Ben Johansson.
Kemiönsaaren lukiosta on jo yli viidenkymmenen vuoden ajan valmistunut hyvin ylioppilaskokeissa menestyneitä nuoria. Ennen kuin saarella oli oma lukio, vain kolmisen prosenttia nuorista jatkoi opintojaan lukiossa. Ylioppilaaksi aikovien oli pakko muuttaa kotoa, useimmiten Paraisille tai Turkuun. Ylioppilastutkinto oli tuolloin ainoa tie akateemisiin opintoihin.
Ei ollut ihan helppoa saada lupaa pidentää Kimito svenska samskolaa kahdeksan luokan oppikouluksi päämääränä ylioppilastutkinto. Aktivistit joutuivat käymään silloisen opetushallituksen puheilla Helsingissä ja kartalla osoittamaan kädestä pitäen viranomaisille, ettei oppilaan matka Paraisille olekaan 30 kilometriä (linnuntietä kyllä on!).
Jo ensimmäisten ylioppilaitten joukossa vuonna 1971 Mauno Lindroos nappasi kuusi laudaturia. Tänä vuonna Albin Röblom kirjoitti seitsemän!
60- ja 70-lukujen nuorten opettajien tehtäviin lukiossa kuului valmentaa opiskelijat ylioppilaskirjoituksiin sekä yhdessä oppilaiden kanssa kehittää lukiokulttuuria. Vanhojen tanssit, penkinpainajaiset ja monet muut lukioon kuuluvat perinnetapahtumat löysivät vuosien varrella muotonsa.
MAUNO LINDROOSIN ura on vienyt hänet Helsinkiin, jossa hän on toiminut opettajana Helsingin yliopistossa, Kelassa, Social- och kommunalhögskolanissa sekä toimitusjohtajana Hankenissa.
Hänelle paikallinen lukio oli itsestäänselvä valinta hyvän koulumenestyksen ja sopivan ajankohdan, 1968, vuoksi. Hän muistelee lukioaikaansa myönteisenä kokemuksena, niin opetuksen kuin kavereidenkin kannalta. Silti hän toteaa, että hyvin menestyneitä ihmisiä niin koulussa kuin uraa luodessa jotkut katsovat karsaasti. Lisäksi hän on pannut merkille, että kaupungin kouluissa opiskelijat jo kouluaikanaan loivat sosiaalisia siteitä ja kontakteja, joista on ollut heille suureksi hyödyksi uran aikana. Kemiönsaaren kavereista tällista ”hyvä veli”-etua ei tietenkään ole ollut.
Lindroos arvostaa suuresti Taalintehtaan terästehtaan kesätöissä saamaansa monen vuoden kokemusta ja pitää jo 1686 perustetun terästehtaan sulkemista surullisena. Edelleen hän seuraa saaren tapahtumia ja pitää saarelaisia aktiivisina ja kuntaa melko hyvin toimivana.
- Kun tehdas meni konkurssiin, menetettiin pitkä ja upea teollisuus- ja työläiskulttuurin tyyssija, hän sanoo.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
MIKÄÄN lukio ei tänä päivänä ole samanlainen kuin viisikymmentä vuotta sitten. Kimitoöns gymnasium, KÖG on käynyt läpi valtavan kehityksen. Rehtori Ben Johansson, hänkin KÖG:in entinen oppilas, kuvailee opetussuunnitelman muutoksia, luokattomuutta ja lukion avautumista lähiyhteiskuntaan, kunnnan ulkopuoliseen Suomeen ja Eurooppaan.
Uusia opetussuunnitelmia tulee jatkuvasti, tänäkin syksynä. Oppivelvollisuus pitenee 18 ikävuoteen ja lukion perusopetus tulee maksuttomaksi. Oppilaan sosiaalinen tausta merkitsee entistä vähemmän. Johansson muistuttaa, että Suomen kaltainen pieni maa ei voi menestyä maailmalla kuin tiedon ja tutkimuksen edelläkävijänä. Koulutukseen on panostettava ja tämä ymmärretään Kemiönsaarellakin.
Syksyn uutuus on lukion merellinen suuntaus. Oppilas voi erikoistua meribiologiaan tai meriteknologiaan. Missä muualla edellytykset tällaisiin opintoihin voisivat olla parempia kuin Kemiönseudulla, jossa meri on aina muokannut ihmisten elämää.
Tekninen kehitys ja digitalisaatio on muuttanut koulun arkea.
- Digitalisaatio on vaikuttanut pedagogiikkaan ja oppimiseen niin hyvässä kuin pahassa Johansson sanoo. Hän on huolissaan siitä, miten nuoret osaavat orientoitua kybermaailmaan, jossa totuus ja valetieto kilpailevat yksilön ajatusmaailmasta.
Ben Johansson siirtyy nyt eläkkeelle toimittuaan koulussa yli 30 vuotta, niistä 13 rehtorina. Hänee seuraajakseen on valittu Bob Karlsson.
Ympäröivälle yhteiskunnalle lukio on vuosien varrella tuonut paljon lisäarvoja, esimerkiksi kulttuuriprojektien myötä. Lukio on myös tuottanut ylioppilaita, jotka ovat korkeamman koulutuksen saaneina palanneet kotikunnalleen ja hyödyntäneet sitä toimien eri ammateissa, esimerkiksi kunnan tai eri organisaatioiden virkamiehinä, yritysjohtajina, urakoitsijoina, toimittajina, kirkon parissa ja luottamushenkilöinä.
Teksti: Ingrid Sandman, Kuvat: yksityiset
Mauno Lindroos.
