25.6.2023
Vauhdikasta menoa on luvassa, kun Kirakan kesäteatterin esitykset lähtevät käyntiin. Ensi-ilta on keskiviikkona kesäkuun 28. päivänä. Ohjaaja Saija-Reetta Kotirinta kertoo, että esitystä on suunniteltu jo pari vuotta. Pienen kesäteatterin toiminta on myös hyvin riippuvaista talkooihmisistä.
-Nyt, jos koskaan, tarvitaan hauskaa, kaiken ikäisiä puhuttelevaa kesäteatteria!
Tämähän sopii yhtä hyvin perheen nuorimmille kuin mummeille ja vaareille.
Harmaan kylän ulkoilmateatterissa nähdään suuri joukko nuoria, jotkut näyttämöllä ensi kertaa, toiset konkareita. Ristoa näyttelee 11-vuotias Tristan Lumi. Viimeisinä vuosina Kirakan kesäteatteri on esittänyt lasten klassikkoja aina Pekka Töpöhännästä Rölleihin. Sinikka ja Tiina Nopolan luoman Risto Räppääjän dramatisointia maustavat Iiro Rantalan mukaansatempaava musiikki ja musiikkinäytelmän tanssiesitykset.
Teksti & kuva: Ingrid Sandman
Ylikomisario Mika Peltola kertoo, että Kemiönsaarella on tapahtunut tammi-huhtikuun aikana kolme rattijuopumustapausta.
Lounais-Suomen poliisipiirissä, johon Kemiönsaari kuuluu, loukkaantui liikenteessä alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisen seurauksena 140 prosenttia enemmän ihmisiä tämän vuoden tammi-huhtikuussa verrattuna viime vuoden vastaavaan aikaan. Määrä on noussut viidestä kahteentoista. Näin toteaa Svenska Yle.
Miten reagoi tähän Kemiönsaarella? Ilmoituslehti soittaa taksinkuljettaja Mathias Illmanille. Hän korostaa, että on hyvä, että poliisin läsnäolo Kemiönsaarella ei ole vähentynyt, sillä silloin poliisi saa kiinni enemmän rattijuopumukseen syyllistyneitä. Myös ylikomisario Mika Peltola Lounais-Suomen poliisilaitokselta kertoo, että poliisin läsnäolo Kemiönsaarella lisääntyy kesällä, kun kesävieraat suuntaavat saaristoon.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Peltolan mukaan Kemiönsaarella on tapahtunut tämän vuoden tammi-huhtikuussa kolme rattijuopumusonnettomuutta. Mutta mitä pitäisi tapahtua, jotta onnettomuuksia tapahtuisi tulevaisuudessa vielä vähemmän? Illman ja Peltola menevät suoraan asiaan.
– Jätä auto kotiin, jos olet juonut alkoholia. Jos tarvitset vielä kyytiä, anna raittiin ystävän ajaa tai tilaa taksi, Mathias Illman sanoo.
– Alkoholilla ei ole sijaa liikenteessä, Mika Peltola sanoo.
Text & foto: John Illman
Alaviite: Tomittaja ei ole sukua Mathias Illmanille.
Filip Danielssonin mielestä kannattaa viettää juhannusta.
Juhannus lähestyy kovaa vauhtia. Kolme Kemiönsaarelta kotoisin olevalta nuorta aikuista kertoo Ilmoituslehdelle, miten he viettävät juhannusta.
Rosalan Filip Danielssonin mielestä juhannus on mukava perinne. Hän kertoo viettävänsä juhannusta Rosalassa.
– Katson yleensä, kun Rosala FBK nostaa juhannussalon. Olen tehnyt sitä pienestä pitäen ja teen sen jälleen tänä vuonna.
Kuten tiedetään, juhannussalko pystytetään ja sen ympärillä tanssitaan. Juhannussalko tuli Ruotsista Ahvenanmaan kautta Suomeen 1700-luvulla.
Danielsson sanoo, että hyvä sää ja sukulaisten ja ystävien tapaaminen ovat onnistuneen juhannuksen ainekset. Hän lisää, että monet muualta kuin Hiittinen-Rosalasta haluavat tulla saarille juhlimaan juhannusta.
– Ei tarvitse muuta kuin katsoa autojonoa lautalle ymmärtäkseen, että monet haluavat juhlia juhannusta täällä, Filip Danielsson sanoo.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Myös Noah Koivisto Dragsfjärdistä pitää juhannusta juhlimisen arvoisena. Danielssonin tavoin Koivisto aikoo viettää juhannusta saaristossa.
– Hyvä sää ja hyvä yhteisöllisyys muodostaa onnistuneen juhannuksen, hän sanoo.
Koivisto lisää, että hän viettää juhannusta yleensä ystäviensä kanssa Kemiönsaarella.
Noah Koivisto tulee viettämään juhannusta ystävien kanssa.
Jannike Grönroos viettää juhannusta Västanfjärdissä tänä vuonna.
Jannike Grönroos Taalintehtaalta juhlii tänä vuonna juhannusta Västanfjärdissä. Tänä vuonna hän juhlii pienemmällä seurueella.
– Minulla on perinne viettää juhannusta Kemiönsaarella, mutta joitain juhannuksia olen viettänyt myös Tammisaaressa.
Juhannussalolla oli keskeinen rooli Grönroosin juhlinnassa nuorempana. Nykyään juhannuksena on enimmäkseen hyvää seura ja hyvää ruoka.
– Perinteenä on kuitenkin ollut järjestää juhannuksena jonkinlainen leikki tai pelejä. Sitä on elänyt aikuisuuteen asti, Jannike Grönroos sanoo.
Juhannusta vietetään lauantaina 24. kesäkuuta.
Teksti & kuva: John Illman
Vikinkilyyra.
Rosalan ja Hiittisten välinen Kyrkosundet-salmi oli viikingeille tärkeä kauppapaikka. Kaupan lisäksi viikingit pitivät myös musiikista. Rosalan Viikinkikeskuksessa vierailijat voivat osallistua useisiin uutuuksiin.
Niille jotka ovat kiinnostuneita Viikingeistä, joita kuvataan usein vihaisiksi merenkulkijoiksi ja luostareita ryöstäviksi merisotureiksi, Rosalan Viikinkikeskus on vierailun arvoinen. Paul Wilson tapaa Ilmoituslehden toimittajan täydessä vikinkipuvussa puhuakseen keskuksen uusista ominaisuuksista.
– Viikingit olivat hyvin kiinnostuneita laulamisesta ja musiikista. Siksi olemme luoneet useita uusia soittimia, hän sanoo ja esittelee viikinkilyyraa.
Vikinkilyyra on puusta valmistettu soitin, jossa on kuusi kieltä. Lyyrojen lisäksi viikingeillä oli rummut, torvet ja huilut. Wilson lisää, että viikingeillä oli omat kappelinsa, joissa he lauloivat.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Viikinkiaika ajoittuu 700–1100-luvuille, johon kuuluu rautakauden loppu. Sillä hetkellä Suomen ja Ruotsin kaltaisia maita ei vielä ollut olemassa. Ajatus kansallisvaltioista, joilla on selkeät rajat, ei ollut vielä saanut jalansijaa. Paul Wilson selittää, että viikinkien läsnäolo Kemiönsaarella oli vahva.
– Tärkeä kauppareitti lännen ja idän välillä kulki Kyrkosundet-salmen kautta, joka erottaa Hiittisen Rosalasta, Wilson sanoo.
Viikinkiaikana kehitettiin laivanrakennusosaamista, joka loi pohjan pidemmille merimatkoille. Viikinkien katsotaan valinneen Kyrkosundet, koska se oli suojainen reitti. He matkustivat Skandinaviasta itään Suomen saariston kautta ja sitten jokia pitkin nykyiseen Ukrainaan ja edelleen Välimerelle, monta kertaa kaupankäyntitarkoituksessa.
Vikinkikeskus Rosalassa.
Paul Wilson ja Ilmoituslehden toimittaja vierailevat päällikön salissa sisäpihalla. Kun ollaan suuren rakennuksen sisällä, pääset nauttimaan viikinkiajan tunnelmasta. Sali on iso ja valaistus on himmeä. Pöydät ja penkit on peitetty eläinten nahoilla. Pienissä lampuissa on valon määrä, joka on verrattavissa palaviin kynttilöihin. Kuten hyvin tiedetään, sähkö keksittiin vasta myöhemmin historiassa.
Salissa voi yöpyä tai järjestää tapahtumia. Jo tänä vuonna sekä vanhemmat että nuoremmat ovat käyneet Viikinkikeskuksessa näissä tarkoituksissa.
– Meillä on ollut kevään aikana oppilaita mm. leirikouluissa. Senioriryhmät ovat myös löytäneet tiensä takaisin koronapandemian jälkeen, Wilson sanoo.
Hän suhtautuu tulevaan kesään positiivisesti ja uskoo, että moni valitsee tänä vuonna Viikinkikeskuksessa käymisen. Kesälle on tullut jo yöpymisvarauksia. Koululaisten ja senioreiden lisäksi Viikinkikeskuksessa vierailee perheitä ja yritysryhmiä.
– Tarjoamme aktiviteetteja, joita et välttämättä muualta löydä, kuten jousiammuntaa ja köydenvetoa, mutta ennen kaikkea kirveenheittoa. Jälkimmäinen oli erittäin suosittu viikinkien keskuudessa. Suomen historiasta ja viikinkiajasta kiinnostuneille Rosalan Viikinkikeskus on ehdottomasti vierailun arvoinen, sanoo Paul Wilson.
Teksti & kuva: John Illman
Rosalan Viikinkikeskus on painattanut täksi kesäksi kirjan ruokaresepteistä. Kirja ”Rosala x Bengtskär - makumatka majakkaelämään ja muinaisuuteen” antaa lukijalle 96 sivua herkullisia reseptejä sekä pääruokiin että jälkiruokiin. Samaan aikaan Bengtskäristä ja Rosalasta on useita kuvia, jotka tuovat lukijalle läheisyyden paikkoihin.
Myös Suomen eteläisimmät asukkaat Paul ja Nora Wilson kertovat Rosalan ja Bengtskärin historiasta. Bengtskärin majakka rakennettiin vuonna 1906 pitkälti siksi, että höyrylaiva S/S Helsingfors haaksrikko Bengtskärin pohjoispuolella edellisenä vuonna.
Teksti & kuva: John Illman
Sagalundin museo.
Pidennettyjen aukioloaikojen lisäksi maamme vanhin (perustettu 1900) ja suurin maaseutumuseo Sagalund tarjoaa entistä enemmän ohjelmaa tänä kesänä. Museo toimii myös lastenkultturikeskuksena ja tarjoaa monenlaisia elämyksiä nuorimmillekin vierailijoilleen. Sagalundissa on kaikille, pikkulapsista isovanhemmille mielenkiintoista tarjottavaa.
Tänä vuonna museo avautui entistä varhemmin jo toukokuun keskivaiheilla. Kiihkeimpään kesäkauteen, juhannuksesta koulujen alkamiseen, se on auki ti. - su. klo 11-17. Keväisin ja syksyisin museoon pääsee samoina päivinä, mutta se sulkeutuu jo klo 16.
Kesän mittavin tapahtuma on jo vuosikymmenten ajan ollut Sagalund elää -päivä, jolloin kaikki rakennukset ja museopuisto ovat täynnä esityksiä ja tapahtumia. Tänä vuonna museo elää heinäkuun 1. päivänä.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Mutta jo kuluvan viikon lauantaina, kun ympäri maatamme vietetään Avoimien kylien päivää, Sagalund tarjoaa yhteistyössä useiden toimijoiden kanssa monenlaista ohjelmaa otsikolla Vreta ennen ja nyt. Klo 17 käynnistyy opastettu kierros jota säestää Toni Perttula hanurillaan. Opas Jarmo Kujala esittää 40- ja 50-luvun iskelmälauluja. Nähtävinä myös filmipätkiä samalta ajalta ja museopuodista voi löytää paikalliskirjallisuutta erikoishintaan. Museokahvila Café Adèle tarjoaa erikoismenyyn.
Lasten aikamatkoja on järjestetty jo vuosia ja ne ovat hyvin suosittuja. Aikamatkat järjestetään seitsemänä kesäkauden tiistaina klo 11-17. Niin lapset kuin aikuisetkin pääsevät kokeilemaan esimerkiksi erilaisia käsitöitä ja entisajan talonpoikaisaskareita. Samoina päivinä perheen nuorimmat, 1 - 4-vuotiaat, voivat aikuisen kanssa tuoda pehmolelunsa puistoon Nallekekkereille kuuntelemaan satuja ja nauttimaan virvokkeista.
EKOLOGIAN OPISKELIJA kartoittaa tänä kesänä kasvustoa kaikilla museosäätiön tiloilla ja opastaa seitsemänä torstaina vierailijoita kasviseikkailuihin. Kierrokset alkavat klo 11.
Sagalundin opastetut kierrokset järjestetään niin kevät-, syys- kuin kesäkauden aikana. Keväällä ja syksyllä päivittän kerran klo 13. Kesällä opas on paikalla koko päivän. Opastus sisältyy sisäänpääsymaksuun.
Vierailijan kannattaa varata runsaasti aikaa Sagalundille. Erikoisnäyttelyt ovat Sagalundgårdenin kupeella olevassa Anneksissa, jossa näyttely ”Ryyjyn suojassa” ja entisessä Vretan koulussa ”Karkkipuuroa ja käveleviä taloja” (lasten tulevaisuustyöpajojen pilootti). Museoalueella taiteilija Jan Lütjohannin puuveistokset toimivat vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.
Musiikilla on myös tärkeä osa Sagalundin kesässä, ei pelkästään Avoimien kylien päivänä. Sagalund elää -tapahtuman (1.7.) aikana Markku Lepistö konsertoi kl. 11-12 ja Toni Perttula soittaa hanuria klo 12-16.
Teksti & kuva: Ingrid Sandman
Lussi Järvinen on yksi niistä jotka ovat juosseet kaikissa järjestetyissä Siltajuoksuissa.
Siltajuoksu on järjestetty vuodesta 2011, mutta koronapandemian aikana se on joutunut pitämään taukoa. Yksi aina mukana olleista, Lussi Järvinen Kasnäsista, on myös tämän vuoden kisan lähtölistalla. Se, mihin hän pukeutuu tänä vuonna, on edelleen yllätys.
Niille, jotka osallistuvat Siltajouksuun, puolomaratoniin joka kulkee Taalintehtaalta Kasnäsiin, 17. kesäkuuta, ainakin yksi osallistuja pukeutuu, yleensä hahmoksi. Se on Lussi Järvinen Kasnäsista. Hän on juossut kaikissa Siltajuoksu-kisoissa kahdentoista vuoden takaisesta ensistartista lähtien.
– Olen pukeutunut Minni Hiireksi, Peppi Pitkätossuksi, Pikku Myyksi ja Suomen lipuksi. Pukeudun houkutellakseni lisää osallistujia kilpailuun.
Muiden osallistujien joukossa on harvoja, jotka ovat uskaltaneet näyttäytyä muissa kuin urheiluvaatteissa. Järvinen muistaa, että yhtenä vuonna yhdellä osallistujalla oli sylinterihattu ja hanskat.
– Loppujen lopuksi on edelleen melko raskasta juosta hienossa puvussa. Siksi uskon, että harvat päättävät tehdä niin.
Hän lisää, että hän aloitti pukeutumisen toisesta kerrasta, kun kilpailu järjestettiin. Vielä on epäselvää, millaiseksi Järvinen tänä vuonna pukeutuu. Hän sanoo myös, ettei tähtää tiettyyn aikaan.
– Juoksen kilpailun, koska se on hauskaa. Suosittelen, että harjoittelet mieluiten useita kuukausia ennen, mutta viimeisellä viikolla otat rauhallisemmin.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Kasnäsin asukkaiden ja muiden Kemiönsaarten asukkaiden lisäksi Siltajuoksuun osallistuu yleensä osallistujia kunnan ja jopa Suomen rajojen ulkopuolelta.
– Hän, joka voitti edellisen kisan ja samalla eniten kertoja, on tietääkseni Ruotsista. Ja luulen, että hän on ilmoittautunut myös tämän vuoden Siltajuoksuun. Toivon myös, että monet Kemiönsaarelta päättävät osallistua tänä vuonna.
Kun Ilmoituslehti pitää Lussi Järvisen haastattelun, 60 juoksijaa on ilmoittautunut. Hän toivoo, että määrä nousee 100:aan ennen ilmoittautumisen päättymistä. Ensimmäisessä Siltajuoksussa juoksi noin 100 osallistujaa, toisessa 200. Nyt kisa järjestetään ensimmäistä kertaa koronapandemian jälkeen.
Järvinen kertoo myös, että Siltajuoksun yhteyteen järjestetään lisäaktiviteetteja 17. kesäkuuta.
– Perheen pienimmille on Juhlakävely, johon he voivat osallistua Kasnäsissa.
Siltajuoksu on saanut nimensä vuonna 2011 rakennetusta Lövön sillasta. Ne, jotka halusivat lähteä lenkille, joutuivat periaatteessa kääntymään ympäri lauttasatamassa, koska salmen kylmä tuuli teki kokemuksesta vähemmän miellyttävän.
– Me kasnäslaiset olimme kaikki tyytyväisiä, kun saimme vihdoin sillan, joka tarkoitti kiinteää yhteyttä Dragsfjärdiin ja samalla parempia mahdollisuuksia yhdistää pidempiä matkoja, hän sanoo.
Kasnäsissa asuu hieman alle 100 henkilöä. Lövön silta on 475 metriä pitkä.
Järvinen kertoo, että ensin pieni joukko paikallisia esitti ajatuksen puolimaratonista Taalintehtaalta Kasnäsiin, sitten yhä useampi tarttui ajatukseen.
Lussi Järvinen kertoo, että Siltajuoksu alkaa Taalintehtaalta. Taalintehtaalla paikalliset, myös ravintola Portsiden ulkopuolella, yleensä kannustavat niitä, jotka juoksevat.
– Mutta kun juoksijat ovat lähteneet Taalintehtaalta, matka Kasnäsin suuntaan muuttuu yksinäisemmäksi, hän sanoo.
Hän lisää, että kisan aikana on neljä juoma-asemaa.
Osallistujille tarjotaan myös mahdollisuus vierailla Kasnäsin Saaristokylpylässä ja heille tarjotaan myöskin ruokaa.
Yhdeksän juoksijaa, mukaan lukien Lussi Järvinen, on juossut kaikki Siltajuoksut. Useat heistä ovat mukana myös tänä vuonna. Järvinen pitää auki, kuinka monta kertaa hän osallistuu kilpailuun vielä tämän vuoden juoksukilpailun jälkeen.
– Uskon hauskaan Siltajuoksuun tänä vuonna. Saa nähdä jos olen vielä mukana ensi kisassa, Lussi Järvinen sanoo.
Text & foto: John Illman
Ria-Noore Haimo-Abiona on johtanut Kreaviva klubben -iltapäiväkerhoa, jossa alakoululaiset ovat luoneet oman voimaeläimen.
Onko sinulla eläin, joka antaa sinulle voimaa? Silloin Kulturhuset Björkbodan näyttely, jossa alakoululaiset esittelevät töitään, voisi olla jotain sinulle. Vai haluatko osallistua oman voimaeläimesi luomiseen?
– Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Kaikki opiskelijat saivat voimaeläimensä valmiiksi, mikä miellyttää minua.
Näin sanoo Ria-Noore Haimo-Abiona, Kemiönsaaren alakoululaisille tarkoitetun luova kerho Kreativa klubben -iltapäiväkerhon johtaja. Kerhon osallistujien joukossa on oppilaita kaikista kunnan kouluista, sekä ruotsin- että suomenkielisistä, paitsi Rosala-Hitis skola- koulusta saaristossa. Haimo on vieraillut oppilaiden luona kouluissa, joissa on järjestetty kerhotoimintaa koulupäivän päättymisen jälkeen. Jonas Lindberg on toiminut assistenttina.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Ilmoituslehti kohtaa Haimo-Abionan Kulturhuset Björkbodassa. Siellä on kuvia oppilaista pukeutuneena voimaeläimekseen. Haimo-Abiona kertoo, että voimaeläinten käsite on hänen oma ideansa, mutta opiskelijat ovat saaneet valita eläimet itse.
– Olen nähnyt, että luonto on hyvin lähellä opiskelijoita täällä Kemiönsaarella. Monet ovat valinneet eläimen, joka on lasten välittömässä ympäristössä.
Opiskelijat ovat luoneet naamion kasvoille, jotkut ovat jopa tehneet puvun, jolla he kuvaavat eläintä. Voimaeläin on eläin, jonka katsotaan antavan ihmiselle voimaa, suojaa ja apua tarvittaessa.
– Oppilaat ovat valinneet muun muassa karhuja, susia, kettuja ja lohikäärmeitä. Ajatuksena oli luoda jotain käsilläni”, hän kertoo.
Haimo-Abiona lisää, että koska Kemiönsaarella on paljon urheilutoimintaa, hän halusi järjestää jotain, joka koskettaa taidetta. Kreativa klubbenin lisäksi oppilaat voivat halutessaan osallistua joko parkouri-, liikunta- tai kokkausryhmiin koulun jälkeen.
Hankkeeseen on osallistunut oppilaita kaikista Kemiönsaaren alakouluista, paitsi Rosala-Hitis skola- koulusta.
Kreativa klubben on opetus- ja kulttuuriministeriön luoman suomalaisen mallin mukainen iltapäiväkerho. Tavoitteena on, että kaikilla suomalaisilla lapsilla ja nuorilla on koulupäivän aikana harrastus, josta he nauttivat ja joka on maksuton.
Haimo-Abiona on asunut Kemiönsaarella puolitoista vuotta. Hän on aiemmin opiskellut teatteria ammattikorkeakoulutasolla Savonlinnassa. Myös hän on löytänyt voimaeläimen.
– Valitsisin luultavasti delfiinin, koska ne ovat viisaita, hän sanoo.
Vielä on epäselvää, jatkuuko hanke ensi vuonna. Haimo-Abinoa kertoo, että ilmoittautumiset avautuvat syksyllä. Kun hän tietää, kuinka monta haluaa osallistua, ryhmät muodostetaan.
Kevätnäyttely Kulturhuset Björkbodassa on avoinna sunnuntaihin 28. toukokuuta asti.
Teksti & kuva: John Illman
Omenalaatikot pinotaan kuljetusta varten.
Alansa edelläkävijä. Näin kävijät kuvailevat Söderlångvik gårdin toimintaa. Tolfsnäs gårdin tilalla yritys on satsannut uusiin investointeihin, joita yleisö ihailee.
Söderlångvik gårdin tilalla oli avoimet ovet Tolfsnäs gårdin tilalla Mjösundissa, joka linnuntietä on alle kymmenen kilometrin päässä Paraisilta, perjantaina 12. toukokuuta. Yli 50 henkilöä oli kokoontunut suurelle varastolle, jossa omenoita varastoidaan ja lajitellaan, kun Ilmoituslehti saapuu paikalle. Rakennuksessa yritys on hiljattain aloittanut omenamehu-liiketoiminnan. Söderlångvik gårdin tila on kutsunut yleisön esittelemään tilan toimintaa ja uusia investointeja.
Kierrosta johtavat tilan pehtoori Kaj Eriksson ja puutarhuri Karin Arfman. Ensin he näyttävät erilaisia kärryjä, joihin omenat ajetaan omenatarhasta saliin.
– Tämä halli on ollut suunnitelmissa noin 15 vuotta siitä lähtien, kun aloimme uudistaa puutarhoja, Arfman kertoo.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Söderlångvikin kartano on yksi Suomen suurimmista omenantuottajista noin 50 000 omenapuullaan. Tolfsnäsin puutarha on kooltaan 15 hehtaaria. Omenat poimitaan vasta syksyllä.
– Omenapuutarhassa meillä on 15–20 poimijaa, Arfman kertoo.
Eriksson ja Arfman esittelevät yrityksen hallitilat. Siellä on suuria varastoalueita, joissa omenat jäähdytetään. Omenat asetetaan vihreisiin laatikoihin.
– Yhteen laatikkoon mahtuu 300 kiloa omenoita, Eriksson kertoo.
Vihreät laatikot on sijoitettu säilytyslokeroihin päällekkäin. Samaan tilaan mahtuu yli 150 laatikkoa. Kun varastotilan ovi sulkeutuu, lämpötila jäähdytetään neljään plusasteeseen. Omenat tulee säilyttää kylminä ja ilmavina, koska silloin makeus ja aromit paranevat.
Pehtoori Kaj Eriksson ja puutarhuri Karin Arfman johtivat kierrosta Tolfsnäs gårdin tilalla perjantaina 12. toukokuuta.
Tolfsnäs gårds varastohalli.
Vaikka Söderlångvik gårdin tilalla on investoitu voimakkaasti Tolfsnäs gårdin tilan halleihin ja koneisiin, Kaj Erikssonilla on ehdotuksia uusista hankinnoista.
– Laatikoita taittava kone olisi hyvä. Kun ei ole sesonkiaika, meillä on itse aikaa tehdä se, mutta sesonkiaikana ei. Milloin hankkisimme sellaisen, en voi sanoa tällä hetkellä.
Kysymme myös Karin Arfmanilta Söderlångvikin tilan haasteista omenanviljelyn suhteen. Arfman ei epäröi mainita ilmastoa.
– Lämpenevä ilmasto voi tuoda mukanaan kasvitauteja ja nopeita sään vaihteluita. Ilmastonmuutos on otettava huomioon tulevaisuutta suunniteltaessa.
Säilytystilat.
Margot Wikström oli yksi Tolfnäs gårdin tilan vierailijoista. Hänen mielestään Söderlångvik gård on alansa edelläkävijä.
Margot Wikström on yksi niistä, jotka vierailevat Tolfsnäs gårdin tilalla perjantaina. Hän kertoo lukeneensa tilan ja hallirakennusten piirustukset, mutta tämä on silti ensimmäinen kerta, kun hän vierailee itse tilalla. Wikströmin mielestä opastettu kierros on ollut fantastinen.
– Koko prosessi omenoiden poiminnasta mehun valmistukseen on mielenkiintoinen. Söderlångvik gårdilla on hyvät sato-olosuhteet ja he ovat todella onnistuneet tavoitteissaan. Mielestäni Söderlångvik on alan edelläkävijä.
Margot Wikström pohtii, investoiko Söderlångvikin tila uuteen konseptiin. Raakojen omenoiden lisäksi yritys myy muun muassa omenahilloa ja hunajaa. Kaikki liiketoiminnassa pyörii omenoiden ympärillä. Uusin tulokas on Glasspalatset (Jäätelöpalatsi) Helsingin keskustassa.
– Vain mielikuvitus voi asettaa rajat sille, mitä Söderlångvik gårdin tila keksii seuraavaksi, Margot Wikström sanoo.
Teksti & kuva: John Illman
Kristina Hakola-Wass uusi kirja kädessään.
Kristina Hakola-Wass järjestää kirjansa julkaisujuhlan Taalintehtaan Kojan -antikvariaatissa lauantaina klo 12. Hänen lastenkirjansa ”Alla sover inte” on juuri ilmestynyt. Hakola-Wass on toiminut Taalintehtaan kirjastonhoitajana monta vuotta. Hän kertoo työnsä kautta paljon käsitelleensä lastenkirjoja. Kotonakin hän luki paljon kirjoja kahdelle pojalleen. Ajatus omasta lastenkirjasta heräsi jo kirjastoaikana ja hän alkoi pikkuhiljaa työstää tekstiä ja etsiä kuvittajaa.
Hän haki kuvittajaa, joka piirtäisi vanhanaikaisen pehmeästi. Nähdessään Sebastian Dahlströmin piirtämän Mössen hän tiesi löytäneensä kuvittajansa. Yhteistyö onkin sujunut hyvin. Kummatkin ovat prosessin aikana esittäneet ideoita ja keskustelleet ratkaisuista. Hakola-Wass kertoo harrastelijan haasteena olleen tekstin ja kuvan synkronointi. Ne saavat mielellään kertoa eri asioista jotta kertomuksesta tulisi rikkaampi.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Kertomuksen sisältö oli selvillä alusta saakka, mutta tapahtumista kertominen on muuttunut. Jotkut hahmot ja vähemmän tärkeät tapahtumat on poistettu, muuta on lisätty. Kertomuksen juoni koskee pehmolelujen yhteistyötä ja toisilleen antamaa tukea. Hakola-Wassille tärkeää oli, että tapahtumat asettuvat sairaalan käytäviin; ne kun ovat oma maailmansa.
Hän kertoo halunneensa tehdä lapsille kirjan, jossa kerrotaan sairaalan arjesta ja seikkailuista. Useimmat sairaalakirjat keskittyvät lääkkeistä, tutkimuksista, leikkauksista ja kliinisestä työstä kertomiseen. Lapsena hän itse kärsi astmasta ja vietti paljon aikaa sairaalaympäristössä. Hänen lempikirjansa oli Britt G. Hallqvistin ”Bettinas hemlighet”.
Uudessa kirjassa ystävykset Mösse, Voff-voff ja Pikkuliten jättävät pehmolelujen ja nukkien osaston ja lähtevät vaaralliselle seikkalilulle. Heidän on löydettävä kaapatun toverinsa Lilla Pandan kenenkään huomaamatta. Yhdessä muiden hahmojen kanssa he vaeltavat sairaalan käytävissä kohti lastenosastoa.
Hakola-Wass kertoo, että joillakin tarinan pehmoleluilla on oikeat esikuvat. Voff-voff on vanhimman pojan Jannen ja Lilla Panda nuoremman pojan Niklaksen rakkaat pehmolelut; Mösse puolestaan kuvittaja Dahlströmin pehmolelu.
Kirja julkaistaan omakustanteena ja se on painettu Vaasassa. Hakola-Wass on hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kirjan painosmäärä on 200 kpl ja sen voi ostaa Kojanista tai kirjailijalta itseltään. Kirjaa suositellaan kolmivuotiaille ja sitä vanhemmille. Kirjailija sanoo, ettei lastenkirjoilla ole ikärajaa.
Teksti & kuva: Maria Manelius, Käännös: Ingrid Sandman
Kyykäärme, Kuva: ABL arkisto kuva Anders Lindell.
Kevätauringon paistaessa ja kesän lähestyessä monet eläimet heräävät talvihorroksestaan. Käärmeestä on monenlaisia mielipiteitä. Toisille se on suojelemisen arvoinen eläin siinä missä useat muutkin. Toisissa käärme herättää inhoa.
Keväällä käärmeitä näkee eniten auringonpaisteessa ilman lämmetetessä. Käärmeet pysyttelevät useimmiten talvehtimispaikkojensa läheisyydessä jotta mahdollisimman nopeasti pääsisivät koloonsa jos tulee kylmä. Vasta kun lämpötila pysyttelee yli + 10 asteessa yölläkin, käärme ei enää ole riippuvainen kolostaan ja saattaa liikkua pidemmällekin.
Uuden luonnonsuoljelulain myötä kyykäärme, Suomen ainoa myrkkykäärme, tulee suojeluun kesäkuun alusta. Tämä tietää, että käärme kuuluisi ensi kädessä siirtää muualle mikäli sen löytää pihapiiristä aiheuttaen vaaraa lapsille tai kotieläimille. Sitä ei saa tappaa. Sen saa tappaa vain, jos on mahdotonta siirtää se muualle. Käärmeen löytäneellä on päätäntävalta asiassa.
Käärmettä ei saa häiritä kuten ei tietenkään muitakaan eläimiä. Aiemmin Suomi on ollut ainoa länsieurooppalainen maa, joka on sallinut kyykäärmeen tappamisen. Nyt Suomessa siis kaikki matelijat ja sammakkoelämiet ovat pian rauhoitettuja. Rantakäärme on ollut rauhoitettu vuosia.
Britt-Marie Juup, Turun eläinsuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja, neuvoo, miten mahdollisimman turvallisesti siirrät kyykäärmeen. Paksujen hanskojen ja korkeiden saappaiden lisäksi voi käyttää pitkävartista, pehmeää harjaa sekä kannellista ämpäriä. Käärmeen voi varovasti ajaa ämpäriin ja kansi laitetaan kiinni. Hän kertoo, että käärmeet aika helposti karkaavat ämpäristä, ellei kansi ole päällä.
Hän muistuttaa, että käärmeen selkäranka on aika hauras; käärmettä kuuluu käsitellä varoen. Siksi käytettävän harjan kuuluu olla pehmeä. Käärme siirretään heti muualle eikä sitä saa jättää ämpäriin pidemmäksi aikaa jotta stressi ja kärsimys olisivat mahdollisimman vähäisiä.
Käärme viedään vähintään kaksi kilometriä asutuksesta ja pääästetään vapaaksi paikassa, joka on lajille sopiva. Käärmeen pitää voida löytää ruokaa ja vettä ja lisäksi lähettyvillä pitää olla sopiva talvehtimispaikka.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Kyykäärme viihtyy parjaiten kaukana ihmisistä ja muista vihollisista. Käärme puree vain, jos se ei pääse karkaamaan. Myrkkyä se tarvitsee ruoan hankkimiseen. Täysikasvuiset kyykäärmeet osaavat säädellä myrkkymääriä. Joissakin tapauksissa ne saattavat purra käyttämättä myrkkyä lainkaan. Nuoret käärmeet eivät osaa säädellä myrkyn määrää.
Juup uskoo ihmisten inhon johtuvan pelosta ja tietämättömyydestä. Hän sanoo, että Suomessa tilanne on sikäli onnellinen, ettei meillä ole paljonkaan vaarallisia eläimiä. Kyykäärme on ainoa myrkyllinen eläimemme. Kannataa silti muistaa, että se todella haluaa elää rauhassa minkään häiritsemättä eikä se pure kuin uhattuna. Moneen vuoteen kukaan ei ole kuollut käärmeen puremaan.
MITEN TOIMIA jos käärme puree kotieläintä? Valitettavasti monet koirat ja kissat joutuvat käärmeen puremaksi. Puremapaikka paisuu useimmiten ja on arka. Eläin voi oksennella, menettää nestettä ja tulla apaattiseksi/väsyä.
Hakeudu eläinlääkäriin mahdollisimman nopeasti. Ennuste on yleensä hyvä, jos eläin saa ajoissa hoitoa. Kyypakkauksen kortisonitabletteja annetaan heti jos vaarana on, että eläimen hengitystiet menevät tukkoon, mutta eläinlääkärin hoito on tärkein.
Kemiön eläinlääkäri Minna Hakala muistuttaa, että käärmeen purema eläin kuuluisi pitää mahdollisimman hiljaa; sen omistaja ei pysty tekemään paljon muuta kuin estää sitä juoksemasta vapaana.
Teksti: Heidi Lindberg, Käännös: Ingrid Sandman
Ateljé Sami Tallberg x Söderlångvik.
Ateljé Sami Tallberg x Söderlångvik -ravintola avaa ovensa toukokuun 2. päivänä. Uusi ravintoloitsija on palkittu kokki Sami Tallberg. Hän panostaa luonnosta saataviin sekä lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin. Hän sanoo tehtävänsä olevan Suomen luonnon ja siinä kasvavien raaka-aineiden tuominen kaikkien ulottuville. Konseptiaan hän on kehittänyt jo runsaat kaksikymmentä vuotta.
Ravintolaa on ehostettu ja sisustuksessa on käytetty paljon vihreää. Sali on jaettu osastoihin verhojen avulla. Näin seurueet voivat kokea enemmän yksityisyyttä. Tunnelma on kotoisa.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Ilmoituslehden toimittaja pääsi osallistumaan koekattaukseen viime viikolla. Pöytiin oli katettu hienoa posliinia ja maljakossa oleva pieni männynoksa loi luonnonläheisen tunnelman. Alkuruokana tarjottiin tuore villiyrttitabbouleh, tomaattia basilikan kera sekä pehmeä sieniburrataa. Alkupalan kanssa tarjottiin leipää oliiviöljyllä. Tarjoiluhenkilökunta esitteli yksityskohtaisesti annosten koostumuksen ja suositteli, missä järjestyksessä niitä kuuluisi nauttia jotta makuelämys olisi mahdollisimman hyvä. Itse valitsin pääruoaksi grillattua munakoisoa, mantelidukkahia sekä vahvasti pippurille maistuvaa persiljaa. Ruoka oli kauniisti asetettu lautaselle ja tuoksu oli ihana. Toinen vaihtoehto olisi ollut hanger steak bearnaisekastikkeen kera. Jälkiruoaksi tarjottiin vadelmia, seljankukkakreemiä ja marenkia. Jälkiruoka oli piste i:n päällä.
Ravintola on saanut kasvojenkohotuksen.
Sami Tallberg on Söderlångvikin uusi ravintoloitsija.
Ravintola ei ole mikään pikaruokaravintola, jossa kiireesti hotkaistaan luonas. Tarvitaan aikaa nauttiakseen kauniista, maukkaista annoksista. Ruokalista lienee eniten aikuisten makuun, mutta lapsille on tarjolla pastaa. Gluteeniton, maidoton, vegetaarinen ja ketogeeninen ruoka on itsestäänselvyys kuten myös biohakkerseille soveltuva ruoka. Bistro on auki päivittäin klo 12 ja 15 välillä; kahvila klo 11-17. Suosituksena on, että pöytä tilataan ravintolaan aikoessa. Lisätietoa soderlangvik.fi
Teksti & kuva: Maria Manelius
Alkuruokia; villiyrttitabbouleh ja tomaatteja, tervaa ja basilikaa sekä sieniburrataa.
Kimbalot on Kemiön keskustan kauppojen kevään avajais- ja ostosriehatapahtuma joka järjestetään nyt neljättä kertaa. Mukana on 20 yritystä, katso ketkä lehdessä olevasta ilmoituksesta. Liikkeet ovat auki normaalisti, joillakin pidempään auki illalla.
Koettavaa on koko päiväksi. Luvassa on tuote-esittelyjä ja tarjouksia vähän jokaiselle. Ilmoitukset tarjouksineen ja ohjelmineen löytyvät 27.4. ilmestyvästä Ilmoituslehdestä. Ilmaislinkki sen viikon numeroon löytyy lehden facebook sivulta. Kannattaa seurata myös yritysten omia somekananavia.
Uutta tälle keväälle on Leimajahti johon osallistuminen on ilmaista. Haet leimakortin yrityksestä, joka osallistuu Kimbaloihin. Keräät 10 leimaa korttiin mukana olevista eri yrityksistä ja jätät täyteen leimatun kortin Kimbalot -laatikkoon, joka löytyy seuraavista paikoista: Hurrikaani, Mac Daniel’s Grilli, Konditori Mazariniin ja K-supermarket Kompass. Palkintona mm. Kasnäsin kylpylän lahjakortti, langattomat kuulokkeet, lahjakortteja ja muutama muu palkinto.
- Kemiön keskustassa on vilskettä aamusta iltaan Kimbaloiden aikana, toivottavasti moni päättää tulla tutustumaan tarjontaan, tarjouksiin, tuote-esittelyihin ja vaikka nauttimaan kahvit, lounaan tai illallisen paikallisissa ravintoloissa koko perheen voimin, toivoo tapahtuman järjestäjä kaikkien yritysten puolesta, Ilmoituslehden päätoimittaja Michael Nurmi.
Teksti: ABL
Musikaali saa ensi-iltansa perjantaina.
Taalintehtaan ”Talolla” 23 lasta harjoittelee intensiivisesti; ”Det lilla skräckkcaféet” -musikaalin ensi-ilta on perjantaina. Bruksteaternin lasten ja nuorten ryhmä tuottaa jo 19. esityksensä. Ohjauksesta vastaavat, kuten aiemminkin, Hasse Ginlund ja Ulla Väärä. Koska kyseessä on musikaali, esitykseen sisältyy paljon lauluja. Laulujen harjoittelusta vastaavat Emmi Väärä ja Emma Sandell. Kuten tapana on, Pia Nyman huolehtii puvustuksesta. Bruksteaternin mittava vaatevaraosto löytyy Talon ullakolta.
Ginlund kertoo, että harjoitukset alkoivat jo syyskuussa. Ajatuksena on, että näytteleminen toimisi kuin mikä tahansa muu harraste. Tavataan viikottain pidemmän ajan jotta lapsista tulisi tiivis yhteisö; näin näytelmä pikkuhiljaa kehittyy. Ulla Väärä korostaa, että kaikki lapset ovat tervetulleita ryhmään ja saavat näytelmistä oman roolinsa. Hän sanoo, että lasten teatterissa kaiken ei tarvitse olla täydellistä; kaikille asiasta kiinnostuneille kuuluu tarjota mahdollisuus osallistua.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Musikaali on melko haastava. Se kertoo ystävyydestä ja rakkaudesta, jotka voittavat pahan. Yhdessä selvitään kaikesta. Koska harjoituksia on ollut niin pitkään, lapset ovat varmoja rooleissaan. Monet ovat voittaneet ujoutensa. Tänä vuonna mukana on aika monta ala-asteen ikäisiä vasta-alkajaa. Hekin uskaltavat esiintyä lavalla laulaen niin yksin kuin duetoissakin. Näytelmä on valmis esitettäväksi ja perjantain ensi-illan liput ovat melkein loppuunmyydyt. Seuraavat esitykset ovat huhtikuun 23., 25. Ja 26. päivinä. Toivon mukaan monet ottavat tilaisuudesta vaarin ja saapuvat nauttimaan iloisesta ja jännittävästä lastennäytelmästä.
Lina Malm Mongona, Alvin Joki Kallena.
Lina Malm osallistuu jo viidennen kerran. Hän esittää Mongoa, maan keskipisteestä saapuvaa hahmoa. Hän pitää roolistaan ja osaa sen lukuisat vuorosanat. Hän pitää laulamisesta ja musikaali sopii hänelle hyvin. Alvin Joki puolestaan osallistuu ensimmäistä kertaa. Hän esittää toisessa näytöksesä Kallea. Rooli on melko mittava ja Alvinin mukaan vuorosanat aiheuttivat alussa vähän pulmia; nyt hän osaa ne hyvin. Hänen mielestään näytelmä on hauska. Hänkin pitää laulamisesta, mutta jännittää silti hieman kaksinlaulun vuoksi.
Ennen ensi-iltaa lapset ovat harjoitelleet useita kertoja viikossa. Alvin sanoo, että joskus tiiviit harjoitukset tuntuvat etukäteen rasittavilta mutta paikan päällä on silti hauskaa. Kummatkin nuoret aikovat osallistua seuraavaankin näytelmään. Tulossa on 20. juhlavuosi.
Teksti & kuva: Maria Manelius
Hasse Ginlund, Emmi Väärä, Pia Nyman ja Ulla Väärä.
Melissa och Madicken tarjoavat maistiaisia Ilmoituslehden toimittajalle. Keltainen mango- ja inkiväärismoothie maistuu kesäiseltä, roosanvärinen mansikalta.
DB Marina asettaa !Splash! -projektin myötä saaristolaistorin erään puodin nuorten yrittäjien käyttöön. Projektiryhmään kuuluvat Sam Forsbomin lisäksi myös kunnan elinkeinojohtaja Erik Lund, K-kauppias Axel Eriksson, yritysneuvoja Mats Nurmio ja yrittäjä Maria Pick. Tarkoituksena on suoda nuorille mahdollisuus kokeilla yrittäjyyttä luomalla oma kesätyöpaikka. Projektiryhmä opastaa ja kannustaa nuoria yrittäjiä.
Kun Sahlgrenin sisarukset näkivät projekti-ilmoituksen, he päättivät hakea mukaan. Heidän ideansa smoothiebaarista pidettiin hyvänä ja heidät valittiin kesän nuoriksi yrittäjiksi.
Madicken, 13 v. ja Melissa, 12, kertovat, että he pitävät niin smoothien valmistamisesta kuin sen nauttimisesta.
M & M:n smoothiebaarista asiakkaat pääsevät kesällä valitsemaan viideen eri smoothien välillä. Melissan synttärijuhlilla vieraat saivat kokeilla ja arvioida yhdeksän eri smoothieta. Viisi parasta löytyvät kesän listalta. Tytöt aikovat nimetä smoothiet englanniksi niiden värien perusteella. Heidän aikomuksenaan on tarjota saariston kaikkein vitamiinipitoisimmat ja maistuvimmat smoothiet asiakkaileen.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Kevään aikana he ovat saaneet apua yrityksensä perustamiseen. He ovat suorittaneet hygieniapassin, luoneet logon ja Pick on auttanut heitä reseptien kehittämisessä. Yrityksen perustaminen onkin paljon mutkikkaampaa, mitä he olivat uskoneet. Tytöt ovat kiitollisia saamastaan avusta. Perhe ja ystävätkin ovat alusta saakka auttaneet heitä. Koska he ovat niin nuoria, vanhemmat toimivat taustavoimana.
Smoothiebaari avataan lauantaina kesäkuun 10. päivänä Taalintehtaanpäivänä. Tytöt avaavat pienen puodin luukut ja tarjoavat viilentäviä ja makoisia smoothieita asiakkailleen. He myyvät myös Söderlångvikin kartanon joitakin tuotteita. Baari on auki viitenä päivänä viikossa, keskiviikosta sunnuntaihin. Tytöt iloitsevat saamastaan mahdollisuudesta ja odottavat puodin avaamista.
Teksti & kuva: Maria Manelius, Käännös: Ingrid Sandman
