Björknäsin vihanneskioski on suosittu.
Monta vuotta sitten kuulin kappaleen ”Kimitoön” Youtubessa. Se ei todellakaan ole sellaista musiikkia, josta pitäisin, mutta korviini se jäi soimaan. Toisinaan huomaan hyräileväni sitä talvella, kun kaipaan merta ja metsiä Purunpäässä. Pientä, vanhaa mökkiämme, joka uinuu odottamassa meitä ja kevättä.
Meitä on paljon, jotka olemme jättäneet puolet sydämestämme Kemiönsaareen, tai ehkä enemmänkin. Vuonna 2018 Kemiönsaaressa oli 4 836 kesämökkiä eli vapaa-ajanasuntojen määrä oli suurempi kuin vakituisten asuntojen. Mikä sitten saa meidät joka perjantai vähintään puolet vuodesta suuntaamaan auton kohti Kemiönsaarta ja viettämään siellä suuren osan lomastamme? Nyt puhun vain omasta puolestani, mutta kesän aikana minun on tarkoitus haastatella joitain kunnan kesäasukkaista ja kysyä, miksi he viettävät lomansa Kemiönsaaressa.
Kesäparatiisini
1960-luvun alussa vaarini osti tontin Dragsfjärdistä, aivan Purunpään lahden päästä. Ensin rakennettiin sauna. Myöhemmin vaari osti vähän lisää maata ja rakennutti myös mökin. Nyt lahden pohjukassa on pari mökkiä lisää ja paljon serkkuja – unohtamatta ihania kesänaapureitani!
Miksi sitten vaihdan omakotitalon kaikilla mukavuuksilla Espoossa yksikertaiseen mökkiin, jossa ei ole kaivoa tai juoksevaa vettä, mutta sen sijaan ulkohuussi, aina kun vain voin?
Yksi tärkeimmistä syistä on tietenkin luonto. Meri ja metsät, joutsenet, harmaahaikarat ja luonnollisesti merikotkat. Käki, joka kukkuu lahdella. Metsämansikat, mustikat ja vadelmat, kantarellit, herkkutatit, puolukat ja katajanmarjat. Mutta syynä ei ole vain luonto vaan myös ihmiset, yhteisöllisyys ja ystävällisyys. Se tunne, että on kotona, kun ajaa sillan yli Strömmassa.
Ystävälliset kasvot paikallisissa kaupoissa ja ravintoloissa: Tallbo Trädgård, Kärran kauppa, Björknäsin vihanneskioski, Road Cafe Yttis, Strandhotellet, Farmors Café ja kaikki muut. Serkkuni tulevat Ruotsista vain kerran vuodessa mutta kaupassa tiedetään, minkälaista meetvurstia he haluavat. Löydöt torilta, Ekocentretistä, kirpputoreilta ja kesämarkkinoilta. Mahdollisuus vaihtaa suurkaupungin anonyymius yhdyskuntaan, jossa tuntee olevansa kotona.
Monet meistä – myös minä – haaveilevat eläkepäivistä Kemiönsaaressa. Laiskoista aamuista, aamiaisesta verannalla, illassa lämpiävän saunan tuoksusta, loppukesän sudenkorennoista, joogasta Söderlångvikissä ja Holmbergin tyttöjen voileipäkakusta.
Te teette kesästämme ikimuistoisen. Ja me tarvitsemme toisiamme. Koronakevään aikana monissa Suomen kunnissa on esiintynyt ristiriitoja paikallisten asukkaiden ja kesävieraiden välillä. Pelko herättää suuria tunteita, mutta toivottavasti voimme vähitellen palata hieman normaalimpaan maailmaan. Siinä maailmassa minä haluan istua rantakalliolla ja tuntea lämpiävän saunan tuoksun ilta-auringossa.
Marianne Sundblad
PS. Ja nyt meillä ei ole vain – laulun sanoin – maan näteimmät tytöt ja kovimmat jätkät vaan myös maan ainoat delfiinit!
