15.9.2022
Kemiön Myllyn betonisiilot. Kaikkiaan myllyn jauho- ja viljasiiloihin mahtuu 500 000 kiloa viljaa.
Österbergin suvun vuonna 1903 perustama mylly on saanut jälleen uuden omistajan. Kemiön Myllyn osti Helsingin Kahvipaahtimo.
Mitä suunnitelmia kahvipaahtimolla on myllyn varalle? Tuleeko siihen kahvipaahtimo?
- Ei sentään, kyllä paahtimo pidetään Helsingissä. Tarkoituksenamme on tehdä jauhoja. Koneet alkavat olla pikkuhiljaa toimintakunnossa, niitä on korjattu ja koeajettu. Mylly oli käyttämättömänä yli vuoden päivät, kertoo toimitusjohtaja ja toinen omistaja Aki Aunola Helsingin Kahvipaahtimosta. - Valitettavasti käyttämättömyys näkyy koneiston kunnossa. Ruispuoli on jo täysin ajokelpoinen ja sillä ajetaan joka viikko, jotta paikat pysyvät puhtaina.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Aunola kertoo, että heillä on suunnitelmissa myös avata pieni kesäkahvila myllylle, josta voisi ostaa napolilaisessa pizzauunissa paistettua pizzaa. Leivonnaiset ja leivät kahvilaan tilattaisiin saarelaisilta tekijöiltä.
Toiveena on käyttää myös paikallisten viljelijöiden viljoja. Myllyn kannalta eletään nyt tärkeitä aikoja, myllyn täytyy saada raaka-aineita.
- Uudesta sadosta lähdemme liikkeelle, toteaa Aunola. - Jos paikallisilta saisi ostettua tasaisesti, se olisi myllyn kannalta parasta. Tarkoituksena on pitää liiketoiminta Kemiönsaarella ja kehittää sitä sillä tavalla, että se olisi osa paikallista yhteisöä. Rakentaa sellainen palvelu, joka toisi liiketoimintaa saarelle ja nostaa Suomen toiseksi vanhin mylly takaisin jaloilleen.
Teksti & Kuva: Jaana Aartomaa
Helsingin kahvipaahtimon perustaja Benjamin Andberg on Kemiön Myllyn toinen omistaja. (Kuva Saana Helmi)
Rungonsalmen silta täyttää 50 vuotta 8.9.2022.
Syyskuun 8. vuonna 1972 valmistunut 300 metriä pitkä Rungonsalmen teräspalkkisilta yhdistää Sauvon ja Kemiönsaaren. Seututie 181 kulkee sillan kautta. Sillan alituskorkeus on 16 metriä ja laivaväylän syväys 4,6 metriä. Uusi tieyhteys korvasi kaksi lossia, hieman lännempänä kulkeneen Ekniemen lossin ja vanhalla Sauvo–Kemiö-maantiellä kuusi kilometriä idämpänä olleen Rajalahden–Lappdalin lossin.
Lautturit menettivät työnsä ja ainakin Degerdalin kyläkauppa alkoi kuihtua ja se pian lopetettiin. Myös linja-autoyhteyksiin tuli muutoksia. Parasta sillassa oli tietenkin nopeus ja varmuus, jolla päästiin saarelta pois esimerkiksi sairastapauksissa. Myös hälytysajoneuvot pääsivät viipymättä auttamaan saarelaisia hädässä.
Kemiönsaaren ja Sauvon yhdistänyt Rajalahden lossi toimi Lappdalissa vuoteen 1972 asti. Vanha lossitupa ja palstatila ovat nykyään kesämökkeinä.
Gesterby-Tjudan kylätoimikunnan talolla muistelivat Lappdalin lossia puheenjohtaja Ulla Andersson, Kari Strömberg, Stina Sjöholm ja Ari Nieminen. Stinan isä Gösta Nylund oli lautturina kolme vuotta. Ari Niemisen isä ja isoisä olivat molemmat lauttureina. Ari asuikin lossituvassa aikoinaan. Toisessa päässä taloa asui Arin perhe ja toisessa päässä oli lauttureiden lepohuone.
Neljä lautturia työskenteli kolmessa vuorossa, aamuvuoro oli klo 7–14, päivävuoro klo 14–21 ja yövuoro klo 21–07.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
- Muistan kuulleeni, että joku on syntynyt lossilla, kertoo Nieminen.
Tarina ei kerro kirjattiinko vauvan syntymäpaikaksi Kemiö vai Karuna.
Wikipedian tietojen mukaan Ekniemen lossi liikennöi kylästä mantereelle Sauvon puolelle vuosina 1928–1972. Lautturien lepokoppi on nykyään ränsistynyt pahoin niin kuin koko lauttaranta. On vaikeaa uskoa, että siinä on mitään liikennettä ollutkaan.
- Lossi oli aika pieni, siihen mahtui yksi linja-auto tai neljä pikkuista autoa, muistelee Ekniemen lossia Kalevi Kallonen Degerdalista. - Kuljin Sauvoon kouluun, joten lossi tuli hyvin tutuksi. Siinä oli kettingit edessä ja takana, moottorina oli Fordson Major. Lossi oli puurakenteinen, jossa oli ponttoonit. Lossikuskit olivat aika päälliköitä siihen aikaan. Nöyränä sai olla, kun polkupyörällä tuli tähän odottamaan pääsyä toiselle puolelle.
Jos kylällä näki seppä Helge Karénin ajavan mopolla Degerdalista Ekniemen suuntaan, sai olla varma, että lossi odotti korjaajaa.
- Muutaman kerran jouduin jäämään Karunan puolelle yöksi, koska lossi oli rikki, jatkaa Kallonen. - Aamuisin kouluun mennessä muistan seuranneeni sillan rakentamista lossilta ja sitten iltapäivällä taas näki, kuinka rakentaminen oli sujunut.
Ilmakuva Ekniemen lossista. (Tiina Holmbergin kotialbumi)
Tiina Holmberg Ekniemeltä muistaa tapauksen, kun yksi kuorma-auto putosi lossilta mereen. Lossissa oli vain kettingit edessä ja takana ja ilmeisesti jarruvian vuoksi auto luisui kettingeistä huolimatta mereen. Auto saatiin kyllä ylös myöhemmin.
Lauttureiden koppi Ekniemessä oli kuin pieni tietotoimisto, jossa oli myös kylän puhelin, jota sai käyttää maksua vastaan. Rahat pudotettiin lasipurkkiin. Uutiset levisivät mopon nopeudella ympäri Ekniemeä ja sen lähialueita, kun eräs lauttureista lähti kotimatkalle.
Lauttarantaan syntyi välillä jonoja, aina odotettiin ensin linja-autoa, joka tietenkin sai ohittaa kaikki muut. Jos Lappdalin lautta oli epäkunnossa, autot tulivat Ekniemen lauttaa odottamaan.
Kari Strömberg, Ari Niemi, Stina Sjöblom och Ulla Andersson Lappdalin vanhalla lauttarannalla. Gesterby-Tjudan kylätoimikunta järjestää valokuvanäyttelyn Lappdalin lossin kuvista Lappdalin rantamökillä 17.-18.9.
Lappdalin lautan lossinkuljettaja Karl Järvinen (oik.).
- Joskus juhannuksena lautan odottamiseen meni yhtä kauan, kuin koko matka Espoosta Karunaan, kertoo Kimmo Aartomaa, joka vietti lapsuuden kesät Ekniemessä vuodesta 1964 lähtien. - Me lapset saimme sentään äidin kanssa kipittää edeltä lautan kyytiin ja kävelimme lauttarannan lähistöllä olevalle mökillemme.
Lauttarannassa oli myös yleinen matonpesupaikka. Kun lossin öljyt vaihdettiin, vanhat päästettiin suoraan mereen. - Rantamme oli täynnä öljyä monta päivää, muistelee Aartomaa ja jatkaa. - Lautturit kunnostivat rannalla myös lossin ponttooneja, niitä oli kolme isoa ja yksi pienempi.
Ekniemen lossin lopetettua toimintansa, vaijerit jäivät vielä mereen moniksi vuosiksi. Holmberg muistelee käyneensä onkimassa lauttarannassa ja silloin tällöin koukku jäi kiinni lossin vaijereihin.
Mutta mitä tapahtui Ekniemen lossille? Onko sekin meren pohjassa?
Teksti & kuva: Jaana Aartomaa
Kalevi Kalloselle Ekniemen lauttaranta tuli hyvinkin tutuksi aikoinaan. - Lossikoppi kannattaisi kunnostaa, hän tuumailee.
Bjensböle östergård.
Joitakin kyliä leimaa maatalous, joitakin kalastus. On myös kyliä, joissa on tapahtunut yhtä hirveitä asioita kuin Quentin Tarantinon kauhuelokuvissa.
Bjensböle sijaitsee vähän matkan päässä Vestlaxintieltä länteen. Kylä rajoituu Påvalsbyn, Stenmon ja Smedsbölen kyliin. Kylä on antanut nimen Bjensböle träskille. Vain osa järvestä kuuluu Bjensböleen ja järvelle on hankala päästä suomaaston takia. Kylän nimi kerrotaan olevan peräisin Björn -nimestä. Ääntämisen myötä Björnistä om tullut Bjens. Harvinainen ilmiö ruotsinkielessä.
Bjensbölestä kotoisin oleva maanviljelijä purjehti kerran Tukholmaan ja kuuli äänen, joka sanoi että hänen kuuluu murhata vaimonsa. Näin kävikin. Kohtapuolin vaimo oli koullut ja edelleen verissä oleva maanviljelijä matkalla takaisin Tukholmaan. Häneltä tietenkin kyseltiin miksi oli verinen. Hän tappoi vasikan osoittaakseen, että veri oli peräisin vasikasta. Lopulta hänet kuitenkin tuomittiin kuolemaan. Hänet teloitettiin Mattkärrin teloituspaikalla. Siellä hän sitten kummitteli vuosia.
Bjensböle järvi.
Kerran Bjensbölen ja Västermarkin välillä murhattiin ja kuopattiin laukkuryssä. Tämäkin johti kummittelemiseen. Nähtiin irrallaan olevia elämiä ja itsestään syttyneitä kynttilöitä. Pian kukaan ei uskaltanut asua paikalla.
Kummitukset ja irrallaan liikuvat eläimet sikseen, mutta metsän hengelläkin oli tapana päästää hevosia valjaista ja sokaista niitä Träskbackenilla. Se on Vestlaxintien jyrkkä mäki Bjensbölen kohdalla. Veri sen kun roiskuu.
Kotiseutukirjassasta Fångster i tidens ström löytyy kaiken lisäksi seikkaperäinen kuvaus sikojen teurastuksesta lokakuussa Bjensbölessä. Veri otettiin tietenkin talteen ja siitä vastasi nainen, jolla ei ollut avioliiton ulkopuolista lasta. Verestä valmistettiin palttua ja verimakkaraa. Tärkeitä olivat myös säännölliset ryypyt toimituksen aikana. Näin entisajan teurastusta kuvailee kirjailija, hammaslääkäri ja humoristi Valter Lönnroth, joka oli kotoisin Bjensbölestä. Hänen veljensä oli tapaturmaisesti saanut hiihtosauvan vatsaansa ja hänen isänsä kuoli, kun häneen iski ukkosen aikana tippunut viikate.
Bjensbölen ainoat asukkat ovat tänään Västergårdissa asuvat Bengt Ekholm ja Leena Mäenrinta. Tietääksemme he eivät ole tappaneet ketään. Suurin osa tilan rakennuksista on Amerikassa käyneen ja sieltä sekä rahaa että ideoita tuonut Evert Österblomin rakentamia. Hän tuli taloon avioliiton kautta. Jo 1920-luvulla hän rakensi sisävessalle tilan. Vuonna 1952 hän möi tilan Ekholmin perheelle.
Ehdotukseni vaakunaksi on hopeisessa kentässä punainen aaltokoroinen tyviö, sen yläpuolella kolme punaista pisaraa ja niiden yläpuolella musta viikate.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Text & bild: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com
Bengt Ekholm och Leena Mäenrinta.
Litteratur:
Ginman, Lennart (1944). Kring Träsköfjärden. Åbo: Förlaget Bro.
Honkasaari, Helen, Ekqvist, Maria, Bergström, Anne & Näse, Li (2018). Det mörka Åboland: ond bråd död, spöken, brott och straff. Pargas: Pargas hembygdsmuseum & Kimitoön: Sagalunds museum.
Lönnroth, Valter (1983). Oktoberslakt i Bjensböle på 1920–30-talet. I: Fångster i tidens ström. Kimito: Hembygdsforskare i Kimitobygden.
Svenska litteratursällskapet i Finland (u.å.). Bjensböle. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/544/bjensbole-kimitoon/ Hämtad 4.6.2022.
Intervjuer:
Bengt Ekholm
Leena Mäenrinta
Rohan tallien ratsut ja ritarit jännittävässä turnajaisnäytöksessä.
September Openin vetonauloja, Rohan tallien esityksiä, odotetaan koko vuosi kieli pitkänä.
Tällä kertaa on luvassa eloisa ja iloinenkin esitys Kastelholman linnan taisteluista, joissa sotimisen välillä vietettiin turnajaisia, kertoo Jaakko Nuotio Rohan talleilta. Linnan luona käytiin useita taisteluita ruotsalaisten ja tanskalaisten kamppaillessa linnan – ja Ahvenanmaan – hallinnasta.
Kannattaa tulla katsomaan, mukana on viisi hevosta ritareineen.
Teksti: Jaana Aartomaa, Kuva: Rohan Tallit
Askarruttaako jokin jätteiden lajitteluun liittyvä asia tai kiinnostaako tietää, miten kompostoinnin voi aloittaa?
Markkinateltaltamme löytyy jätehuoltoon, kompostointiin ja lajitteluun liittyviä oppaita ja esitteitä. Paikalla voi myös osallistua markkina-arvontaamme, jossa voi voittaa kompostorin tai Niimaarin Ecosmol-kierrätyskalusteen. Arvontapalkinto arvotaan kaikkien LSJH:n tapahtumien yhteispalkintona loppuvuodesta.
Onko mielessä asuntolaina tai sijoitukset?
Säästöpankista saat henkilökohtaista ja asiantuntevaa pankkipalvelua valitsemassasi kanavassa. Meiltä saat päivittäiset pankkipalvelut, rahoituksen, säästämisen ja sijoittamisen palvelut, varainhoidon, yksityispankkipalvelut sekä lakipalvelut pankkisuhteestasi riippumatta, kertoo Nina Vartemaa Someron Säästöpankista.
Pankki palvelee henkilöasiakkaita, yrittäjiä ja maa- ja metsätalousyrittäjiä. 200-vuotisjuhlaetuna saat 1.8. - 31.12.2022 kertaostot ja kaikki rahastosäästösopimuksen alaiset merkinnät 0% merkintäpalkkioilla digikanavissa.
Säästöpankki palvelee vauvasta vaariin.
Tulemme esittelemään Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen toimintaa sekä yhdistyksen Rannikkotalkkarihankkeen toimintaa. Painopisteenä vesiensuojelu, vesiensuojelun keinot sekä vastuullinen kalastus, kertoo Joki- ja Rannikkotalkkari Noora Aarnio.
Yhdistyksen edustajien kanssa voi tulla juttelemaan esimerkiksi mökkiläisen tai vesistön äärellä vakituisesti asuvan asukkaan vesiensuojelun keinoista sekä tuoda esille mahdollisia kunnostamisen tarpeessa olevia vesiensuojelullisia kohteita.
Pisteellämme on kalastusta (ainakin viimevuonna kalaa myös saatiin mukavasti) ja samalla tuodaan esille vastuullista kalastusta, esitellään kalan käsittelyä ja perkaamista (mikäli kalaa tulee).
Viime vuoden kalastajia. Kuvaaja Mikko Koho.
Lue lisää
Hunajakeijun tuotevalikoimasta löytyy monikukkahunajaa sekä erilaisia maustettuja hunajia, kuten inkiväärihunajaa. Myyntipisteeltä löydät lisäksi hunajaisia elintarvikkeita, mehiläisvahakynttilöitä ja muita mehiläisvahatuotteita, sekä kosmetiikkatuotteita mehiläispesän raaka-aineista.
Erilaisia ja makuisia hunajanalleja myytävänä.
Konstsmeden Kimmo Tulimetsä visar upp smidda smycken och inredningstillbehör. Han säljer också silver- och bronssmycken.
Taideseppä Kimmo Tulimetsä esittelee taottuja koruja ja sisustustarvikkeita. Myytävänä myös hopea- ja pronssikoruja.
Teksti: Jaana Aartomaa
helposti netistä Tilauslomake
sähköpostitse info@abl.sillipilvi.fi
Koulutalo.
Bergöstä suoraan etelään on suurehko saari nimeltä Biskopsö. Se on n. kymmenen neliökilometriä ja ympärivuotisia asukkaita on yhtä monta. Alun perin siellä oli neljä vanhaa tilaa. Myöhemmin on lohkottu tontteja ja nykyään Biskopsössä asuu paljon vapaa-ajan asukkaita. Lähisaarilla, Flakholmenilla ja Djupöllä on kiinteää asutusta.
Mistä saaren erikoinen nimi? Siitä ei ole täyttä varmuutta. Nimi voi viitata kirkolliseen toimintaan tai henkilöön nimeltä Biskop. Paikallisen legendan mukaan eräs piispa olisi vaeltanut saaren halki ja istuutunut suurelle kivelle lepäämään ja laskenut tavaransa viereiselle kivelle. Sen jälkeen kiveä on kutsuttu Biskopsstenen:iksi. Kivi ei ole nykyisen, 5,6 kilometrin pituisen luontopolun varrella.
Kluuviflada.
Biskopsön luontoon kuuluvat poukamat ja kluuvit, eli lahdet, jotka ovat maan noustessa merestä menettäneet yhteytensä mereen. Nekään eivät kuulu luontopolun nähtävyyksiin.
Saarella toimii kylätoimikunta, joka mm on julkaissut kirjan ja rakentanut näköalatornin luontopolulle. Vuoden kohokohta on juhannus, jolloin salko nostetaan yhteysaluslaiturille. Saaren itäosassa olevassa keskustassa on mm Uppgård. Se on 1700-luvulta peräisin oleva rakennus, joka on tarkasti entisöity. Toimikunta on myös kunnostanut vanhan koulurakennuksen. Se on tänään yksityisasunto, jossa yritystoimintaakin. Rakennus on kansakoulunopettaja Karl Liljeqvistin pystyttämä. Vuosina 1922 – 1962 se toimi yhtenä Hiittisten kunnan kolmesta koulusta. Liljeqvist hoiti sen ohella kunnan kirjastoa ja jonkin aikaa myös kunnantoimistoa samassa rakennuksessa.
Biskopsö oli ennen Hiittisten tärkeimpiä laivanrakennuspaikkoja. Metsää oli paljon eikä puutavarasta ollut puutetta. Kalastuskin on ollut tärkeää. Aina vuoteen 1940 Biskopsössä harjoitettiin erikoislaatuista kalastusmenetelmää öiseen aikaan. Säynäviä pyydettiin houkuttelemalla niitä puron kautta Södergloetille kahden metrin pituisilla mäntysoihduilla. Niinpä Biskopsön asukkaita kutsuttiinkin ”säynäviksi”. Heitä on myös hakuttu ”susiksi” ja ”hiiriksi”.
Biskopsössäkin oli oma parantajaeukkonsa. Hänet kutsuttiin Stavagubbeniksi vaikka olikin eukko nimeltä Gustava. Hän oli alun perin Pohjanmaalta ja osasi taikoa kuten entiseen aikaan sanottiin kaikkien pohjanmaalaisten osaavan. Hänen tärkein tehtävänsä oli iilimatojen pyydystäminen. Ne hän möi edelleen niille, jotka tarvitsivat niitä eri hoitoihin.
Biskopsön vaakunaksi esitän ” Sinisessä kentässä punainen, kultapäärmeinen piispanhiippa, jonka alapuolella ristikkäin kaksi kultaista soihtua, liekit punakultaiset”.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com
Näköalatorni luontopolun varrella.
Kirjallisuus:
Biskopsö byalag (u.å.). Välkommen till Biskopsö byalag r.f.:s hemsida. https://biskopsobyalag.com/ Hämtad 14.1.2022.
Bruun, Patricia (2014). Medicin, mat och magi: om örter, trädgårdar och kloka gummor. Kimitoön: Sagalund.
Granroth, Sixten (2022). Biskopsö i Hitis socken. Kimitoön: Biskopsö byalag.
Huldén, Lars (u.å.). Biskopsö. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/676/biskopso-kimitoon/ Hämtad 14.1.2022.
Lindroos, Ernst (1987). Fiske. I: Kimitobygdens historia del III. Dragsfjärd, Kimito, Västanfjärd: Sagalund. S. 245–271.
Löfman, Bertha (2003). Barndomsminnen från Biskopsö och några andra texter. 2 uppl. Helsingfors: Sixten Granroth.
Sundberg, Jan (2011). Karl Liljeqvist: oförglömlig stöttepelare för Hitis kommun. I: Ro hit 9. S. 14–16.
Sundberg, Jan (2013). Biskopsö skola lever upp till sin forna glans. I: Ro hit 11. S. 20–22.
Visit Kimitoön (u.å.). Biskopsö naturstig. https://www.visitkimitoon.fi/gora/aktiviteter/stigar-och-leder/216-biskopso-naturstig Hämtad 14.1.2022.
Haastattelut:
Christel Bernstedt
Andrea Granroth
Gott om folk och förtjusta utrop. Gästerna bjöds på kaffe och tilltugg. Nya bord och bänkar.
Merikotka liitelee Ekniemen huipun yllä, silmäilee alas aterian toivossa ja ehkä ihailee upeita maisemia samalla. On kuuma, nuotiota ei ole laavulle sytytetty, sen aika on syksymmällä. Helteestä huolimatta paikalle on saapunut runsaslukuisesti iloisia ja tyytyväisiä ihmisiä ihailemaan uutta näköalatornia.
Jaakko-isä ja pojat Antti ja Heikki Virtanen ovat Ekniemen näköalatornin mahdollistajia.
- Kun saimme ostaa alueen, päätimme antaa sen kaikkien käyttöön. Maisema ei kulu, mutta kallioluonto on aika herkkä, joten ihmiset ohjataan luontopoluille, kertoo Jaakko Virtanen.
Antti Virtanen lisää, että kuka tahansa voi tulla nauttimaan luontopolun kauneudesta ja ihailla komeaa maisemaa. Mutta ajatuksena on, että jos tuo paikalle omia eväitä, mehupulloja ja muita roskiksi muuttuvia asioita, ne viedään mennessään takaisin. Roska-astioita ei paikalle laiteta, niiden tyhjentäminen on hankalaa, se sitoo liikaa.
- Tähän asti olemme tarjonneet polttopuut laavulla ihmisille, mutta nyt myös kunta osallistuu polttopuiden kustannuksiin.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
TONTIN OSTOSTA kesti viitisen vuotta päästä tähän pisteeseen. Laavu rakennettiin vuonna 2019 ja se oli heti hyvin suosittu. Luontopolun kattavan maa-alueen omistaa kolme maanomistajaa. Alueella on myös kasviharvinaisuuksia, joita täytyy varjella, samoin yksi perhonen.
- Perhonen on nimeltään hietaheinäperhonen. Sen voi nähdä, mutta se osaa hienosti maastoutua. Yleensä sen huomaa vasta, kun se nousee lentoon. Kasviharvinaisuuksista toinen on isokokoinen ukontulikukka, joka löytyy luontopolun alusta. Keltasauramo vielä lisäksi, sitä en ole Kemiönsaarella muualla tavannut, kertoo Jaakko.
Monet sanovat Ekniemen huippua Etelä-Suomen Lapiksi. Maisema on niin avara, melkein kuin olisi tunturilla. Käppyrämäntyjä on harvakseltaan, tilaa ja ilmaa sitäkin enemmän.
Markku Vesalainen (t.v.), Jaakko Virtaten och Antti Virtanen är nöjda med resultatet.
Kunnanjohtaja Erika Strandberg sai kunnian avata Ekniemen huipun, hän leikkasi sinisen nauhan ja pääsi ensimmäisenä kapuamaan ylös Degerdalin kylähdistyksen puhenjohtaja Liisa Yli-Yrjänäisen kanssa.
- Todella upea paikka, josta tuntee kyläyhdistyksen yhteisöllisyyden. Parasta tässä on kokonaisuus; meri, kallio ja metsä. Tornissa näytti hienolta, kiittelee Stranberg. - Tämä on ympäristöteko!
- Suuri kiitos kaikille talkoolaisille ja myös EU:lle, tämä oli suuri ponnistus, johon on kulunut noin 600 työtuntia. Mainio retkikohde kaikille, kertoo Yli-Yrjänäinen. - Toiveenani oli, että Ekniemen torni (12 m) olisi korkeampi kuin Taalintehtaalla (9 m) ja se toteutui.
Ordförande för byalaget, Liisa Yli-Yrjänäinen, hoppades på ett högre torn än det i Dalsbruk.
Allt har byggts på talko.
Kommundirektör Erika Strandberg säger att detta är en miljögärning.
EKNIEMEN kylältä Marko Tapio kertoo, että tornista näkyy Paraisten kalkkitehtaan tornit, Turun Meyerin telakan nosturit ja Mäntynummen tuulivoimala. Kannattaa ottaa kiikarit mukaan, kun sinne ylös kapuaa, näkee paremmin joka suuntaan. Torni on pystytetty ilmansuuntien mukaan, mutta parin sentin heittoa saattaa olla.
- Torni on 80 metriä merenpinnan yläpuolella, mainitsee Tapio. - Tämä projekti kasvatti yhteisöllisyyttä, talkoissa oli aina 4–7 henkilöä mukana. Jotkut jopa yöpyivät laavulla.
Landskapet är ståtligt sett från en plats 80 m över havet.
Degerdalin kyläyhdistyksellä on pitkät perinteet. Alkupuheenvuorossaan Kalevi Kallonen kertasi yhdistyksen alkuhistoriaa, josta osa tuli myös nykyiselle puheenjohtajalle täysin uutena tietona.
Ekniemeläiset kesäasukkaat Ville-Veikko Kujala ja Nina Selesniemi (Paimio) kehuvat yhteen ääneen näköalatornia.
- Paras näkymä ylhäältä oli merelle, tuumii Ville-Veikko.
- Ihan älyttömän hieno paikka, kiittelee Nina. - Olemme käyneet laavulla aiemmin paistamassa makkaraa. On hienoa, että tällainen tornikin on rakennettu. Käymme syksyllä ja talvella täällä lenkillä koirien kanssa, mahtavat maisemat. Vain merikotkalla on paremmat.
Teksti & kuva: Jaana Aartomaa
Ville-Veikko Kujala och Nina Selesniemi var imponerade.
Christer Jägerskiöld miettii, että kauran puinti pitäisi aloittaa.
Moni suomalainen miettii nyt tapoja säästää sähköä. Näin tekee myös Christer Jägerskiöld, jolla on maatila Sjölaxissa. Jägerskiöldin tila on suuri, hän pitää emolehmiä ja viljelee maata, joten sähköä myös kuluu. Tilaan kuuluu myös lukuisia rakennuksia.
- Tämä on niin iso tila, että toisinaan on vaikea hahmottaa, mihin kaikkeen sitä sähköä oikein kuluu, hän toteaa.
Yksi tapa säästää energiaa on ollut aurinkopaneelien hankkiminen. Maanviljelijä suunnitteleekin hankkivansa niitä vielä lisää. Jägerskiöld kuitenkin huomauttaa, että talvikuukausien aikana, kun energiaa kuluu eniten, ei aurinkopaneeleilla oikeastaan tee mitään, sillä aurinko ei juurikaan paista. Kesällä tilanne on onneksi toinen. Jägerskiöld on hankkinut myös uudenlaisia eläinten juoma-altaita, jotka pitävät juomaveden talvella sulana kuluttamatta sähköä.
Myös lannoitteiden hinnannousu on aiheuttanut harmaita hiuksia monelle viljelijälle. Jägerskiöldilla on onneksi luomutila, joten tavallista lannoitetta hän ei tarvitse. Jägerskiöld käyttää luomutilallaan kuitenkin jonkun verran luomulannoitetta, ja hän kertoo, että niiden saatavuus on tällä hetkellä suurempi ongelma kuin hinta. Hän kuitenkin uskoo pärjäävänsä, sillä hän on tottunut käyttämään vain vähän luomulannoitetta.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Viimeaikaiset kriisit ovat osoittaneet sen, että maatalousyrittäjän on oltava valmis sopeutumaan kaikenlaisiin olosuhteisiin. Sää ja ilmasto ovat kuitenkin ne merkittävimmät elementit, joiden ympärillä maanviljelijän arki pyörii. Jägerskiöldin mukaan Kemiönsaarella haastavinta on kuivuus. Hänellä onkin meneillään kasteluhanke, jonka myötä tilalle rakennetaan kastelulinja noin 100 hehtaarin alueelle. Näin estetään sadon meneminen harakoille kuivuuden takia.
- Kastelulinjat eivät ole yleisiä näin isolla tilalla, sillä se on aika suuri investointi, Jägerskiöld sanoo. Kastelunlinja on viljelijän mielestä kuitenkin pidemmän päälle kannattava. Peltoon satsataan paljon, ja jos satoa ei saada, niin se on iso menetys. Tämän vuoden sadosta on Jägerskiöldin mukaan tulossa keskiverto hyvä.
Jägerskiöldeillä on ollut maatila Sjölaxissa jo satojen vuosien ajan. Nykyiselle isännälleen se siirtyi v. 2014.
- Maanviljelys kiinnosti minua jo lapsena, joten tuntui luontevalta jatkaa tilalla, Jägerskiöld sanoo. Maanviljelijäsuvun kasvatti on vahvasti sitä mieltä, että nykyinen maailmantilanne on osoittanut kotimaisen maatalouden tärkeyden.
- Maanviljelys on yksi perusasioista, mitä maailmassa tarvitaan, hän toteaa.
Teksti & kuva: Saara Laaninen
Traktorinkynnön SM-kilpailut järjestetään Brusabyssä 30.9.–1.10. Kilpailut järjestetään jo 69. kerran. Samalla järjestetään myös PM-kynnöt, joten Brusabyhyn on odotettavissa kyntäjiä myös Tanskasta, Ruotsista ja Norjasta. Kilpailun järjestelyistä vastaavat Kimito Lantmannagille ja SM-Kyntö ry.
SM-Kyntö ry:n puheenjohtaja Juhani Grönlund kertoo, että traktorinkynnössä kilpaillaan siitä, kuka saa tietyssä ajassa kynnettyä pellon mahdollisimman tarkasti.
- Tuomaristo arvostelee kyntöjäljet ihan kohta kohdalta, Grönlund selittää. Aikaa kyntäjillä on yhteensä 3 tuntia. Grönlund kertoo, että paikalle odotetaan n. 30 kyntäjää ja kilpailuja pidetään neljässä eri sarjassa. Kilpailujen yhteydessä on nähtävillä myös mm. erilaisia maatalouskoneita, samoin luvassa on työnäytöksiä ja juurikkaannostoa. Kannattaa siis suunnata Brusabyhyn syys-lokakuun vaihteessa jännittämään, kuka on Suomen ja Pohjoismaiden paras kyntäjä.
Teksti: Saara Laaninen
Päärakennus.
Artikkelisarjan neljäs osa vie meidät Västanfjärdin Billböleen. Kylä sijaitsee Sundvikintien varrella, Lammalasta muutamia kilometrejä itään. Kylän nimen etuosa juontaa luultavasti henkilön nimestä.
Kylää on leimannut maatalous. 1950-luvulla siellä oli karjaa ja sokerijuurikkaan viljelyä. Viime vuosisadan aikana kylässä toimi myös kaksi kauppapuutarhaa. Reinikaisen perhe perusti 1940-luvulla Kullan kauppapuutarhan ja erikoistui myöhemmin kukkiin, etenkin suuriin krysanteemeihin. Erikssonin kauppapuutarha perustettiin pian sen jälkeen. Siellä viljeltiin enimmäkseen tomaatteja ja kurkkuja. Vuosisadan vaihteen aikaan kumpikin oli jo lakkautettu.
Maje Forstén peri Kullan tilan. Hän hoitaa upeaa puutarhaansa kauppapuutarhan kasvihuoneitten raunioilla. Tilan päärakennus, jossa ei asuta, on säilynyt alkuperäismuodossaan yli sata vuotta. Billbölen tärkein maamerkki on Kullan tilan vanha tuulimylly. Se on ainut Kemiönsaarella säilynyt varvasmylly. Muutamia vuosia sitten se oli vahingoittunut ja kunnostettiin käyttökelpoiseksi.
Hagalund.
Kuten muuallakin Västanfjärdissä Billbölessäkin on louhittu kalkkikiveä. Vanhassa kalkkivajassa asui Koppar-Rika (1846-1935). Hän oli Kemiönsaaren ehkä tunnetuin ”viisas eukko”. Hän osasi parantaa sairauksia ja hammassärkyä erilaisin luonnonmenetelmin. Usein kehosta poistettiin ”huonoa” verta iilimatojen tai kuppaussarvien avulla. Rikan erikosuuksiin kuului myös kätilönä toimiminen ja eläinten kastrointi. Viimeksimainittua hän teki hampaillaan. Rikalla oli paljon yrttitietoja. Hän tiesi miten yrtit vaikuttavat ja minkälaisia voiteita ja keitoksia niistä saattoi tehdä. Hän käytti mielellään anista, mm teehen. Näin synnytttäjien maidoneritystä saatiin käynnistettyä ja lisättyä.
Bredvik on alue, joka pääosaltaan kuuluu Södersundvikin ja Brännbodan kyliin. Siellä on Hagalund -yhdistystalo, joka sijaitsee aivan Billbölen puolella rajapyykkiä.
Billbölen vaakunan on kuvattava kylän monipuolista viljelyä. ”Punaisessa kentässä kultainen nouseva varvasmylly, siivekkeiden ympäri hopeista anisruohoa, krysanteemia ja kurkunkukkaa”.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com, Käännös: Ingrid sandman
Mylly.
Kirjallisuus
Bernstedt, Sofia (1990). Koppa och slå åder. I: Näse, Li (red.). Ur Sagalunds gömmor. Åbo: Folkloristiska institutionen vid Åbo akademi. Småskrifter 1. S. 30–32.
Bruun, Patricia (2014). Medicin, mat och magi: om örter, trädgårdar och kloka gummor. Kimitoön: Sagalunds museistiftelse. Eriksson, Folke & Peitso-Sesay, Sanna (2013). Kulla kvarn. I: Västanfjärd bulletin 3.
Lindroos, Ernst & Näse, Li (1993). Sagalund: museiguide för Sagalunds museum. Dragsfjärd, Kimito, Västanfjärd: Sagalunds museum.
Näse, Li, Kovalainen, Ritva & Turunen, Pekka (2000). Sagalund: min kostsamma leksak / kallisarvoinen leikkikaluni. Kimito: Sagalunds museum.
Reinikainen, Kerstin (2016). Handelsträdgårdarna i Billböle. I: Cygnel, Sam (red.). Västanfjärd: våra berättelser. Kimitoön: Västanfjärds byaråd. S. 98.
Reinikainen, Kerstin (2016). Jag var barn i Västanfjärd på 50-talet. I: Cygnel, Sam (red.). Västanfjärd: våra berättelser. Kimitoön: Västanfjärds byaråd. S. 14.
Svenska litteratursällskapet i Finland (u.å.). Billböle. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/628/billbole-kimitoon/ Hämtad 3.8.2022.
Haastattelut:
Max Andersson
Jan-Erik Enestam
Folke Eriksson
Maje Forstén
Runa Heino
Marjatta Karikoski
Barbro Lindholm
Pukinsaari.
Bergön tapauksessa nimi kertoo kaiken. Bergön kylään kuuluu saari, jossa kalliovuori. Pääsaari on nimeltään Stora Bergön ja se sijaitsee hieman Taalintehtaan ulkopuolella. Kylään kuuluu tietenkin myös Lilla Bergön. Lisäksi siihen kuuluvat muutamat Vänoxan pohjoispuolen saaret sekä jotkut pienet saaret Biskopsön eteläpuolella.
Hangon Granit -yritys osti Stora Bergön ja perusti sinne kivilouhoksen vuonna 1890. Vaaeanharmaata graniittia louhittiin eniten, mutta myöskin punaista. Paikalla oli jousirata ja sepänpaja. Kivet vietiin mertise mm Helsinkiin talojen julkisivuihin käytettäviksi sekä ulkomaille, Ranskaan, Alankomaihin, Belgiaan ja Viroon katukiviksi. Enimmillään työllistettiin yli sata työntekijää joista monet myös asuivat saarella. Siellä on toiminut sekä koulu että kauppa.
Stora bergö.
Bergön kylään kuuluu myös Bockholmen, joka sijaitsee Stora ja Lilla Bergön pohjoispuolella. Bockholmenilla toimii oma kylätoimikunta. Saari sijaitsee välittömästi niiden saarten ulkopuolella, joihin on tieyhteys Taalintehtaalta. Bockholmenilla on asunt ruukin työläisiä.
Bergön vaakunaksi ehdotan sinistä pohjaa, josta nousee hopeinen, kolmiosainen kallio jonka päällä hopeinen pukki kädessään hopeinen moukari. Kolmijakoinen kallio viittaa Stora Bergöhön, pukki Bockholmeniin, moukari luohokseen ja Taalintehtaan teollisuuteen. Hopea viittaa valeanharmaaseen graniittiin.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com, Käännös: Ingrid Sandman
Kirjallisuus:
Metso, Kim (2011). Inlägg i Rötters anbytarforum. https://forum.rotter.se/index.php?topic=51660.0 Hämtad 14.1.2022.
Romppanen, Marja Liisa (2012). Pukinsaaren tarina: tulemme saaresta / Historien om Bockholmen: vi kommer från en ö. Kimitoön: Bockholmens byalag.
Svenska litteratursällskapet i Finland (u.å.). Bergö. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/675/bergo-kimitoon/ Hämtad 14.1.2022.
Jonathan Nurmen rap-artistinimi Joxter on muumihahmo Juksun englanninkielinen nimi.
Beatboxingia, räppiä, jazzräppiä, lofi hiphoppia ja vaikka mitä. Lista kärralaisen Jonathan Nurmen hallitsemista musiikin tyylilajeista on pitkä. Nurmi kirjoittaa ja tuottaa musiikkia omassa kotistudiossaan, heittää keikkoja ja tekee töitä ääninäyttelijänä. - Teen vähän kaikenlaista, hän naurahtaa. Nurmi kertoo aikovansa tehdä töitä musiikin saralla niin pitkään kuin mahdollista.
Nurmi viettää kesäänsä Kemiönsaarella, mutta syksyllä hän aloittaa viimeisen opiskeluvuotensa Pietarsaaren Novia-ammattikorkeakoulussa. Muusikoksi valmistuva nuorimies ei pelkää kokeilla uusia genrejä. - Beatboxingia olen harrastanut jo yli 10 vuotta, mutta esimerkiksi jazzrappia aloin tekemään vasta tänä kesänä, hän kertoo. Artistinimeä Joxter käyttävä Nurmi ei selvästikään ole levännyt laakereillaan kesälomallaan, sillä hänen kirjoittamansa ja tuottamansa jazzrap-biisi ”Shameless” julkaistaan 12.8. monissa striimauspalveluissa, kuten Spotifyssa ja Apple Musicissa.
Nurmella on myös toinen artistinimi: Strychnine. Sen alla hän tekee rauhallisempaa lofi hiphoppia, jota Nurmen mukaan kutsutaan toisinaan myös hissimusiikiksi. Lisäksi hän soittaa perhebändissään, Tupas Secretissä, joka keskittyy enimmäkseen rockiin ja vanhempien ikäluokkien nuoruuden hitteihin. Tupas Secret heittää toisinaan myös keikkaa Kemiönsaarella, keväällä he muun muassa soittivat Dragsfjärdin Furulundissa Spring n’ roll -tapahtumassa.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Parasta musiikin tekemisessä on Nurmen mielestä se, että se voi olla todella palkitsevaa. - Varsinkin silloin kun kirjoittaa ja tuottaa kaiken itse, niin tulee tosi tyytyväiseksi, kun saa jonkin hyvän biisin tehtyä, Nurmi selittää. Hän kuitenkin kertoo myös itsenäisen musiikinteon varjopuolista. - Välillä saatan suhtautua liian itsekriittisestä tekemääni musiikkiin, ja silloin aloitan kaiken ihan alusta, hän sanoo.
Kun Nurmelta kysyy, onko Kemiönsaarella helppoa olla muusikko, antaa hän suoran vastauksen. - Sanoisin, että ei ole, hän toteaa. Hänen mielestään Kemiönsaarella ei ole kovin aktiivista musiikkielämää nuorille aikuisille, ainakaan kesäkuukausien ulkopuolella. – 20-30-vuotiaille muusikoille on Kemiönsaarella aika kuollutta, hän kertoo, mutta lisää samaan hengenvetoon, että vastikään avattu Björkbodan Kulttuuritalo on hänen mielestään askel oikeaan suuntaan. Nurmi myös ehdottaa, että nuorille voisi tarjota enemmän soitonopetusta, joka lisäisi nuorten kiinnostusta ja motivaatiota musiikkiin.
Musiikin tuottaminen ja oma studio voivat johtaa myös yllättäviin suuntiin. Nurmen kohdalla se johti kokeilemaan ääninäyttelemistä. - Se on ollut yllättävän tuottoisaa, Nurmi paljastaa. Hänen äänensä voi kuulla muun muassa Omakannan ja Oikeusministeriön nettisivuilla. Nurmi onkin löytänyt oivan markkinaraon ääninäyttelijänä, sillä suomenruotsalaisia lukijoita ei ole kovin paljoa hänen arvionsa mukaan. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että Nurmi on melkoinen monitoimimies mitä tulee musiikkiin ja sen tuottamiseen. Jäämme odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan tämän nuoren muusikon kohdalla.
Teksti & kuva: Saara Laaninen
Pelilauta on visuaalisesti näyttävä.
Kemiönsaari on saanut oman lautapelin nimeltään Kimitoöns Pärla. Pelin kehittäjä John Byman kertoo, että peli on samankaltainen kuin klassinen Afrikan tähti, mutta tässä pelissä pelaajat seikkailevat tutummissa Kemiönsaaren maisemissa etsien Kemiönsaaren helmeä. Pelin on kuvittanut Alexander Ginlund, joka ansaitsee Bymanin mielestä hatunnoston tekemästään työstä, joka ylitti hänen odotuksensa. Pelilaudan kuvituksessa on otettu huomioon saaren alueiden historiaa ja kulttuuria.
Lautapelin tarkoituksena on löytää Kemiönsaaren helmi ja tuoda se turvaan joko Strömmaan tai Pungböleen. Helmi voi olla kätkettynä minne vain Kemiönsaaren pohjoisosista aina Bengtskäriin asti, joten pelaamisen ohessa pelaaja samalla tutustuu Kemiönsaaren joka kolkkaan. Helmen lisäksi laudalle on kätkettynä muitakin arvokkaita helmiä, joiden löytämisestä pelaaja saa rahaa, jota puolestaan tarvitsee pelimerkkien kääntämiseen tai merellä matkustamiseen. Mutta varo, matkan varrella vaaniva viikinki voi viedä kaiken!
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Vaikka pelitoveri löytäisi Kemiönsaaren helmen ennen sinua, niin peli ei vielä siinä vaiheessa ole pelattu. Vielä pitää selvitä maaliin asti, ja mutkia matkaan voivat tuoda esimerkiksi pelikaverin löytämät simpukankuoret ja merimetsot. Jännitystä peliin tuovat myös chans-kortit, jotka voivat joko helpottaa tai hankaloittaa matkaa.
Peli on tarkoitettu 2-4 pelaajalle ja sopii Bymanin mukaan hyvin koko perheelle. Hän lisää, että sääntöjä voi myös hieman soveltaa aivan perheen pienimmille. Pelin ohjeet ovat sekä ruotsiksi että suomeksi. Peli maksaa 49e ja sen voi ostaa Söderlångvikin kartanosta, Västanfjärdin Knalliksesta ja Kemiön Sisu-talolta. Bymanin mukaan peliä voidaan valmistaa enemmänkin, mikäli ne loppuvat varastosta. - Kenenkään ei tarvitse pelätä, että jäisi ilman peliä, hän vakuuttaa.
Teksti & kuvat: Saara Laaninen
Pelin seteleihin on painettu tunnettuja kemiönsaarelaisia. Tunnistatko kaikki?
Kyläseikkailun toisessa osassa lähdemme Suomenkulmaan. Se on pitkänlainen niemi, joka ulottuu Halikonlahdelle. Vastapäätä on manner. Niemen kylän ruotsinkielinen nimi on Berga, mutta täällä suomenkiellellä on vankka asema ja suomenkieleiset asukkaat kutsuvat kotikyläänsä Pervaaksi.
Suomenkulman suomenkielinen väestö tarvitsi suomenkielisen koulun. Se perustettiinkin 1946 ja muutti muutaman vuoden päästä omiin tiloihin ja kutsuttiin Kiilan kouluksi.
Suomenkulmalla jotkut saman perheen lapset ovat voineet kasvaa ruotsin- toiset suomenkielisiksi. Näin kävi seitsemäntoista lapsen isälle Skogsbölessä Angelnimenmen puolella rajaa, olkoonkin, että lapsilla oli eri äidit. Ensimmäisen katraan poika Gustaf Wilhelm Widén muutti Bergaan. Hänestä tuli kippari, joka purjehti Australiaan saakka. Myöhemmin hän toimi saaristossa useiden pienempien alusten kipparina. Talvisin hän teki kivitöitä.
Ympäristössä, mm naapurikylässä Mainiemellä, on asunut useita seppiä. Bergassakin on toiminut seppä. Bergan Östergård kutsutaan myös Sepäntaloksi.
Pronssikautinen hauta?
Aune Carlén oli Bergassa töissä 1920-lvulla. Hän kertoo, miten maltaita tehdään. Ruis pantiin saaveihin itämään, minkä jälkeen jyvät levitettiin kuuman saunan lauteille. Muutaman vuorokauden jälkeen maltaat kuivattiin. Maltaista voitiin sen jälkeen valmistaa niin mämmiä kuin juomia.
Bergassa kerrotaan olleen rauta-ajan uhrikivi, mutta lähempi tutkimus ei ole voinut kertoa onko se ryökkiö eikä myöskään, missä se siinä tapauksessa sijaitsee. Siihen minäkin päädyn harhailtuani Bergan metsissä puoli tuntia.
Vaakunan suhteen päädyn silti eri yhteyksissä esille tulleisiin kiviin, kylän nimessäkin. Bergan vaakunaksi esitän punaiselle kentälle viisi kultaista ruistähkää ja kultaista nousevaa kiviröykkiötä.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com, Käännös: Ingrid Sandman
Kirjallisuus:
Laukkanen, Esa (2013). Kemiönsaaren Kemiön arkeologinen inventointi vuosina 2011 ja 2013. Åbo: Åbo landskapsmuseum.
Sundroos, Saga (1990). Mältning. I: Fångster i tidens ström II. Kimito: Hembygdsforskare i Kimitobygden. S. 164–167.
Svenska litteratursällskapet i Finland (u.å.). Berga. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/543/berga-kimitoon/ Hämtad 2.7.2022.
Haastattelut:
Gunilla Törnroos
Marjaana Hoikkalan mielestä lukuvuosi voidaan aloittaa hyvillä mielin.
Elokuu etenee kohti puoliväliään ja se tarkoittaa sitä, että koululaiset palaavat jälleen opintielle. Kemiönsaaren koulujen lukuvuosi alkaa torstaina 11.8. Lomilta paluu voi tuntua monista ikävältä, mutta Kemiönsaaren kunnan sivistysjohtaja Marjaana Hoikkala odottaa innolla tavallisen arjen alkamista. - Nyt on hyvä palata arkeen, ei vain kesän jälkeiseen, vaan enemmänkin koronan jälkeiseen arkeen, hän sanoo.
Hoikkala kertoo, että koronaa ei ole sen liiemmin tarvinnut huomioida tulevaa kouluvuotta suunnitellessa. Koululaiset pääsevät siis aloittamaan kouluvuotensa täysin normaalisti, ilman että ryhmiä täytyisi pitää tiukasti erillään. Tämä on hänen mukaansa tervetullutta sekä oppilaille että opettajille. - Alkavana lukuvuonna haluamme mahdollistaa jälleen yhdessä tekemisen ja yhteisöllisyyden, Hoikkala tiivistää.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Sivistysjohtaja myös kertoo, että hänen omalla to do -listallaan on vahvistaa Kemiönsaaren kaksikielisyyttä lisäämällä ruotsin- ja suomenkielisten oppilaiden kohtaamisia. Kieliryhmien yhteisiä oppitunteja ei ole tänä lukuvuonna tiedossa, ja Hoikkala kertookin, että korona-aika vei sellaisten suunnittelemiselta pohjan. Hoikkala myös muistuttaa, että sekä varhaiskasvatuksella että vanhemmilla on tärkeä rooli siinä, miten lasten kiinnostus ja asenne kieliä kohtaan alkaa muotoutua. - Aikuisten pitäisi näyttää mallia ja uskaltaa puhua toista kieltä, vaikka se ei aina menisikään kieliopillisesti oikein, Hoikkala pohtii. Hänen mukaansa hyvä tavoite olisi se, että jokainen pärjäisi arkisissa tilanteissa molemmilla virallisilla kielillä.
Myös ukrainan kieltä voi kuulla joidenkin saaren koulujen käytävillä. Hoikkala kertoo, että Kemiönsaarella opiskelee tänä lukuvuonna yhteensä seitsemän Ukrainasta tullutta lasta. Moni aloitti opintonsa saarella jo viime keväällä, ja Hoikkalan mukaan he sujahtivat hyvin muiden oppilaiden mukaan ja pääsivät integroitumaan yleisopetuksen ryhmiin. Hoikkala kertoo, että muiden opintojen lisäksi monet heistä tekevät myös etäopintoja Ukrainaan.
Uusia ekaluokkalaisia aloittaa saarella tänä vuonna yhteensä 53. Liikenteessä tulee siis olla varovainen, etenkin koulujen läheisyydessä, jotta pienet oppilaat pääsevät aloittamaan koulutiensä turvallisin mielin.
Teksti ja kuva: Saara Laaninen
Koska kolmivuotinen kiertoajelu Kemiönsaaren kyliin noudattaa aakkosjärjestystä, ensimmäinen pysähdys tapahtuu ainoaan A:lla alkavaan kylään: Albrektsböleen. Ja mikä huippu alkajaiseksi! Albrektsbölessä ei ole ainuttakaan ympärivuotista asukasta.
Albrektsbölen asukkaiden vähenemiseen vaikutti Lisa Mickelsdotterin muutto naapurikylään Mattböleen. Hänestä tulisi Nils Oskar Janssonin isoäiti. Perintönä hän tulisi antamaan keräilyintonsa. Pikka Gustava Mattbölestä sen sijaan muutti asumaan Albrektsböleen, mutta kuoli lavantautiin.
Albrektsbölen ainoa tila on usein siitynyt uudelle omistajalle. Vuonna 1917 se joutui Karl Österlundille. Hän oli Åminnen tilan puutarhuri. Tänään tilan omistaa hänen tyttärentyttärensä Lillevi Sjöberg aviomiehensä Håkanin kanssa. He asuvat siellä kesäisin ja ovat huolehtineet 1700-luvulta olevan tilan kunnossapidosta. Piharakennuksen salin he ovat jättäneet sellaiseksi kuin he sen löysivät ja se henkii pitkää menneisyyttään. Kaapista löytyy esine, jonka sanotaan olevan Kemiönsaaren vanhin radio.
Kallioinen ranta-alue Hönsvikissä Kemiönsaaren pohjoisrannikolla lohkottiin tilasta ja perhe möi sen Salon seurakunnalle 1967. Seurakunnalla on siellä Merisalon leiritila.
Albrektsböle tunnettiin aiemmin myös nimellä Skräddarböle - lisätietona kylästä, jota kukaan ei kuitenkaan tunne. Tämä tietää, että jo ensimmäisessä artikkelissa tapaamme ”-böle”-sanan jo toistamiseen. Siitä ei jatkossakaan tule puutetta. Böle juontaa ”bol” -sanasta, joka tarkoittaa asumista.
Albrekt on saksalainen miesten nimi. Mahdollisesti Albrektsbölessä on joskus asunut saksalainen (mikä olisi suuri uutinen ajatellen, ettei kukaan nyt asu kylässä). Uudempi Skräddarböle -nimi viittaa siihen, että siellä olisi asunut räätäleitä. Mm Sagalundin museossa oleva kaksoisryijy kertoo, että kylän tytöillä oli ”taidokkaat kädet”. Ehkä käsityö on ollut Albrektsböleä leimaavaa.
Minun esitykseni vaakunaksi on punaiselle pohjalle pystyyn ja pitkittäin asetetut kaksi kultaista ompeluneulaa. Neulat toimivat räätälien ja ompelijattarien vertauskuvana, niiden määrä kuvaa kylän kahta nimeä ja asettelu Salon seurakuntaan. Lankojen puute toimii asukkaiden puutteen vertauskuvana.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com, Käännös: Ingrid Sandman
Kirjallisuus:
Gardberg, John (1944). Bygden och folket. I: Sagalund (1981). Kimitobygdens historia del I. Dragsfjärd, Kimito, Västanfjärd: Sagalund. S. 27–62.
Jansson, Nils Oskar (1990). Plock ur Nils Oskar Janssons anteckningar. I: Näse, Li (red.). Ur Sagalunds gömmor. Åbo: Folkloristiska institutionen vid Åbo akademi. S. 10–20.
Salo församling (u.å.). Merisalon leirimaja. https://www.salonseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/leirikeskukset/merisalon-leirikeskus Hämtad 6.1.2022.
Suistoranta, Kari & Puranen, Clara (2000). Sagalund: min kostsamma leksak. Dragsfjärd, Kimito, Västanfjärd: Sagalund.
Svenska litteratursällskapet i Finland (u.å.). Albrekstböle. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/542/albrekstbole-kimitoon/ Hämtad 6.1.2022.
Haastattelut:
Ulla Andersson
Håkan Sjöberg
Lillevi Sjöberg
Bjarne Wretdal
Cathina Wretdal-Lindström
Torbjörn Kevin arvelee, että hän pelaisi keskikentällä pelinrakentajana, jos olisi mukana joukkueessa pelaajana. Hän aikoo kuitenkin pysyä hallituksessa vaikka istuukin haastattelun ajan vaihtopenkillä.
Nyt kaikki sankoin joukoin kannustamaan FC Boda voittoon 30-vuotis juhlaottelussa! Vastustajana on sarjaa johtava Piikkiön Palloseura, joka on pahin mahdollinen vastus. FC Bodan puheenjohtaja Torbjörn Kevin toivoo, että kaikki entiset puheenjohtajat, hallituksen jäsenet ja pelaajat ystävineen tulisivat Björkbodaan kannustamaan ja julistamaan, että seniorijalkapallolla on tulevaisuutta Kemiönsaarella.
Tällä hetkellä seura pelaa vitosdivisioonassa, mutta kaikki pelaajat ovat saarelaisia. Se on sopiva taso, silloin kun halutaan käyttää omia pelaajia. Ensimmäisinä vuosina seura kävi jopa kakkosdivisioonassa, mutta silloin oli paljon vieraspelaajia.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
- Siinä ei ole mitään ideaa, että olisi tuntemattomia, ulkopuolisia pelaajia, sanoo Kevin.
Sen vuoksi on tärkeää, että tullaan kannustamaaan omia poikia voittoon, vaikka tämän vuoden pelit eivät ehkä olekaan kulkeneet ihan toivotun mukaisesti. Sen suurempi tarve kannustukseen.
- Se olisi valtava inspiraation lähde nykyiselle johdolle ja joukkueelle. Nyt tarvitaan tsemppiä, huomauttaa Kevin.
Tauolla pelataan rangaistuspotkukilpailua, johon tykittämään tulee vanhoja FC Bodan pelaajia, kuten Thomas ´Tumppi´ Lagerroos, legendaarinen kaveri. Hän on tehnyt toiseksi eniten maaleja FC Bodan historiassa. Muita osallistujia ovat Fredrik Lauren, Kristian Ginman, Robert Broman ja Tommy Björkqvist. Maalissa Bodan nykyinen mv-valmentaja Erald Gjondedaj.
Pelin jälkeen yleisö on tervetullut Kubuun tutustumaan FC Bodan 30-vuotisjuhlanäyttelyyn. Esillä on seuran toimintaan liittyviä pelipaitoja, verkkareita ja seuran toimintaan liittyviä tavaroita, tekstejä ja kuvia. Näyttelyyn voi tutustua 30.7. pelin jälkeen. Näyttelyn on kuratoinut Lisa Roberts.
Varsinaista 30-vuotisjuhlaa vietetään 12.11.-22 Brukshallenissa, Taalintehtaalla. Sinne ovat kaikki FC Bodan ystävät tervetulleita, maksua vastaan tietenkin. Luvassa on juhlaruokailua, bändeinä Showdown ja Kake & Co sekä arpajaiset, jossa voittona on mm. Tim Sparvin pelipaita. Kannattaa laittaa päivämäärä ylös.
Paikalliset yritykset tukevat FC Bodaa. He kokevat tärkeäksi, että saarella on oma fudisjoukkue. Seuran talous on kunnossa, sponsoreita riittää. Pelaajien ikärakenne koostuu junnuista senioreihin, Paras maalintekijä Sven Ivars taitaa olla vanhin pelaaja. Old boyseja on ilahdutavan paljon mukana.
FC Bodan hallitus:
Torbjörn Kevin, pj
Johan Fredriksson, varapj / rahastonhoitaja
Satu Zwerver, sihteeri
Leif Byman
Markus Dahlbom
Peter Eriksson
Esko Antikainen, varajäsen
Kauko Pietikäinen, varajäsen
Patrik Boman, varajäsen
Teksti & kuva: Jaana Aartomaa
