä Lindströmin perheen hallintaan.

– Lindströmin sisarukset ovat hallitusti vähentäneet omistustaan parin viime vuoden aikana, kertoo Folke Lindström. Mielestämme on erityisen tärkeää että paikallislehti pysyy paikallisen omistajan hallussa, ja Michael on omalla lähes neljäntoista vuoden panoksellaan osoittautunut oikeaksi henkilöksi Ilmoituslehden omistajaksi. Hänellähän on aito kiinnostus Kemiönsaarta kohtaan.

– Paikallislehdellä on hyvin merkittävä ja näkyvä rooli yhteiskunnassa, joten vastuu on suuri. Ennen luultiin että pankeilla ja postillakin oli samantapainen rooli, mutta näin näköjään ei ollutkaan, huokaa Lindström.

Nurmi tähdentää, että hän pääomistajana tulee jatkamaan työtä paikallisuuden puolesta sekä sisällöllisesti lehdessä, että omistajayhtiön toiminnassa.

– Laajennamme mieluusti toimintaamme yrityskauppojen kautta. Pari vuotta sitten siirryimme osakkaiksi kirjanpitotoimisto Saldaressa, ja tulemme vastedeskin olemaan avoimia uusille kohteille sopivan paikan tullen. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta paikallisella omistajuudella pystytään varmistamaan, että työpaikat pysyvät saarella tai että uusia luodaan.

Yhtiön hallitus jatkaa

Kauppaneuvos Folke Lindström jatkaa toistaiseksi kustannusyhtiön hallituksen puheenjohtajana, muut jäsenet ovat Michael Nurmi, Claus Lindström ja Mathias Lindström. Kustannusyhtiö Lindanissa on neljä vaktituista työntekijää mutta sen lisäksi useita freelansereita ja erilaisissa projekteissa työskenteleviä. Kustannusyhtiön ei ole koskaan tarvinnut näyttää miinusmerkkisiä tuloksia, vaikkakin ala on elänyt ja elää vaikeita aikoja.

– On tärkeää sopeutua nykytilanteeseen ja pitää kulut kurissa, siinähän Michael on ollut varsinainen mestari, myhäilee tyytyväinen hallituksen puheenjohtaja joka myöskin luopui osasta osakkeistaan.

Ilmoituslehden kokonaislevikki, paperilehtenä ja digilehtenä, oli vuodenvaihteessa 4525. Yhtiö on velaton ja vakavaraisuusaste on korkea. (Abl)

[:]

Share this in: