Puumerkit kertovat

Helga Rajala bokmärken - IMG_5531_artikel

Helga Rajala on onnellinen, kun lopulta sai kirjan käsiinsä.

Sattuma tuntui miltei maagiselta: juuri hetkellä, jolloin Helga Rajala tapasi Ilmoituslehden toimittajan kertoakseen osuudestaan Bomärken i Åboland -kirjassa, Rajalan puhelin soi. Hän saa tietää, että kirjalähetys Hangon Litorale -kustantamosta on saapunut Kemiöön. Rajala hymyilee onnellisena, kun saa käsiinsä lukemattomien työtuntien ja lukuisten tutkimusmatkojensa lopputuloksen.

Eläkkeellä oleva luokan- ja erityisopettaja Rajala on paljasjalkainen västanfjärdiläinen. Työuransa hän on suorittanut Espoossa. Vaasa on toiminut asuinpaikkana opiskeluvuosien ja aviomiehen viran takia. Kesät perhe on aina viettänyt Västanfjärdissä, jossa nykyään perintönä saatu, ympärivuotinen asumuskin.

Rajala kertoo naurussa suin, että hän vastasi tuttavien kysymykseen, mitä hän melko nuorena eläkeläisenä aikoo tehdä, että hänestä tulee luksusvaimo ja vapaaehtoistyöntekijä. Vaasassa hän onkin toiminut lapsiperheen ystävänä huolehtien mm siitä, että lapsille oli tarjolla mielekästä vapaa-ajan tekemistä.

RAJALAN kiinnostus puumerkkeihin heräsi jo 80-luvulla, kun hän toimi kahvinkeittäjänä St. Jakobs kaffetorp -kahvilassa Västanfjärdissä. Tuvan seinällä oli hänen Saga Lundell -äitinsä keräämiä puumerkkejä. Kun Västanfjärdin kylätoimikunta vuonna 2016 julkaisi kotiseutukirjan, Rajala osallistui sen sisältöön puumerkkiartikkelillaan. Silloin innostus aiheeseen kasvoi. Västanfjärdin vanhasta kirkosta oli löytynyt melkein piilossa olevia puumerkkejä ja niiden tarkoitus selvisi, kun Rajala sai yhteyttä ahvenenmaalaiseen Göran Dahliin. Dahl tiesi kertoa, että ne ovat merkkejä kirkon lattian alle haudatuista.

Kun Rajala tutustui Dahliin, hänelle selvisi, että Dahl oli Ahvenanmaan ohella kerännyt suuren määrän puumerkkejä Turunmaaltakin. Rajalan mielestä niistäkin olisi julkaistava kirja ja näin hän ryhtyi yhteistyöhön Dahlin kanssa. Vuosien uurastuksen jälkeen tämäkin kirja on nyt toteutunut, arvokkaan näköinen, kaunis teos runsaine kuvituksineen. Kotiseutututkimus on saanut tärkeän lisäyksen.

Rajala suhtautuu omaan osuuteensa vaatimattomasti. Hän kuvaa sitä etenkin toimittamiseksi, mutta oikeasti se on ollut paljon muutakin, merkkien puhtaaksi piirtämistä, esityksen systematisointia sekä rahoituksen hankkimista. Rajala on myös itse kartuttanut Turunmaan puumerkkien määrää; kirjassa niitä on runsaat 2 000 kappaletta. Hän on tehnyt lukuisia tutkimusmatkoja Turunmaan entisiin kuntiin, kiipeillyt tikapuilla ullakolle, kaivanut komeroita ja haastatellut monia ihmisiä.

Kaikki ovat suhtautuneet minuun mukavasti. Kukaan ei ole kieltäytynyt kertomasta tiedoistaan, hän kertoo.

Tutkimuksissa paikallistuntemus on tietenkin suuri etu. Puumerkkejä on käytetty monen eri tarkoitukseen sen ohella, että niillä on varmistettu, mille tilalle työkalu tai muu esine kuuluu. Puumerkkejä on käytetty ammoisista ajoista saakka. Meidän puumerkkimme ovat peräsin Ruotsista. Niitä löytyy koko Suomesta paitsi Karjalasta.

(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)

kompass_254x300_abl_202143

KIRJASTA on hyötyä kaikille sukututkimusta ja tilojen historiaa harrastaville. Puumerkkikäytännöt ja merkkien muodot poikkeavat toisistaan eri kylissä. Rajala kertoo esimerkkinä saaristossa käytetyistä ”trod”-merkeistä. Niitä kaiverrettiin yhteisten laidunmaiden aitojen tolppiin, jotta tiedettäisiin, kenen oli korjattava aita juuri määrätystä kohtaa. Mielenkiintoisia olivat myös Paraisilta löytyvät susitolpat ajalta, jolloin tilallisten oli pakko osallistua karjaa tappavien susien kaatoon ja kaikilla oli osuutensa siihen tarvittaviin susiverkkoihin. Näinhän Kemiönsaarellakin.

Puumerkeillä varustettuja esineitä ei Turunmaalla ole säilynyt kovin paljon. Se saattaa johtua siitä, ettei niiden arvoa ole ymmärretty tai siitä, että antiikkikauppiaat Ruotsista kiertelivät 70- ja 80- luvulla ostamassa niitä.

Kirjassa on myös lyhyt suomenkielinen johdanto. Särkisalohan on myös edustettuna kirjassa, mutta johdanto palvelee muutenkin aiheesta kiinnostuneita. Kirjan kuvituksesta on iloa ilman ruotsinkielen taitoakin.

NYT RAJALA aikoo kiertää Turunmaata kertomassa uudesta kirjasta. Sen julkaisu myöhästyi eikä sitä ehditty esitellä Turun kirjamessuilla. Mutta tämähän ei olekaan vain hetken ajankohtaisena oleva teos. Sitä tulevat hyödyntämään myös etnologian opiskelijat ja väitöskirjaansa valmistelevat. Kirja kartuttaa tietenkin paikallisten museoiden kotiseutu kirjojen tarjontaa.

Teksti & kuva: Ingrid Sandman

Share this in: