- Pyrimme vastaamaan kysyntään. Monet vierailijoistamme ovat peräänkuuluttaneet lisää majoitusmahdollisuuksia. Uusia ovat viikinkiteltat, kertoo Paul Wilson ennen kuin kiirehtii opastamaan Rosalan Viikinkikeskukseen saapuvaa uutta ryhmää.
Ravintolapuoltakin on kehitetty. Kahvilatarjonnan ohella on lounas joko vastaanottorakennuksessa (ulkosalla voi istua lampaantaljoilla peitetyillä puupenkeillä) tai mahtavassa Päällikön hallissa, jossa ”viikinki” -lounas.
Keskus kuuluu Kemiönseudun tärkeimpiin matkailukohteisiin. Vuosittaiset kävijämäärät nousevat liki 15 000:een. Keskus on vuosien varrella kehittynyt varsinaiseksi viikinkikyläksi, jossa kaikki yksityiskohtia myöten pohjautuu vankasti historiallisiin tietoihin.
Pitkään tiedossa on ollut, että viikinkien ”Austrvegr”, Idäntie kulki Hiittisten ja Rosalan kautta Venäjän suuria jokia pitkin Konstantinopoliin. Mutta ajatus Viikinkikeskuksesta Rosalassa syntyi Paula Wilsonilla arkeologisten kaivausten seurauksena. Kirkkosalmen (ent. Örsund) maastosta joku metallidetektorilla varustettu henkilö oli löytänyt vanhan korun. Löydön hän oli salannut, mutta tuli toisiin ajatuksiin. Museoviraston valvoma pohjoismainen harrastaja-arkeologien suuri kaivuuleiri toteutui 90-luvun alussa ja tuotti paljon uutta tietoa.
Viikinkiajalla meren pinta oli nelisen metriä nykyistä korkeammalla ja salmen läpi pääsivät suuretkin alukset. Örsundetilla oli kauppapaikka. Löytyipä sieltä jopa jälkiä pronssinvalajan ”työpajasta”.
Myöhemmin Ängesön rantavesistä on löytynyt riimukiven palanen. Sen aitouden on varmentanut ruotsalainen asiantuntija Marit Åhlén, joka pääsi tutustumaan arkeologi Tapani Tuovisen työhuoneessaan säilyttämään aarteeseen, ennen kuin kivenpalanen toimitettiin Museoviraston varastoon. Kopio löytyy viikinkikeskuksesta.
FARMANSGÅRDEN -majatalo kalliolla oli keskuksen ensimmäinen replikarakennus (replika= tarkka kopio). Kohtapuolin kalliolle pystytettiin Helga -kappeli (viikinkiaikana kristinusko tuli tunnetuksi Pohjolassakin ja syrjäytti vähitellen vanhan asa-uskon).
Viikinkihenkinen ateria komeassa päällikön hallissa Rodeborgissa, jossa kivinen tulisija keskellä lattiaa, pitkät ruokapöydät ja seinustoilla makuusijat, kuuluu unohtumattomiin elämyksiin.
Niin lapset kuin aikuisetkin saavat kokonaiskuvan tuhat vuotta sitten eläneiden ihmisten arjesta tutustumalla vastaanottorakennuksen miniatyyreihin, esineistöön ja luentohuoneen seinillä oleviin Paula Wilsonin maalauksiin. Museokaupasta löytyy mielenkiintoisia kirjateoksia ja muun muassa replikakoruja.
Viikinkikeskukseen on vuosien varrella lisätty erikoisnäyttelyitä ja nähtävyyksiä, esim. sepänpaja, Alvilda -alus, jatulintarha, uhrikivi, arkeologinen koekuoppa. Pelottava katapultti oli ennen ruudin tuloa Eurooppaan tehokkain sotakone. Sillä pystyttiin viskaamaan suuria kiviä tai palavaa ainetta jopa 150:en päähän valloitettavan kohteen muurien ylitse. Lapussa lukeekin, ettei katapulttia saa kokeilla!
Mutta tämän päivän pienet ”bärsärkit”(raivoisat muinaissoturit) pääsevät kuitenkin kokeilemaan kaksintaistelua pehmeillä miekoilla. Viikinkiaikaiseen asuun pukeutuminenkin on hauskaa, kuten myös puujaloilla käveleminen. Viikinkikylän kanit ja kanat kiinnostavat nuorimpia.
TÄMÄN kesän, heinäkuun 28.-29. vietettävät Viikinkipäivät ovat jo neljännettoista. Rosalaan saapuu väkeä läheltä ja kaukaa. Viikinkiaika kiinnostaa edelleen meillä ja ulkomailla. Harrastajat hankkivat mielellään ajanmukaisia pukuja, koruja, metallirenkaisia haarniskoita ja muuta rekvisiittaa.
Ohjelmaa on runsaasti: esim. nuoliammuntaa, kirveenheittoa, leivän paistamista avotulella, taisteluesityksiä, opastuksia sekä markkinat, joista löytyy muinaistekniikoin valmistettuja tarvaroita. Toimiihan Mynämäellä Raseko -opisto, joissa näitä tuhat vuotta vanhoja teknikiikoita edelleen vaalitaan.
Text & foto: Ingrid Sandman
