Kemiönsaarella mäkihyppy ei ole kovin suosittu laji, mutta Gammelbyssä asuva Aaro Storberg on innostunut lajista tosissaan. Storberg, joka on 11-vuotias ja käy koulua Amosparkens skolassa, on harrastanut mäkihyppyä jo usean vuoden ajan ja voittanut useita mitaleja.
Storbergin kiinnostus lajiin heräsi sen jälkeen, kun hän näki kilpailun televisiossa.
– Puhuin lajista vanhempieni kanssa, ja he kysyivät sitten, haluaisinko itse kokeilla sitä. Halusin.
Osallistuttuaan niin sanottuun mäkikouluun Storberg liittyi seuraan Paimion Urheilijat. Siellä hän harjoittelee yhdessä 15–20 muun juniorin kanssa kaksi tai kolme kertaa viikossa.
Mäkihyppy ei ole ainoa laji, jota Storberg harrastaa. Hän menestyy myös maastohiihdossa. Kun nämä lajit yhdistetään samassa kilpailussa, sitä kutsutaan yhdistetyksi.
Storbergin mielestä on mukavaa harjoitella yhdessä muiden kanssa Paimiossa ja osallistua kilpailuihin.
– Mäkihyppykilpailuissa tapaa myös muita osallistujia eri puolilta Suomea.
Storberg on vuosien varrella kilpaillut esimerkiksi Rovaniemellä, Kiteellä, Lahdessa ja Taivalkoskella. Kiireisimpinä aikoina hän kilpailee joka toinen viikko ja osallistuu noin 20 kilpailuun vuodessa.
Yksi esimerkki Storbergin menestyksestä on hänen viides sijansa Hopeasompa-kilpailussa Kiteellä helmikuun lopussa. Samassa kilpailussa hän sijoittui kolmanneksi yhdistetyssä.
Paimion harjoituksissa ryhmä keskittyy paljon hyppäämiseen ja hiihtämiseen. Storberg hiihtää usein Paipin hiihtotunnelissa. Mäkihyppyä hän harjoittelee ympäri vuoden, koska Paimion hyppyrimäki on muovipinnoitettu.
Sellaiselle, joka ei ole koskaan hypännyt mäkeä, hyppy voi tuntua hyvin jännittävältä, sillä hyppääjä on korkealla.
– Kyllähän se voi tuntua jännittävältä, kun istuu lähtöpuomilla. Mutta kun vain keskittyy, kaikki menee hyvin. On paljon pieniä yksityiskohtia, joiden täytyy onnistua, jotta hyppy olisi hyvä. Vaikeinta on tietää tarkalleen, milloin pitää laskeutua, ettei laskeudu liian aikaisin tai liian myöhään, sanoo Aaro Storberg.
TEKSTI & KUVA: John Illman
