Rungonsalmen silta 50 vuotta

silta_art

Rungonsalmen silta täyttää 50 vuotta 8.9.2022.

Syyskuun 8. vuonna 1972 valmistunut 300 metriä pitkä Rungonsalmen teräspalkkisilta yhdistää Sauvon ja Kemiönsaaren. Seututie 181 kulkee sillan kautta. Sillan alituskorkeus on 16 metriä ja laivaväylän syväys 4,6 metriä. Uusi tieyhteys korvasi kaksi lossia, hieman lännempänä kulkeneen Ekniemen lossin ja vanhalla Sauvo–Kemiö-maantiellä kuusi kilometriä idämpänä olleen Rajalahden–Lappdalin lossin.

Lautturit menettivät työnsä ja ainakin Degerdalin kyläkauppa alkoi kuihtua ja se pian lopetettiin. Myös linja-autoyhteyksiin tuli muutoksia. Parasta sillassa oli tietenkin nopeus ja varmuus, jolla päästiin saarelta pois esimerkiksi sairastapauksissa. Myös hälytysajoneuvot pääsivät viipymättä auttamaan saarelaisia hädässä.

Kemiönsaaren ja Sauvon yhdistänyt Rajalahden lossi toimi Lappdalissa vuoteen 1972 asti. Vanha lossitupa ja palstatila ovat nykyään kesämökkeinä.

Gesterby-Tjudan kylätoimikunnan talolla muistelivat Lappdalin lossia puheenjohtaja Ulla Andersson, Kari Strömberg, Stina Sjöholm ja Ari Nieminen. Stinan isä Gösta Nylund oli lautturina kolme vuotta. Ari Niemisen isä ja isoisä olivat molemmat lauttureina. Ari asuikin lossituvassa aikoinaan. Toisessa päässä taloa asui Arin perhe ja toisessa päässä oli lauttureiden lepohuone.

Neljä lautturia työskenteli kolmessa vuorossa, aamuvuoro oli klo 7–14, päivävuoro klo 14–21 ja yövuoro klo 21–07.

(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)

8.9_kompass_254x140_HighRes

– Muistan kuulleeni, että joku on syntynyt lossilla, kertoo Nieminen. 

Tarina ei kerro kirjattiinko vauvan syntymäpaikaksi Kemiö vai Karuna.

Wikipedian tietojen mukaan Ekniemen lossi liikennöi kylästä mantereelle Sauvon puolelle vuosina 1928–1972. Lautturien lepokoppi on nykyään ränsistynyt pahoin niin kuin koko lauttaranta. On vaikeaa uskoa, että siinä on mitään liikennettä ollutkaan.

– Lossi oli aika pieni, siihen mahtui yksi linja-auto tai neljä pikkuista autoa, muistelee Ekniemen lossia Kalevi Kallonen Degerdalista. – Kuljin Sauvoon kouluun, joten lossi tuli hyvin tutuksi. Siinä oli kettingit edessä ja takana, moottorina oli Fordson Major. Lossi oli puurakenteinen, jossa oli ponttoonit. Lossikuskit olivat aika päälliköitä siihen aikaan. Nöyränä sai olla, kun polkupyörällä tuli tähän odottamaan pääsyä toiselle puolelle.

Jos kylällä näki seppä Helge Karénin ajavan mopolla Degerdalista Ekniemen suuntaan, sai olla varma, että lossi odotti korjaajaa.

– Muutaman kerran jouduin jäämään Karunan puolelle yöksi, koska lossi oli rikki, jatkaa Kallonen. – Aamuisin kouluun mennessä muistan seuranneeni sillan rakentamista lossilta ja sitten iltapäivällä taas näki, kuinka rakentaminen oli sujunut.

  • Eknäs lossiranta ilmakuva_art
  • LAPPDALS farjan_art
  • LAPPDALS FÄRJAN (Sagalund) 1936
  • LAPPDALS FÄRJAN 1930 (2)
  • LAPPDALS FÄRJAN färjstugan
  • LAPPDALS FÄRJAN Museiverket
  • LAPPDALS FÄRJAN Foto P.J. Lundsten

Ilmakuva Ekniemen lossista. (Tiina Holmbergin kotialbumi)

Tiina Holmberg Ekniemeltä muistaa tapauksen, kun yksi kuorma-auto putosi lossilta mereen. Lossissa oli vain kettingit edessä ja takana ja ilmeisesti jarruvian vuoksi auto luisui kettingeistä huolimatta mereen. Auto saatiin kyllä ylös myöhemmin.

Lauttureiden koppi Ekniemessä oli kuin pieni tietotoimisto, jossa oli myös kylän puhelin, jota sai käyttää maksua vastaan. Rahat pudotettiin lasipurkkiin. Uutiset levisivät mopon nopeudella ympäri Ekniemeä ja sen lähialueita, kun eräs lauttureista lähti kotimatkalle.

Lauttarantaan syntyi välillä jonoja, aina odotettiin ensin linja-autoa, joka tietenkin sai ohittaa kaikki muut. Jos Lappdalin lautta oli epäkunnossa, autot tulivat Ekniemen lauttaa odottamaan.

kari, ari, stina, ulla_Silta_art

Kari Strömberg, Ari Niemi, Stina Sjöblom och Ulla Andersson Lappdalin vanhalla lauttarannalla. Gesterby-Tjudan kylätoimikunta järjestää valokuvanäyttelyn Lappdalin lossin kuvista Lappdalin rantamökillä 17.-18.9.

LAPPDALS farjan_art

Lappdalin lautan lossinkuljettaja Karl Järvinen (oik.).

– Joskus juhannuksena lautan odottamiseen meni yhtä kauan, kuin koko matka Espoosta Karunaan, kertoo Kimmo Aartomaa, joka vietti lapsuuden kesät Ekniemessä vuodesta 1964 lähtien. – Me lapset saimme sentään äidin kanssa kipittää edeltä lautan kyytiin ja kävelimme lauttarannan lähistöllä olevalle mökillemme. 

Lauttarannassa oli myös yleinen matonpesupaikka. Kun lossin öljyt vaihdettiin, vanhat päästettiin suoraan mereen. – Rantamme oli täynnä öljyä monta päivää, muistelee Aartomaa ja jatkaa. – Lautturit kunnostivat rannalla myös lossin ponttooneja, niitä oli kolme isoa ja yksi pienempi.

Ekniemen lossin lopetettua toimintansa, vaijerit jäivät vielä mereen moniksi vuosiksi. Holmberg muistelee käyneensä onkimassa lauttarannassa ja silloin tällöin koukku jäi kiinni lossin vaijereihin.

Mutta mitä tapahtui Ekniemen lossille? Onko sekin meren pohjassa?

 

Teksti & kuva: Jaana Aartomaa

silta_Kalevi Kallonen_art

Kalevi Kalloselle Ekniemen lauttaranta tuli hyvinkin tutuksi aikoinaan. – Lossikoppi kannattaisi kunnostaa, hän tuumailee.

abl_prenumerera_6x185web

 

Tilaa helposti sähköpostitse info@annonsbladet.fi
 
Share this in: