Ilmoituslehden päätoimittaja Michael Nurmi on 14 vuoden ajan toimessaan seurannut saaremme yhteiskunnan kehitystä läheltä: kolme kuntaa on vaihtunUt yhteen kuntaan, metalliteollisuus on muuttanut muualle ja sen myötä monet asukkaatkin.

- Kyllähän väestökehitystä ja ennusteita seuraava hieman huolestuu. Mutta huolestumisen sijaan kannattaisi kysyä, mitä voimme tehdä. Kaikki tietävät, että kuntaan tarvittaisiin lisää asukkaita. Vuosi sitten laskin, että tarvittaisiin n. 200 veronmaksajaa lisää, jotta kunta pärjäisi ja nykyinen palvelutaso voitaisiin säilyttää. Miten tänne saataisiin lisää asukkaita? Työtilaisuudethan ovat sisäänmuuton edellytys. Yrittäjyyden eteen on siis paljon tehtävä. Varsinkin olisi luotava ympäristö, joka saa yrittäjät panostamaan kasvuun ja uusien työntekijöiden palkkaamiseen. Mitä käytännön edellytyksiin, esimerkiksi kuituverkostoon, tulee, olemme jo hyvällä tasolla kansallisesti.

Uskotko, että saaren keskusteluilmapiiri voi pelottaa potentiaalisia sisäänmuuttajia?

– Yhteiskunta kaipaa keskustelua. Kun kyse on politiikasta, eri mielipiteet kuuluvat asiaan. Toki asioista on oltu kovasti eri mieltä aina kuntaliitoksesta alkaen, niin maantieteellisesti kuin poliittisesti. Tietenkin meidän kaikkien kuuluisi yhdessä uurastaa koko saaren puolesta. Kannattaa muistaa, että saaren eri osat täydentävät toisiaan omilla vahvuuksillaan. Mitä keskusteluilmapiiriin tulee uskon, että olemme jo yhteistyön kannalla. Välillä eteneminen vaan vaatii niin paljon kärsivällisyyttä, että keskustelu muuttuu kiihkeäksi.

Ovatko asenteet yrittäjyyteen tarpeeksi myönteisiä?

–  Suhtautuminen yrittäjyyteen on koko ajan muuttunut myönteisemmäksi. Paikkakunnalla perustetaan paljon uusia yrityksiä. Suureksi osaksi syynä on, että yrityksen perustaminen on ainoa tapa elättää itseään, mikäli tänne haluaa jäädä. Ei ole kulunut paljonkaan aikaa siitä, kun halukkaat löysivät työpaikan lukko- tai terästehtaalta. Oli jopa tavallista, että heti opintojen jälkeen pääsi töihin ja saattoi työskennellä samassa työpaikassa eläköitymiseensä asti. Tehtaat ovat poissa ja ymmärrämme, etteivät pienet yritykset uhkaa ketään.

Suurin osa potentiaalisista sisäänmuuttajista on luultavasti suomenkielisiä. Mitä hyvää saarelle koituu elävästä kaksikielisyydestä?

– Ensinnäkin minusta on tärkeää, että kieliryhmät elävät saarella sovussa. Mielenkiintoista on, että yhteydet ruotsin- ja suomenkielisten päiväkotilasten välillä syntyvät spontaanisti ja luonnollisesti. Kun lapset menevät kouluun, he jakautuvat eri ryhmiin. Tämä ei ole hyödyksi saarelle eikä sen kehitykselle.

– Suomenkielinen perhe, joka pohtii muuttaisiko saarelle, varmasti tarkistaa, voivatko lapset käydä lukion paikkakunnalla. Suomenkielisen lukion aikaansaaminen  lienee hankalaa, mutta ehkä voitaisiin kokeilla kaksikielistä lukiota? Ellei sekään käy päinsä, ainakin bussien aikataulut voitaisiin laatia siten, että ne paremmin palvelisivat naapurikunnassa, Salossa (ja Salon Perniössä) opiskelevia nuoria. Näin nuoretkin voisivat asua pidempään paikkakunnallamme, parhaaassa tapauksessa jopa voisivat jäädä tänne asumaan.

– Käytännön kaksikielisyys? Minulle se tarkoittaa sellaista kaksikielisyyttä, että kummatkin osaavat sen verran toistensa kieltä, että he pystyvät kommunikoimaan. Ilmoituslehden kustantamo on pitkään uurastanut kaksikeilisyyden puolesta julkaisemalla lehtensä kahdella kielellä. Tarkoitus on selkeä: haluamme palvella lukijoita huolimatta heidän äidinkielestään.

– Mitä ruotsinkieleen tulee, on tärkeä vaalia paikkakunnan kouluja, Axxell Brusaby, ja lukio mukaanlukien. Vaihtoehtona on yhteiskunta ilman nuoria. Se olisi köyhä. Urheilu- ja kulttuuuriyhdistyksetkin kaipaavat nuoria, niin ruotsin- kuin suomenkielisiäkin.

– Jotta saari olisi houkutteleva tarvitsemme paljon erilaista kulttuuritarjontaa ja urheilu- sekä muita aktiviteettejä. Suuret festivaalit ja tapahtumat toimivat tärkeinä tutumistilaisuuksina uusille kävijöille. Tapahtumat nostavat seudun esille niin alueellisesti kuin - parhaassa tapauksessa - kansallisestikin. Kaksikielinen paikallislehti voi esittää aktiivista ja ainutlaatuista osaa kertomalla, mitä täällä tapahtuu. Olen itsekin osallistunut eri tapahtumien järjestämiseen ja uusien tapahtumien luomiseen.

Ahvenanmaalla on varustamoja ja Hangossa toimii uusi spa-hotelli. Tarvitsemmeko tämänkaltaisia suuria yrityksiä luodaksemme uusia työpaikkoja?

– Paikkakunta tarvitsee  investointeja kaikilla osa-alueilla. Matkailu kaipaa lisää erilaisi majoituksia. Jos vertaamme itsemme esimerkiksi Lappiin, olemme matkailukohteena edelleen ihan pieniä. En tiedä, pitäisikö meidän kutsua tänne suuria ketjuja. Olen pitkään odottanut, että joku huomaisi meidän osamme saaistosta. Kuten tiedämme, Kemiönsaari ja Parainen eivät toistaiseksi ole kiinnostaneet suuria toimijoita. Paikallinen saaristoturismi on perustunut paikallisten yritysten investointeihin. Onneksi meillä on muutamia voimakkaita urakoitsijoita, jotka ovat saaneet suurta aikaan.

Text och foto: Sam Cygnel Käännös: Ingrid Sandman

50-vuotiskahvit perjantaina

Ilmoituslehden päätoimittaja ja toimitusjohtaja Michael Nurmi juhlii 50-vuotispäiväänsä tänään, perjantaina, tarjoamalla kakkukahvit toimituksessa klo 14-17. 

Ovet ovat kaikille avoimet, niin lukijoille kuin yhteistyökumppaneille ja ystäville ja tutuille.

- Kaikki ovat tervetulleita! Juhlin työn merkeissä emmekä järjestä sen kummempaa ohjelmaa.  Tapaan mielelläni tuttuja ja uusia ihmisiä, Nurmi sanoo.

Ilmoituslehdessä sukupolvenvaihdos

Kemiönsaaren 95-vuotiaassa paikallislehdessä on hiljattain tapahtunut osittainen sukupolvenvaihdos. Lindströmin perhe, joka on ollut Ilmoituslehden omistajana yli viisikymmentä vuotta on viimeisten kahden vuoden aikana, erilaisten järjestelyjen kautta, vähentänyt osakeomistuksiaan.

Toimitusjohtaja ja lehden päätoimittaja Michael Nurmi on nyt Förlags Ab Lindan Kustannus Oy:n suurin osakkeenomistaja  hallussaan puolet osakkeista. Loput osakkeista jäävät vielä Lindströmin perheen hallintaan.

– Lindströmin sisarukset ovat hallitusti vähentäneet omistustaan parin viime vuoden aikana, kertoo Folke Lindström. Mielestämme on erityisen tärkeää että paikallislehti pysyy paikallisen omistajan hallussa, ja Michael on omalla lähes neljäntoista vuoden panoksellaan osoittautunut oikeaksi henkilöksi Ilmoituslehden omistajaksi. Hänellähän on aito kiinnostus Kemiönsaarta kohtaan.

– Paikallislehdellä on hyvin merkittävä ja näkyvä rooli yhteiskunnassa, joten vastuu on suuri. Ennen luultiin että pankeilla ja postillakin oli samantapainen rooli, mutta näin näköjään ei ollutkaan, huokaa Lindström.

Nurmi tähdentää, että hän pääomistajana tulee jatkamaan työtä paikallisuuden puolesta sekä sisällöllisesti lehdessä, että omistajayhtiön toiminnassa.

– Laajennamme mieluusti toimintaamme yrityskauppojen kautta. Pari vuotta sitten siirryimme osakkaiksi kirjanpitotoimisto Saldaressa, ja tulemme vastedeskin olemaan avoimia uusille kohteille sopivan paikan tullen. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta paikallisella omistajuudella pystytään varmistamaan, että työpaikat pysyvät saarella tai että uusia luodaan.

Yhtiön hallitus jatkaa

Kauppaneuvos Folke Lindström jatkaa toistaiseksi kustannusyhtiön hallituksen puheenjohtajana, muut jäsenet ovat Michael Nurmi, Claus Lindström ja Mathias Lindström. Kustannusyhtiö Lindanissa on neljä vaktituista työntekijää mutta sen lisäksi useita freelansereita ja erilaisissa projekteissa työskenteleviä. Kustannusyhtiön ei ole koskaan tarvinnut näyttää miinusmerkkisiä tuloksia, vaikkakin ala on elänyt ja elää vaikeita aikoja.

– On tärkeää sopeutua nykytilanteeseen ja pitää kulut kurissa, siinähän Michael on ollut varsinainen mestari, myhäilee tyytyväinen hallituksen puheenjohtaja joka myöskin luopui osasta osakkeistaan.

Ilmoituslehden kokonaislevikki, paperilehtenä ja digilehtenä, oli vuodenvaihteessa 4525. Yhtiö on velaton ja vakavaraisuusaste on korkea. (Abl)