Hopeakorujen valmistaminen – aitoa käsityötä

Tina-artikel

Jännittävin vaihe on osien juottaminen.

Kun perheen lapset ovat aikuistuneet monet haluavat kouluttautua aikuisopiskelijoina. Näin myös Tina Dunder-Sjöholm. Hän toimii kunnan kätilönä ja terveydenhoitajana. Sen sijaan, että hän olisi jatkanut opintojaan omalla alallaan hän päätti opiskella kultaseppäartesaaniksi Axxellin Tammisaaren yksikössä. 

Seurasi kaksi hektistä vuotta: kaksi lähiopiskeluiltaa viikossa ja kuukausittainen viikonloppu. Hän opiskeli päivätyönsä ohella. Nyt Dunder-Sjöholm on perustanut Alvia Silver -yrityksen. Hän luo kauniita hopeakoruja pienessä pajassaan. Hän kertoo saaneensa hyvän pohjakoulutuksen. Nyt on rohkeasti kokeiltava korujen tekoa oppien työn lomassa uutta. Hänen mukaansa korujen luominen on hyvä vastapaino tavalliselle työlle.

 

DUNDER-SJÖHOLM on aina pitänyt koruista ja hän on aiemmin osallistunut aikuisopiston luoviin kursseihin. Pajakokemusta hänellä ei ole ollut. Hopekorujen tekoon tarvitaan paljon erikoistyökaluja. Osa niistä on pakko valmistaa itse. Paljon apua hän on saanut aviomieheltään Tommy Sjöholmilta ja apeltaan. He ovat auttaneet työkalujen ja koneiden hankinnassa. Pienessä pajassa on poria, pihtejä, sahoja, kiillotuskoneita ja muita hopean työstämiseen tarvittavia työkaluja.  Viereisessä hallissa Dunder-Sjöholm juottaa korujen osia toisiinsa.

– Juotto on valmistamisen jännittävin vaihe. Silloin selviää, miten kaikki onnistuu, hän sanoo.

Opintojen aikana hän oppi käyttämään eri työkaluja ja suunnittelemaan korut teknisesti. Hän kertoo, ettei koskaan ole koulussa ollut etevä piirustuksessa. Hän yllättyikin huomatessaan osaavansa luonnostella ja piirtää koruja. Joka korun tekeminen alkaa teknisellä piirustuksella. Piirustuksesta selviää korun mitat ja materiaalin menekki. Sen jälkeen valmistetaan messinkinen prototyyppi minkä jälkeen koru toteutetaan hopeisena.

 

HOPEAKORUJEN tekeminen alusta saakka on aitoa käsityötä. Koruista tulee uniikkeja ja ne valmistetaan huolella ja rakkaudella. Hopealevyt ja -langat sulatetaan, sahataan, viilataan, juotetaan ja kiillotetaan. Inspiraatiota Dunder-Sjöholm saa etenkin luonnosta. Häntä kiehtovat eri kuviot ja muodot. Hänen päätöstyönsä oli suuri Björk -koru, jonka toisena puolena on paljas koivunoksa ja toinen oksa, jossa puhjenneita koivunlehtiä ja vesipisaroita. Hän on myös käynyt museoissa ja historiallisissa rakennuksissa hakemassa inspiraatiota koruihinsa.

Dunder-Sjöholm sanoo, että parasta olisi jos voisi toimia päätoimisesti koruseppänä, mutta siitä olisi vaikea saada toimeentulonsa. Hän suosittaa muillekin aikuisopiskelua. Kannattaa kokeilla uusia, kiinnostavia aloja. Hopeasepän käsityö on opettanut hänelle kärsivällisyyttä. Välillä tulos ei vastaa sitä mitä on ajatellut; joutuu sulattamaan koru ja aloittamaan alusta.

– Viihdyn käsityön parissa kun pääsen luomaan aivan uniikkeja hopeakoruja, hän sanoo.

Text & foto: Maria Manelius / IS

Smycket-Birk-Bjork-Koivu

Birk-Björk-Koivu oli hänen lopputyönsä.

Share this in: