Soihtukulkue Västanfjärdin vanhalle kirkolle.
Kemiönsaaren Musiikkijuhlat päättyivät sunnuntaina Kemön kirkon mahtavaan Grande Finale -konserttiin, jossa Schumannin Es-duuri -Pianokvinteton ja Bachin B-duuri -Jousiseksteton ohella päästiin ihmettelemään vain runsaan kahdenkymmenen vuoden ikäisen, mutta maailmalla jo tunnetuksi tulleen espanjalsais-filippiiniläisen huilisti Rafael Adobas Bayogin esitystä. Tällä kertaa hän ensiesitti jopa oman teoksensa, joka perustuu filippiiniläisiin kansanlauluihin. Mutta kirkkoon olisi mahtunut lisää kuulijota; avajaiskonsertissahan se oli täynnä.
Tämän kesän kamarimusiikkifestivaali tarjosi yhteensä 13 konserttia. Festivaali tietää muualta saapuville laadukkaan taidemusiikin lisäksi matkan kohteeseen, joka on täynnä mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Konsertteja järjestetään peräti viidessä kirkossa, historiallisessa herraskartanossa ja Söderlångvikin museossa sekä lomakodiksi muuttuneessa entisessä pappilassa. Vieraat, jotka yhdessä Kemiönsaaren lukuisten kesävieraitten kanssa muodostavat enemmistön konserteissa käyvistä, ihailevat myös kesäisen saariston luonnonkaunista ympäristöä ja kulttuurimiljöötä. Festivaali on mitä mainioin tapa ”markkinoida” Kemiönsaarta.
Vuosien saatossa eniten ihailua ovat herättäneet Västanfjärdin uudessa ja vanhassa kirkossa esitettävät kaksi konserttia. Västanfjärdin viime vuosisadan alun valoisasta kirkosta siirrytään soihtusaattueena kansallispukuihin sonnustautuneiden paikallisten perässä vanhaan puukirkkoon (joka on muodoltaan nurinpäin oleva paatti!) kuuntelemaan kynttilöiden valossa musiikkia illan hämärtyessä käsintehtyjen ikkunalasien takana. Nuori Bayog ihastutti kirkon täydeltä kuulijoita.
TÄNÄKÄÄN VUONNA yleisön joukossa ei ollut kovin paljon tuttuja kemiönsaarelaisia, mutta paikallista talkooväkeä oli runsaasti, niin nuoria kuin iäkkäämpiä. Jotkut ovat uurastaneet vapaaehtoisina ensimmäisestä festivaalista (1999) saakka. Vapaaehtoisvoimin hoituvat tehtävät aina lipunmyynnistä, taukokahveista, paikannäyttämisestä, pysäköinnistä aina lavalla tarvittaviin muutoksiin. Puhumattakaan kaikista konserttiaikojen edellä ja jälkeen suoritettavista tehtävistä. Vapaaehtoisia oli reippaasti yli 30. Kaikenlaista osaamista tarvitaan aina rakentamisesta herkkukakkujen leipomiseen.
Kysyttäessä, mikä saa vapaaehtoiset uhraamaan aikaa ja vaivaa he ensimmäisenä mainitsevat rakkauden musiikkiin. Kyllä taidemusiikkiakin saarella arvostetaan. Talkoolaiset kertovat myös, että heidän panostuksestaan on vuosien varrella tullut kuin itsestäänselvä tapa.Talkooporukassa on tutustuttu uusiin ihmisiin ja siitä on Pirkko-Liisa Topeliuksen sanoin tullut kuin perhe. Anders Sundroosin mukaan tuntuu myös tärkeältä olla mukana edistämässä kotipaikkakunnan mainetta monipuolisena kulttuurikuntana – lehdistön resurssit kun eivät aina riitä kertomaan Kemiönseudun rikkaasta kulttuurielämästä. Talkoolaisten joukossa on saarelle vakituisesti asumaan muuttaneita ihmisiäkin. Talkootyön ansiosta he integroituvat kantakemiöläisiin.
TEKSTI & KUVA: Ingrid Sandman
