Espanjansiruetana on vahingollinen vieraslaji, joka on tullut Suomeen ulkomaisten taimien mukana. Kemiönsaarella se on levinnyt mm. Vretaan ja on ongelma varsinkin Sagalundin ulkoilmamuseolle. Nyt käynnistyy projekti, jonka avulla etana pyritään hävittämään. Se ei ole helppoa koska etana lisääntyy ennätysnopeasti. Se saattaa munia 600 munaa kesän aikana.
Viime viikolla Sagalundgårdeniin kokoonnuttiin kuuntelemaan Fiskarsin museon Anna Kamaraa. Hänellä on paljon kokemusta siitä, miten asukkaat ja kolmas sektori yhdessä voivat kerätä ja hävittää etanoita, jotka ovat monella tavoin haitaksi ympäristölle.
Siruetanan erottaa omista, hyödyllisistä etanoistamme sen värin avulla. Se poikkeaa muista etanoista yksivärisen ruskeana ja sen lima on väritön. Se talvehtii maan alla ja herää, kun plusasteita on muutama. Se on kaksineuvoinen ja munasta kehittyy etana neljässä viikossa.
– Pilaa sen elinympäristö! Se pitää kosteasta, joten kasvimaata ei kannata kastella turhaan. Etanoita voi houkutella pressun alle, jonne ne hakeutuvat piiloon auringonpaisteelta, tai olutansalla. Etana tapetaan vaikkapa saksilla leikkaamalla, kiehuvan kuumalla vedellä tai pakasteeseen laittamalla. Myrkkyä kannattaa välttää koska se tappaa hyödyllisetkin eliöt ja saattaa joutua veteen, Kamara neuvoi.
Fiskarsissa on kokeiltu tapaa, josta on ollut iloa monille: joukko ankkoja, jotka mielellään syövät etanoita. Olisiko se Sagalundin kohdalla toteutettavissa oleva menetelmä? Museolle etanoiden hävittäminen on tosi tärkeää. Puisto istutuksineen on perua aina perustajan, Nils Oskar Janssonin ajalta ja sitä vaalitaan tärkeänä osana kokonaisuutta. Toki kaikki vretalaiset, joilla on puutarha, halutaan mukaan siruetanan hävittämiseen; viimeisinä vuosina etanoita on havaittu sadoittain.
TEKSTI & KUVA: Ingrid Sandman
