Koulutalo.
Bergöstä suoraan etelään on suurehko saari nimeltä Biskopsö. Se on n. kymmenen neliökilometriä ja ympärivuotisia asukkaita on yhtä monta. Alun perin siellä oli neljä vanhaa tilaa. Myöhemmin on lohkottu tontteja ja nykyään Biskopsössä asuu paljon vapaa-ajan asukkaita. Lähisaarilla, Flakholmenilla ja Djupöllä on kiinteää asutusta.
Mistä saaren erikoinen nimi? Siitä ei ole täyttä varmuutta. Nimi voi viitata kirkolliseen toimintaan tai henkilöön nimeltä Biskop. Paikallisen legendan mukaan eräs piispa olisi vaeltanut saaren halki ja istuutunut suurelle kivelle lepäämään ja laskenut tavaransa viereiselle kivelle. Sen jälkeen kiveä on kutsuttu Biskopsstenen:iksi. Kivi ei ole nykyisen, 5,6 kilometrin pituisen luontopolun varrella.
Kluuviflada.
Biskopsön luontoon kuuluvat poukamat ja kluuvit, eli lahdet, jotka ovat maan noustessa merestä menettäneet yhteytensä mereen. Nekään eivät kuulu luontopolun nähtävyyksiin.
Saarella toimii kylätoimikunta, joka mm on julkaissut kirjan ja rakentanut näköalatornin luontopolulle. Vuoden kohokohta on juhannus, jolloin salko nostetaan yhteysaluslaiturille. Saaren itäosassa olevassa keskustassa on mm Uppgård. Se on 1700-luvulta peräisin oleva rakennus, joka on tarkasti entisöity. Toimikunta on myös kunnostanut vanhan koulurakennuksen. Se on tänään yksityisasunto, jossa yritystoimintaakin. Rakennus on kansakoulunopettaja Karl Liljeqvistin pystyttämä. Vuosina 1922 – 1962 se toimi yhtenä Hiittisten kunnan kolmesta koulusta. Liljeqvist hoiti sen ohella kunnan kirjastoa ja jonkin aikaa myös kunnantoimistoa samassa rakennuksessa.
Biskopsö oli ennen Hiittisten tärkeimpiä laivanrakennuspaikkoja. Metsää oli paljon eikä puutavarasta ollut puutetta. Kalastuskin on ollut tärkeää. Aina vuoteen 1940 Biskopsössä harjoitettiin erikoislaatuista kalastusmenetelmää öiseen aikaan. Säynäviä pyydettiin houkuttelemalla niitä puron kautta Södergloetille kahden metrin pituisilla mäntysoihduilla. Niinpä Biskopsön asukkaita kutsuttiinkin ”säynäviksi”. Heitä on myös hakuttu ”susiksi” ja ”hiiriksi”.
Biskopsössäkin oli oma parantajaeukkonsa. Hänet kutsuttiin Stavagubbeniksi vaikka olikin eukko nimeltä Gustava. Hän oli alun perin Pohjanmaalta ja osasi taikoa kuten entiseen aikaan sanottiin kaikkien pohjanmaalaisten osaavan. Hänen tärkein tehtävänsä oli iilimatojen pyydystäminen. Ne hän möi edelleen niille, jotka tarvitsivat niitä eri hoitoihin.
Biskopsön vaakunaksi esitän ” Sinisessä kentässä punainen, kultapäärmeinen piispanhiippa, jonka alapuolella ristikkäin kaksi kultaista soihtua, liekit punakultaiset”.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com
Näköalatorni luontopolun varrella.
LÄHTEET
Kirjallisuus:
Biskopsö byalag (u.å.). Välkommen till Biskopsö byalag r.f.:s hemsida. https://biskopsobyalag.com/ Hämtad 14.1.2022.
Bruun, Patricia (2014). Medicin, mat och magi: om örter, trädgårdar och kloka gummor. Kimitoön: Sagalund.
Granroth, Sixten (2022). Biskopsö i Hitis socken. Kimitoön: Biskopsö byalag.
Huldén, Lars (u.å.). Biskopsö. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/676/biskopso-kimitoon/ Hämtad 14.1.2022.
Lindroos, Ernst (1987). Fiske. I: Kimitobygdens historia del III. Dragsfjärd, Kimito, Västanfjärd: Sagalund. S. 245–271.
Löfman, Bertha (2003). Barndomsminnen från Biskopsö och några andra texter. 2 uppl. Helsingfors: Sixten Granroth.
Sundberg, Jan (2011). Karl Liljeqvist: oförglömlig stöttepelare för Hitis kommun. I: Ro hit 9. S. 14–16.
Sundberg, Jan (2013). Biskopsö skola lever upp till sin forna glans. I: Ro hit 11. S. 20–22.
Visit Kimitoön (u.å.). Biskopsö naturstig. https://www.visitkimitoon.fi/gora/aktiviteter/stigar-och-leder/216-biskopso-naturstig Hämtad 14.1.2022.
Haastattelut:
Christel Bernstedt
Andrea Granroth
