13.7.2023
Keskiaikakirkko luo arvokkaat puitteet sinfoniaorkesterille.
Kemiönsaaren Musiikkijuhlat alkoivat arvokkaasti Kemiön kirkossa tiistaina. Sinfoniaorkesterin esiintyminen pikkupaikkakunnalla ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, mutta Jyväskylä Sinfonia vieraili saarellamme jo toistamiseen.
Orkesteria johti Kaapo Ijas ja ohjelmistossa oli tutuista tutuimpien säveltäjien, Richard Wagnerin ja Wolfgang Amadeus Mozartin teoksia. Musiikki soi mahtavasti keskiaikaisen kirkon holvien alla. Sopraano Helena Juntunen hurmasi yleisön dramaattisilla tulkinnoillaan Wagnerin Wesendonck Lieder:istä ja palkitsi suosionosoitukset ylimääräisellä numerolla.
Musiikkijuhlat järjestetään nyt 25. kerran. Vuosia taiteellisina johtajina toimineet viulistisisarukset Katinka ja Sonja Korkeala huomioitiin kukkakimpuin.
Näin mittavan tapahtuman järjestäminen pienellä paikkakunnalla olisi mahdotonta, elleivät paikalliset taidemusiikin ystävät avustaisi vapaaehtoisina huolehtien lukemattomista käytännön tehtävistä. Kuten tauon kahvitarjoilusta makoisine saaristolaisvoileipineen.
FESTIVAALI jatkuu aina sunnuntain Grande finalde -konserttiin saakka. Tänään konsertteja järjestetään Söderlångvikissa ja Salon Veturitallissa. Perjantaina vuorossa ovat tunnelmalliset Kirkosta kirkkoon -konsertit Västanfjärdissä ja lauantaina voi yhdistää Labbnäsin ja Söderlångvikin konsertit kulinaarisiin elämyksiin.
Teksti & kuva: Ingrid Sandman
Kemiönsaaren musiikkijuhlat ovat parhaillaan käynnissä. Huomenna perjantaina Västanfjärdissä kuullaan kaksi konserttia, yksi Västanfjärdin uudessa kirkossa ja toinen vanhassa. Uudessa kirkossa soittaa Mozartin, Haydnin ja van Beethovenin musiikkia, joilla kaikilla oli yhteyksiä Wieniin nykyisessä Itävallassa. Konsertti alkaa klo 20.30.
Myöhemmin samana iltana vanhassa kirkossa kuulijat matkustavat ajassa taaksepäin 1500-luvulle ja 1700-luvun lopulle. Muun muassa brittiläiset Tobias Hume ja Orlando Gibbons ovat säveltäneet kappaleet musiikkiin, jota soitetaan konsertin aikana.
Teksti: John Illman
Kahvitauko.
Vuoden Ympäristöpalkinto: Börje Holmberg
Vuoden Urheiluteko: Matias Nylund
Vuoden Nuorisopalkinto: Emma Heikkilä
Vuoden Yrittäjä: Road Café Yttis
Vuoden Lähettiläs: Ekniemen huippu/Jaakko Virtanen
Vuoden Nuorisourheilija: Melvin Dahlbom
Vuoden Liikuttaja: Jonna Uggeldal
Vuoden seuraihminen, urheiluseurat: Anders Nordell
Vuoden seuraihminen, muut yhdistykset: Susan Holmberg
Vuoden Ympäristöpalkinto: Börje Holmberg
Perustelut: Börje on aktiivinen eläkeläinen, joka tukee, työskentelee ja lobbaa paikallisen elinkeinoelämän puolesta. Börje on myös antanut kasvonsa Kemiönsaaren lähiruualle.
Vuoden Urheiluteko: Matias Nylund
Perustelut: Matias Nylund kuuluu Suomen 10 parhaan pitkän matkan hiihtäjämme joukkoon. Matiaksella on kokopäivätyö, perhe-elämä ja viime talvet ovat olleet ehkä maan pahimpia nyt useita vuosia peräkkäin. Tätä huolimatta, hän suorittaa vuodesta toiseen todella korkealla tasolla muita hiihtäjiä vastaan, jotka hiihtävät enemmän tai vähemmän kokopäiväisesti.
Vuoden Nuorisopalkinto: Emma Heikkilä
Perustelut: Emma Heikkilä on aktiivisesti mukana useissa eri yhdistyksissä eikä epäröi tehdä vapaaehtoistyötä tarvittaessa. Emma on myös nuorisoparlamentin jäsen ja ystäväoppilas koulussa.
Vuoden Yrittäjä: Road Café Yttis
Perustelut: Road Café Yttiksessä saa erinomaista palvelua, joka tulee kaikkien työntekijöiden sydämmestä aidosti.
Vuoden Lähettiläs: Ekniemen huippu/Jaakko Virtanen
Perustelut: Jaakko Virtanen on ollut aktiivisesti Ekniemen huipun talkoolaisena. Ekniemen huippu on erinomainen luonto- ja ympäristömatkailukohde, jonka Jaakko ja muut talkoolaiset ovat yhdessä perustaneet. Huippu on hieno lisä saaren monipuoliseen tarjontaan, ja tämä on laittanut liikkeelle niin saarelaiset kuin ulkopaikkakuntalaiset.
Alexandra Viklund, KiRy, ratsastusurheilu
Taru Vähämäki, KiRy, ratsastusurheilu
Jennie Karlsson, KiRy, ratsastusurheilu
Minna Hakala, KiRy, ratsastusurheilu
Pia Tötterman, KiRy, ratsastusurheilu
Hanna Nurmi, KiRy, ratsastusurheilu
Anneli Viljanen, KiRy, ratsastusurheilu
Per-Åke Mattsson, KSF, suunnistus
Rolf Nordell, KSF, suunnistus
Anna von Wendt, Björkboda Dressage, ratsastusurheilu
Arthon Alanne, TMK, motocross
KSF flickor 11, KSF, jalkapallo
Noah Pomrén, KSF, yleisurheilu
Maja Jensén, KSF, yleisurheilu
Ingrid Hagman, raviurheilu
Gullhild Hagman, raviurheilu
Axel-palkintoja, jotka jaetaan lokakuussa elokuvafestivaalin yhteydessä Villa Landessa.
Vuoden Kulttuuripalkinto
Vuoden Nuori Kulttuuripalkinto
Vuoden Kulttuuriteko
Kirjaston Akselpalkinto
Teksti: Lehdistötiedote, Kuva: Michael Nurmi
Antti Sarpila kertoo, että Baltic Jazzissa on tänä vuonna mukana suuria artisteja muun muassa Ruotsista. (Kuva: yksityinen)
– Baltic Jazz on Suomen ainoa jazzfestivaali, jossa soitetaan klassista jazzia 1920-luvulta 1940-luvulle. Kaikki muut jazzfestivaalit, jotka ovat aiemmin soittaneet klassista jazzia, ovat muuttaneet profiiliaan joko erilaisen musiikin tai modernin jazziin.
Näin sanoo Antti Sarpila. Hän on Taalintehtaan Baltic Jazz -jazzfestivaalin taiteellinen johtaja. Hänen ei ole vaikea selittää, miksi kannattaa käydä jazzfestivaaleilla, jotka järjestetään 7.–9. heinäkuuta.
Sarpila on ollut mukana järjestämässä Baltic Jazzia vuosituhannen vaihteesta lähtien ja nauttii taiteellisen johtajan tehtävästään. Hän kertoo, että ainutlaatuinen meriympäristö ja klassinen jazzmusiikki ovat ainekset hyvään ilmapiiriin, joka yleensä vallitsee Baltic Jazzin aikana.
– Kun näen ihmisiä Taalintehtaalla leveä hymy huulillaan Baltic Jazzin aikana, tiedän, että festivaali on onnistunut. Kuten aiempinakin vuosina, toivomme, että tämän vuoden festivaalilla on paljon kävijöitä. Tänä vuonna meillä on myös suuria taiteilijoita Ruotsista, kuten Fredrik Lindborg, sanoo Antti Sarpila.
Teksti: John Illman, Kuva: Yksityinen
Baltic Jazz festivaali järjestetään tulevana viikonloppuna Kemiönsaaren Taalintehtaan ruukkikylässä jo 35. kertaa. Festivaalin taiteellisen johtajan Antti Sarpilan johdolla kootussa ohjelmassa on mukana useita kotimaisia huippuartisteja sekä myös muutamia kauempaa saapuvia artistivieraita. Viikonlopun suuremmat konsertit järjestetään Ruukinpuistossa ja konserttipaikaksi paluun tekevällä vanhalla mekaanisella Verstaalla.
Puistolavan avaa perjantaina klo 19 alkava 65th Anniversary of DDT Jazzband -juhlakonsertti, jossa DDT Jazzbandin kunniavieraana esiintyy Johanna Försti, yksi Suomen rakastetuimmista laulajista. Lauantaina puistolavalla klo 14 alkavassa kolmen konsertin Picnic in the Park putkessa esiintyvät Antti Sarpila Swing Band with guests, Sofia Finnilä ja Ruotsista Taalintehtaalle saapuva Fredrik Lindborg Trio & String Quartet.
Verstaalla lauantai-iltana klo 20 alkavassa Swing Factoryssä tunnelmaa ovat luomassa Screamin’ Jay & The Bones, SoulSisters ja tämän vuoden festivaalin kaukaisin artistivieras, Yhdysvaltalainen Professor Cunningham & His Old School.
Baltic Jazzin toiminnanjohtaja Jani Tuomaala kertoo, että tämän vuoden festivaalilla on mukana myös pienempiä tapahtumapaikkoja. Uusista tapahtumapaikoista Tuomaala nostaa esille Ullman’s Villan, jossa järjestetään festivaalin aikana kaksi konserttia. Lauantain Jazz & Dinner konsertin artistina on Django Collective Helsinki ja sunnuntaina Ullman’s Villan puutarhassa esiintyy Anna Inginmaa. Perinteisistä tapahtumapaikoista Kasnäs Paviljongissa järjestetään jälleen Varaslähtö -konsertti jo torstaina ja Söderlångvikin upeassa kartanossa järjestetään sunnuntaina festivaalin Päätöskonsertti, jossa esiintyy Angelika Klas & Seppo Hovi Trio.
Tuomaala muistuttaa Baltic Jazzin olevan festivaali, jonne kaikki ovat tervetulleita ja jonka tarjontaan kannattaa rohkeasti tulla tutustumaan. Perille pääsee autolla reilussa tunnissa Turusta ja kahdessa pääkaupunkiseudulta. Taalintehtaan ruukkikylä kauniine saaristomaisemineen on jo itsessään vierailemisen arvoinen kohde, joten tänne kannattaa tulla vaikka kauempaakin.
Taalintehtaan satama-alueelle pystytettävällä Jazzkadulla järjestetään viikonlopun aikana 7 ilmaiskonserttia. Maksullisia tapahtumia ohjelmassa on yhteensä 15 ja niiden joukossa Aarne Alligaattorin konsertit perheen pienimmille lauantaina sekä ruotsiksi että suomeksi. Rock-musiikin ystäville sunnuntai-iltana on luvassa Jatkot tapahtuma, jossa juhlatunnelmaa ovat vauhdittamassa Cream Pistols, Steinhard ja TrrTrrTrr. Konserttiliput ovat jo myynnissä Tiketissä. Lippuja myydään myös paikan päällä festivaalin aikana.
Teksti: Lehdistötiedote, Kuva: Fabian Rosenberg
Vänö on pieni yhteisö, jossa on vain n. 15 vakituista asukasta.
Vänössä uloimmassa saaristossa löydät rauhaa ja nautit luonnosta. Tulevan lauantain Vänö-päivänä on tarjolla useita mielenkiintoisia aktiviteetteja ja toveruutta.
Ilmoituslehti soittaa Pirjo Hoffströmille muutamaa päivää ennen Vänö-päivää 1. heinäkuuta. Vänön päivän aikana tarjotaan kalakeittoa ja vohveleita, ja paikallinen yhdistys Vänö Vänner järjestää lasten kilpailuja ja arpajaisia.
Saarella esiintyy myös viulisti Jimmy Träskelin Taalintehtaalta. Päivän aikana hän soittaa satamassa ja illalla kulttuuritalossa.
M/S Stella kulkee Kemiönsaaren pääsaaren ja Vänön välillä. Hoffström kuvailee tätä yhteyttä elintärkeäksi.
– Monet tulevat saarelle myös omilla veneillään kesäisin. Muuten matkustat M/S Stellalla, hän sanoo.
Vänössä on myös yhteislaulut heinäkuun lopussa ja muinaistulien yö 29. elokuuta.
Kesäisin Vänössä voi myös pelata pöytätennistä 130-vuotiaassa kulttuuritalossa, pelata frisbeegolfia ja kävellä luontopolulla.
– Luontopolku on erittäin suosittu. Monet lintuharrastajat tulevat myös tänne, Hoffström sanoo.
Hän lisää, että saaren monipuolista luontoa hienoine lehtoineen arvostavat niin saarelaiset, vapaa-ajan asukkaat kuin vierailijatkin. Vänössä voit irrottautua kaikesta stressistä.
(artikkeli jatkuu ilmuituksen alla)
Vänö on pieni yhteisö, jossa asuu vakituisesti noin viisitoista ihmistä. Kesällä väkiluku kuitenkin kasvaa useisiin satoihin. Vuonna 1949 Vänössä asui vakinaisesti 60 ihmistä, kirjoittaa Vänö Allehanda.
Hoffström toivoo pysyvän väestön kasvavan tulevaisuudessa.
– Valitettavasti meillä on aika suppea ikärakenne täällä Vänössä. Toivon, että useammat nuoremmat ihmiset haluaisivat muuttaa tänne, Hoffström sanoo.
Tulevaisuudessa hän toivoo myös, että turistit ja lomailijat viipyisivät Vänössä pidempään.
Vänö on Kemiönsaaren maantieteellinen länsipiste, kymmenen kilometriä Rosalasta länteen. Vänö on jopa lännempänä kuin Paraisten keskusta ja suunnilleen Turun linnasta etelään. Kasnäsista laivamatka Vänöön kestää tunnin. Vänön saari on myös pieni, vain neljän kilometrin ympärysmitta.
Hoffström lisää, että Vänö on täydellinen paikka niille, jotka haluavat nauttia rauhasta, mutta myös ihmisille, jotka haluavat toteuttaa unelmiaan yrittäjinä. Aiemmin monet saaristolaiset olivat kalastajia, mutta kalastuksen vähentyessä Suomen vesillä vänöläisistä on tullut monitoimi-ihmisiä, hän kertoo.
– Meille ulkosaaristossa asuville yhteistyö on tärkeää. Se on kehityksen avain. Myös datayhteys on täällä hyvä, mikä mahdollistaa etätyön, Pirjo Hoffström sanoo.
Text & foto: John Illman
Pirjo Hoffström toivoo, että Vånön väestö kasvaa tulevaisuudessa.
Vauhdikasta menoa on luvassa, kun Kirakan kesäteatterin esitykset lähtevät käyntiin. Ensi-ilta on keskiviikkona kesäkuun 28. päivänä. Ohjaaja Saija-Reetta Kotirinta kertoo, että esitystä on suunniteltu jo pari vuotta. Pienen kesäteatterin toiminta on myös hyvin riippuvaista talkooihmisistä.
-Nyt, jos koskaan, tarvitaan hauskaa, kaiken ikäisiä puhuttelevaa kesäteatteria!
Tämähän sopii yhtä hyvin perheen nuorimmille kuin mummeille ja vaareille.
Harmaan kylän ulkoilmateatterissa nähdään suuri joukko nuoria, jotkut näyttämöllä ensi kertaa, toiset konkareita. Ristoa näyttelee 11-vuotias Tristan Lumi. Viimeisinä vuosina Kirakan kesäteatteri on esittänyt lasten klassikkoja aina Pekka Töpöhännästä Rölleihin. Sinikka ja Tiina Nopolan luoman Risto Räppääjän dramatisointia maustavat Iiro Rantalan mukaansatempaava musiikki ja musiikkinäytelmän tanssiesitykset.
Teksti & kuva: Ingrid Sandman
Ylikomisario Mika Peltola kertoo, että Kemiönsaarella on tapahtunut tammi-huhtikuun aikana kolme rattijuopumustapausta.
Lounais-Suomen poliisipiirissä, johon Kemiönsaari kuuluu, loukkaantui liikenteessä alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisen seurauksena 140 prosenttia enemmän ihmisiä tämän vuoden tammi-huhtikuussa verrattuna viime vuoden vastaavaan aikaan. Määrä on noussut viidestä kahteentoista. Näin toteaa Svenska Yle.
Miten reagoi tähän Kemiönsaarella? Ilmoituslehti soittaa taksinkuljettaja Mathias Illmanille. Hän korostaa, että on hyvä, että poliisin läsnäolo Kemiönsaarella ei ole vähentynyt, sillä silloin poliisi saa kiinni enemmän rattijuopumukseen syyllistyneitä. Myös ylikomisario Mika Peltola Lounais-Suomen poliisilaitokselta kertoo, että poliisin läsnäolo Kemiönsaarella lisääntyy kesällä, kun kesävieraat suuntaavat saaristoon.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Peltolan mukaan Kemiönsaarella on tapahtunut tämän vuoden tammi-huhtikuussa kolme rattijuopumusonnettomuutta. Mutta mitä pitäisi tapahtua, jotta onnettomuuksia tapahtuisi tulevaisuudessa vielä vähemmän? Illman ja Peltola menevät suoraan asiaan.
– Jätä auto kotiin, jos olet juonut alkoholia. Jos tarvitset vielä kyytiä, anna raittiin ystävän ajaa tai tilaa taksi, Mathias Illman sanoo.
– Alkoholilla ei ole sijaa liikenteessä, Mika Peltola sanoo.
Text & foto: John Illman
Alaviite: Tomittaja ei ole sukua Mathias Illmanille.
Filip Danielssonin mielestä kannattaa viettää juhannusta.
Juhannus lähestyy kovaa vauhtia. Kolme Kemiönsaarelta kotoisin olevalta nuorta aikuista kertoo Ilmoituslehdelle, miten he viettävät juhannusta.
Rosalan Filip Danielssonin mielestä juhannus on mukava perinne. Hän kertoo viettävänsä juhannusta Rosalassa.
– Katson yleensä, kun Rosala FBK nostaa juhannussalon. Olen tehnyt sitä pienestä pitäen ja teen sen jälleen tänä vuonna.
Kuten tiedetään, juhannussalko pystytetään ja sen ympärillä tanssitaan. Juhannussalko tuli Ruotsista Ahvenanmaan kautta Suomeen 1700-luvulla.
Danielsson sanoo, että hyvä sää ja sukulaisten ja ystävien tapaaminen ovat onnistuneen juhannuksen ainekset. Hän lisää, että monet muualta kuin Hiittinen-Rosalasta haluavat tulla saarille juhlimaan juhannusta.
– Ei tarvitse muuta kuin katsoa autojonoa lautalle ymmärtäkseen, että monet haluavat juhlia juhannusta täällä, Filip Danielsson sanoo.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Myös Noah Koivisto Dragsfjärdistä pitää juhannusta juhlimisen arvoisena. Danielssonin tavoin Koivisto aikoo viettää juhannusta saaristossa.
– Hyvä sää ja hyvä yhteisöllisyys muodostaa onnistuneen juhannuksen, hän sanoo.
Koivisto lisää, että hän viettää juhannusta yleensä ystäviensä kanssa Kemiönsaarella.
Noah Koivisto tulee viettämään juhannusta ystävien kanssa.
Jannike Grönroos viettää juhannusta Västanfjärdissä tänä vuonna.
Jannike Grönroos Taalintehtaalta juhlii tänä vuonna juhannusta Västanfjärdissä. Tänä vuonna hän juhlii pienemmällä seurueella.
– Minulla on perinne viettää juhannusta Kemiönsaarella, mutta joitain juhannuksia olen viettänyt myös Tammisaaressa.
Juhannussalolla oli keskeinen rooli Grönroosin juhlinnassa nuorempana. Nykyään juhannuksena on enimmäkseen hyvää seura ja hyvää ruoka.
– Perinteenä on kuitenkin ollut järjestää juhannuksena jonkinlainen leikki tai pelejä. Sitä on elänyt aikuisuuteen asti, Jannike Grönroos sanoo.
Juhannusta vietetään lauantaina 24. kesäkuuta.
Teksti & kuva: John Illman
Vikinkilyyra.
Rosalan ja Hiittisten välinen Kyrkosundet-salmi oli viikingeille tärkeä kauppapaikka. Kaupan lisäksi viikingit pitivät myös musiikista. Rosalan Viikinkikeskuksessa vierailijat voivat osallistua useisiin uutuuksiin.
Niille jotka ovat kiinnostuneita Viikingeistä, joita kuvataan usein vihaisiksi merenkulkijoiksi ja luostareita ryöstäviksi merisotureiksi, Rosalan Viikinkikeskus on vierailun arvoinen. Paul Wilson tapaa Ilmoituslehden toimittajan täydessä vikinkipuvussa puhuakseen keskuksen uusista ominaisuuksista.
– Viikingit olivat hyvin kiinnostuneita laulamisesta ja musiikista. Siksi olemme luoneet useita uusia soittimia, hän sanoo ja esittelee viikinkilyyraa.
Vikinkilyyra on puusta valmistettu soitin, jossa on kuusi kieltä. Lyyrojen lisäksi viikingeillä oli rummut, torvet ja huilut. Wilson lisää, että viikingeillä oli omat kappelinsa, joissa he lauloivat.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Viikinkiaika ajoittuu 700–1100-luvuille, johon kuuluu rautakauden loppu. Sillä hetkellä Suomen ja Ruotsin kaltaisia maita ei vielä ollut olemassa. Ajatus kansallisvaltioista, joilla on selkeät rajat, ei ollut vielä saanut jalansijaa. Paul Wilson selittää, että viikinkien läsnäolo Kemiönsaarella oli vahva.
– Tärkeä kauppareitti lännen ja idän välillä kulki Kyrkosundet-salmen kautta, joka erottaa Hiittisen Rosalasta, Wilson sanoo.
Viikinkiaikana kehitettiin laivanrakennusosaamista, joka loi pohjan pidemmille merimatkoille. Viikinkien katsotaan valinneen Kyrkosundet, koska se oli suojainen reitti. He matkustivat Skandinaviasta itään Suomen saariston kautta ja sitten jokia pitkin nykyiseen Ukrainaan ja edelleen Välimerelle, monta kertaa kaupankäyntitarkoituksessa.
Vikinkikeskus Rosalassa.
Paul Wilson ja Ilmoituslehden toimittaja vierailevat päällikön salissa sisäpihalla. Kun ollaan suuren rakennuksen sisällä, pääset nauttimaan viikinkiajan tunnelmasta. Sali on iso ja valaistus on himmeä. Pöydät ja penkit on peitetty eläinten nahoilla. Pienissä lampuissa on valon määrä, joka on verrattavissa palaviin kynttilöihin. Kuten hyvin tiedetään, sähkö keksittiin vasta myöhemmin historiassa.
Salissa voi yöpyä tai järjestää tapahtumia. Jo tänä vuonna sekä vanhemmat että nuoremmat ovat käyneet Viikinkikeskuksessa näissä tarkoituksissa.
– Meillä on ollut kevään aikana oppilaita mm. leirikouluissa. Senioriryhmät ovat myös löytäneet tiensä takaisin koronapandemian jälkeen, Wilson sanoo.
Hän suhtautuu tulevaan kesään positiivisesti ja uskoo, että moni valitsee tänä vuonna Viikinkikeskuksessa käymisen. Kesälle on tullut jo yöpymisvarauksia. Koululaisten ja senioreiden lisäksi Viikinkikeskuksessa vierailee perheitä ja yritysryhmiä.
– Tarjoamme aktiviteetteja, joita et välttämättä muualta löydä, kuten jousiammuntaa ja köydenvetoa, mutta ennen kaikkea kirveenheittoa. Jälkimmäinen oli erittäin suosittu viikinkien keskuudessa. Suomen historiasta ja viikinkiajasta kiinnostuneille Rosalan Viikinkikeskus on ehdottomasti vierailun arvoinen, sanoo Paul Wilson.
Teksti & kuva: John Illman
Rosalan Viikinkikeskus on painattanut täksi kesäksi kirjan ruokaresepteistä. Kirja ”Rosala x Bengtskär - makumatka majakkaelämään ja muinaisuuteen” antaa lukijalle 96 sivua herkullisia reseptejä sekä pääruokiin että jälkiruokiin. Samaan aikaan Bengtskäristä ja Rosalasta on useita kuvia, jotka tuovat lukijalle läheisyyden paikkoihin.
Myös Suomen eteläisimmät asukkaat Paul ja Nora Wilson kertovat Rosalan ja Bengtskärin historiasta. Bengtskärin majakka rakennettiin vuonna 1906 pitkälti siksi, että höyrylaiva S/S Helsingfors haaksrikko Bengtskärin pohjoispuolella edellisenä vuonna.
Teksti & kuva: John Illman
Sagalundin museo.
Pidennettyjen aukioloaikojen lisäksi maamme vanhin (perustettu 1900) ja suurin maaseutumuseo Sagalund tarjoaa entistä enemmän ohjelmaa tänä kesänä. Museo toimii myös lastenkultturikeskuksena ja tarjoaa monenlaisia elämyksiä nuorimmillekin vierailijoilleen. Sagalundissa on kaikille, pikkulapsista isovanhemmille mielenkiintoista tarjottavaa.
Tänä vuonna museo avautui entistä varhemmin jo toukokuun keskivaiheilla. Kiihkeimpään kesäkauteen, juhannuksesta koulujen alkamiseen, se on auki ti. - su. klo 11-17. Keväisin ja syksyisin museoon pääsee samoina päivinä, mutta se sulkeutuu jo klo 16.
Kesän mittavin tapahtuma on jo vuosikymmenten ajan ollut Sagalund elää -päivä, jolloin kaikki rakennukset ja museopuisto ovat täynnä esityksiä ja tapahtumia. Tänä vuonna museo elää heinäkuun 1. päivänä.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Mutta jo kuluvan viikon lauantaina, kun ympäri maatamme vietetään Avoimien kylien päivää, Sagalund tarjoaa yhteistyössä useiden toimijoiden kanssa monenlaista ohjelmaa otsikolla Vreta ennen ja nyt. Klo 17 käynnistyy opastettu kierros jota säestää Toni Perttula hanurillaan. Opas Jarmo Kujala esittää 40- ja 50-luvun iskelmälauluja. Nähtävinä myös filmipätkiä samalta ajalta ja museopuodista voi löytää paikalliskirjallisuutta erikoishintaan. Museokahvila Café Adèle tarjoaa erikoismenyyn.
Lasten aikamatkoja on järjestetty jo vuosia ja ne ovat hyvin suosittuja. Aikamatkat järjestetään seitsemänä kesäkauden tiistaina klo 11-17. Niin lapset kuin aikuisetkin pääsevät kokeilemaan esimerkiksi erilaisia käsitöitä ja entisajan talonpoikaisaskareita. Samoina päivinä perheen nuorimmat, 1 - 4-vuotiaat, voivat aikuisen kanssa tuoda pehmolelunsa puistoon Nallekekkereille kuuntelemaan satuja ja nauttimaan virvokkeista.
EKOLOGIAN OPISKELIJA kartoittaa tänä kesänä kasvustoa kaikilla museosäätiön tiloilla ja opastaa seitsemänä torstaina vierailijoita kasviseikkailuihin. Kierrokset alkavat klo 11.
Sagalundin opastetut kierrokset järjestetään niin kevät-, syys- kuin kesäkauden aikana. Keväällä ja syksyllä päivittän kerran klo 13. Kesällä opas on paikalla koko päivän. Opastus sisältyy sisäänpääsymaksuun.
Vierailijan kannattaa varata runsaasti aikaa Sagalundille. Erikoisnäyttelyt ovat Sagalundgårdenin kupeella olevassa Anneksissa, jossa näyttely ”Ryyjyn suojassa” ja entisessä Vretan koulussa ”Karkkipuuroa ja käveleviä taloja” (lasten tulevaisuustyöpajojen pilootti). Museoalueella taiteilija Jan Lütjohannin puuveistokset toimivat vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.
Musiikilla on myös tärkeä osa Sagalundin kesässä, ei pelkästään Avoimien kylien päivänä. Sagalund elää -tapahtuman (1.7.) aikana Markku Lepistö konsertoi kl. 11-12 ja Toni Perttula soittaa hanuria klo 12-16.
Teksti & kuva: Ingrid Sandman
Lussi Järvinen on yksi niistä jotka ovat juosseet kaikissa järjestetyissä Siltajuoksuissa.
Siltajuoksu on järjestetty vuodesta 2011, mutta koronapandemian aikana se on joutunut pitämään taukoa. Yksi aina mukana olleista, Lussi Järvinen Kasnäsista, on myös tämän vuoden kisan lähtölistalla. Se, mihin hän pukeutuu tänä vuonna, on edelleen yllätys.
Niille, jotka osallistuvat Siltajouksuun, puolomaratoniin joka kulkee Taalintehtaalta Kasnäsiin, 17. kesäkuuta, ainakin yksi osallistuja pukeutuu, yleensä hahmoksi. Se on Lussi Järvinen Kasnäsista. Hän on juossut kaikissa Siltajuoksu-kisoissa kahdentoista vuoden takaisesta ensistartista lähtien.
– Olen pukeutunut Minni Hiireksi, Peppi Pitkätossuksi, Pikku Myyksi ja Suomen lipuksi. Pukeudun houkutellakseni lisää osallistujia kilpailuun.
Muiden osallistujien joukossa on harvoja, jotka ovat uskaltaneet näyttäytyä muissa kuin urheiluvaatteissa. Järvinen muistaa, että yhtenä vuonna yhdellä osallistujalla oli sylinterihattu ja hanskat.
– Loppujen lopuksi on edelleen melko raskasta juosta hienossa puvussa. Siksi uskon, että harvat päättävät tehdä niin.
Hän lisää, että hän aloitti pukeutumisen toisesta kerrasta, kun kilpailu järjestettiin. Vielä on epäselvää, millaiseksi Järvinen tänä vuonna pukeutuu. Hän sanoo myös, ettei tähtää tiettyyn aikaan.
– Juoksen kilpailun, koska se on hauskaa. Suosittelen, että harjoittelet mieluiten useita kuukausia ennen, mutta viimeisellä viikolla otat rauhallisemmin.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Kasnäsin asukkaiden ja muiden Kemiönsaarten asukkaiden lisäksi Siltajuoksuun osallistuu yleensä osallistujia kunnan ja jopa Suomen rajojen ulkopuolelta.
– Hän, joka voitti edellisen kisan ja samalla eniten kertoja, on tietääkseni Ruotsista. Ja luulen, että hän on ilmoittautunut myös tämän vuoden Siltajuoksuun. Toivon myös, että monet Kemiönsaarelta päättävät osallistua tänä vuonna.
Kun Ilmoituslehti pitää Lussi Järvisen haastattelun, 60 juoksijaa on ilmoittautunut. Hän toivoo, että määrä nousee 100:aan ennen ilmoittautumisen päättymistä. Ensimmäisessä Siltajuoksussa juoksi noin 100 osallistujaa, toisessa 200. Nyt kisa järjestetään ensimmäistä kertaa koronapandemian jälkeen.
Järvinen kertoo myös, että Siltajuoksun yhteyteen järjestetään lisäaktiviteetteja 17. kesäkuuta.
– Perheen pienimmille on Juhlakävely, johon he voivat osallistua Kasnäsissa.
Siltajuoksu on saanut nimensä vuonna 2011 rakennetusta Lövön sillasta. Ne, jotka halusivat lähteä lenkille, joutuivat periaatteessa kääntymään ympäri lauttasatamassa, koska salmen kylmä tuuli teki kokemuksesta vähemmän miellyttävän.
– Me kasnäslaiset olimme kaikki tyytyväisiä, kun saimme vihdoin sillan, joka tarkoitti kiinteää yhteyttä Dragsfjärdiin ja samalla parempia mahdollisuuksia yhdistää pidempiä matkoja, hän sanoo.
Kasnäsissa asuu hieman alle 100 henkilöä. Lövön silta on 475 metriä pitkä.
Järvinen kertoo, että ensin pieni joukko paikallisia esitti ajatuksen puolimaratonista Taalintehtaalta Kasnäsiin, sitten yhä useampi tarttui ajatukseen.
Lussi Järvinen kertoo, että Siltajuoksu alkaa Taalintehtaalta. Taalintehtaalla paikalliset, myös ravintola Portsiden ulkopuolella, yleensä kannustavat niitä, jotka juoksevat.
– Mutta kun juoksijat ovat lähteneet Taalintehtaalta, matka Kasnäsin suuntaan muuttuu yksinäisemmäksi, hän sanoo.
Hän lisää, että kisan aikana on neljä juoma-asemaa.
Osallistujille tarjotaan myös mahdollisuus vierailla Kasnäsin Saaristokylpylässä ja heille tarjotaan myöskin ruokaa.
Yhdeksän juoksijaa, mukaan lukien Lussi Järvinen, on juossut kaikki Siltajuoksut. Useat heistä ovat mukana myös tänä vuonna. Järvinen pitää auki, kuinka monta kertaa hän osallistuu kilpailuun vielä tämän vuoden juoksukilpailun jälkeen.
– Uskon hauskaan Siltajuoksuun tänä vuonna. Saa nähdä jos olen vielä mukana ensi kisassa, Lussi Järvinen sanoo.
Text & foto: John Illman
Ria-Noore Haimo-Abiona on johtanut Kreaviva klubben -iltapäiväkerhoa, jossa alakoululaiset ovat luoneet oman voimaeläimen.
Onko sinulla eläin, joka antaa sinulle voimaa? Silloin Kulturhuset Björkbodan näyttely, jossa alakoululaiset esittelevät töitään, voisi olla jotain sinulle. Vai haluatko osallistua oman voimaeläimesi luomiseen?
– Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Kaikki opiskelijat saivat voimaeläimensä valmiiksi, mikä miellyttää minua.
Näin sanoo Ria-Noore Haimo-Abiona, Kemiönsaaren alakoululaisille tarkoitetun luova kerho Kreativa klubben -iltapäiväkerhon johtaja. Kerhon osallistujien joukossa on oppilaita kaikista kunnan kouluista, sekä ruotsin- että suomenkielisistä, paitsi Rosala-Hitis skola- koulusta saaristossa. Haimo on vieraillut oppilaiden luona kouluissa, joissa on järjestetty kerhotoimintaa koulupäivän päättymisen jälkeen. Jonas Lindberg on toiminut assistenttina.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Ilmoituslehti kohtaa Haimo-Abionan Kulturhuset Björkbodassa. Siellä on kuvia oppilaista pukeutuneena voimaeläimekseen. Haimo-Abiona kertoo, että voimaeläinten käsite on hänen oma ideansa, mutta opiskelijat ovat saaneet valita eläimet itse.
– Olen nähnyt, että luonto on hyvin lähellä opiskelijoita täällä Kemiönsaarella. Monet ovat valinneet eläimen, joka on lasten välittömässä ympäristössä.
Opiskelijat ovat luoneet naamion kasvoille, jotkut ovat jopa tehneet puvun, jolla he kuvaavat eläintä. Voimaeläin on eläin, jonka katsotaan antavan ihmiselle voimaa, suojaa ja apua tarvittaessa.
– Oppilaat ovat valinneet muun muassa karhuja, susia, kettuja ja lohikäärmeitä. Ajatuksena oli luoda jotain käsilläni”, hän kertoo.
Haimo-Abiona lisää, että koska Kemiönsaarella on paljon urheilutoimintaa, hän halusi järjestää jotain, joka koskettaa taidetta. Kreativa klubbenin lisäksi oppilaat voivat halutessaan osallistua joko parkouri-, liikunta- tai kokkausryhmiin koulun jälkeen.
Hankkeeseen on osallistunut oppilaita kaikista Kemiönsaaren alakouluista, paitsi Rosala-Hitis skola- koulusta.
Kreativa klubben on opetus- ja kulttuuriministeriön luoman suomalaisen mallin mukainen iltapäiväkerho. Tavoitteena on, että kaikilla suomalaisilla lapsilla ja nuorilla on koulupäivän aikana harrastus, josta he nauttivat ja joka on maksuton.
Haimo-Abiona on asunut Kemiönsaarella puolitoista vuotta. Hän on aiemmin opiskellut teatteria ammattikorkeakoulutasolla Savonlinnassa. Myös hän on löytänyt voimaeläimen.
– Valitsisin luultavasti delfiinin, koska ne ovat viisaita, hän sanoo.
Vielä on epäselvää, jatkuuko hanke ensi vuonna. Haimo-Abinoa kertoo, että ilmoittautumiset avautuvat syksyllä. Kun hän tietää, kuinka monta haluaa osallistua, ryhmät muodostetaan.
Kevätnäyttely Kulturhuset Björkbodassa on avoinna sunnuntaihin 28. toukokuuta asti.
Teksti & kuva: John Illman
Omenalaatikot pinotaan kuljetusta varten.
Alansa edelläkävijä. Näin kävijät kuvailevat Söderlångvik gårdin toimintaa. Tolfsnäs gårdin tilalla yritys on satsannut uusiin investointeihin, joita yleisö ihailee.
Söderlångvik gårdin tilalla oli avoimet ovet Tolfsnäs gårdin tilalla Mjösundissa, joka linnuntietä on alle kymmenen kilometrin päässä Paraisilta, perjantaina 12. toukokuuta. Yli 50 henkilöä oli kokoontunut suurelle varastolle, jossa omenoita varastoidaan ja lajitellaan, kun Ilmoituslehti saapuu paikalle. Rakennuksessa yritys on hiljattain aloittanut omenamehu-liiketoiminnan. Söderlångvik gårdin tila on kutsunut yleisön esittelemään tilan toimintaa ja uusia investointeja.
Kierrosta johtavat tilan pehtoori Kaj Eriksson ja puutarhuri Karin Arfman. Ensin he näyttävät erilaisia kärryjä, joihin omenat ajetaan omenatarhasta saliin.
– Tämä halli on ollut suunnitelmissa noin 15 vuotta siitä lähtien, kun aloimme uudistaa puutarhoja, Arfman kertoo.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Söderlångvikin kartano on yksi Suomen suurimmista omenantuottajista noin 50 000 omenapuullaan. Tolfsnäsin puutarha on kooltaan 15 hehtaaria. Omenat poimitaan vasta syksyllä.
– Omenapuutarhassa meillä on 15–20 poimijaa, Arfman kertoo.
Eriksson ja Arfman esittelevät yrityksen hallitilat. Siellä on suuria varastoalueita, joissa omenat jäähdytetään. Omenat asetetaan vihreisiin laatikoihin.
– Yhteen laatikkoon mahtuu 300 kiloa omenoita, Eriksson kertoo.
Vihreät laatikot on sijoitettu säilytyslokeroihin päällekkäin. Samaan tilaan mahtuu yli 150 laatikkoa. Kun varastotilan ovi sulkeutuu, lämpötila jäähdytetään neljään plusasteeseen. Omenat tulee säilyttää kylminä ja ilmavina, koska silloin makeus ja aromit paranevat.
Pehtoori Kaj Eriksson ja puutarhuri Karin Arfman johtivat kierrosta Tolfsnäs gårdin tilalla perjantaina 12. toukokuuta.
Tolfsnäs gårds varastohalli.
Vaikka Söderlångvik gårdin tilalla on investoitu voimakkaasti Tolfsnäs gårdin tilan halleihin ja koneisiin, Kaj Erikssonilla on ehdotuksia uusista hankinnoista.
– Laatikoita taittava kone olisi hyvä. Kun ei ole sesonkiaika, meillä on itse aikaa tehdä se, mutta sesonkiaikana ei. Milloin hankkisimme sellaisen, en voi sanoa tällä hetkellä.
Kysymme myös Karin Arfmanilta Söderlångvikin tilan haasteista omenanviljelyn suhteen. Arfman ei epäröi mainita ilmastoa.
– Lämpenevä ilmasto voi tuoda mukanaan kasvitauteja ja nopeita sään vaihteluita. Ilmastonmuutos on otettava huomioon tulevaisuutta suunniteltaessa.
Säilytystilat.
Margot Wikström oli yksi Tolfnäs gårdin tilan vierailijoista. Hänen mielestään Söderlångvik gård on alansa edelläkävijä.
Margot Wikström on yksi niistä, jotka vierailevat Tolfsnäs gårdin tilalla perjantaina. Hän kertoo lukeneensa tilan ja hallirakennusten piirustukset, mutta tämä on silti ensimmäinen kerta, kun hän vierailee itse tilalla. Wikströmin mielestä opastettu kierros on ollut fantastinen.
– Koko prosessi omenoiden poiminnasta mehun valmistukseen on mielenkiintoinen. Söderlångvik gårdilla on hyvät sato-olosuhteet ja he ovat todella onnistuneet tavoitteissaan. Mielestäni Söderlångvik on alan edelläkävijä.
Margot Wikström pohtii, investoiko Söderlångvikin tila uuteen konseptiin. Raakojen omenoiden lisäksi yritys myy muun muassa omenahilloa ja hunajaa. Kaikki liiketoiminnassa pyörii omenoiden ympärillä. Uusin tulokas on Glasspalatset (Jäätelöpalatsi) Helsingin keskustassa.
– Vain mielikuvitus voi asettaa rajat sille, mitä Söderlångvik gårdin tila keksii seuraavaksi, Margot Wikström sanoo.
Teksti & kuva: John Illman
Kristina Hakola-Wass uusi kirja kädessään.
Kristina Hakola-Wass järjestää kirjansa julkaisujuhlan Taalintehtaan Kojan -antikvariaatissa lauantaina klo 12. Hänen lastenkirjansa ”Alla sover inte” on juuri ilmestynyt. Hakola-Wass on toiminut Taalintehtaan kirjastonhoitajana monta vuotta. Hän kertoo työnsä kautta paljon käsitelleensä lastenkirjoja. Kotonakin hän luki paljon kirjoja kahdelle pojalleen. Ajatus omasta lastenkirjasta heräsi jo kirjastoaikana ja hän alkoi pikkuhiljaa työstää tekstiä ja etsiä kuvittajaa.
Hän haki kuvittajaa, joka piirtäisi vanhanaikaisen pehmeästi. Nähdessään Sebastian Dahlströmin piirtämän Mössen hän tiesi löytäneensä kuvittajansa. Yhteistyö onkin sujunut hyvin. Kummatkin ovat prosessin aikana esittäneet ideoita ja keskustelleet ratkaisuista. Hakola-Wass kertoo harrastelijan haasteena olleen tekstin ja kuvan synkronointi. Ne saavat mielellään kertoa eri asioista jotta kertomuksesta tulisi rikkaampi.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Kertomuksen sisältö oli selvillä alusta saakka, mutta tapahtumista kertominen on muuttunut. Jotkut hahmot ja vähemmän tärkeät tapahtumat on poistettu, muuta on lisätty. Kertomuksen juoni koskee pehmolelujen yhteistyötä ja toisilleen antamaa tukea. Hakola-Wassille tärkeää oli, että tapahtumat asettuvat sairaalan käytäviin; ne kun ovat oma maailmansa.
Hän kertoo halunneensa tehdä lapsille kirjan, jossa kerrotaan sairaalan arjesta ja seikkailuista. Useimmat sairaalakirjat keskittyvät lääkkeistä, tutkimuksista, leikkauksista ja kliinisestä työstä kertomiseen. Lapsena hän itse kärsi astmasta ja vietti paljon aikaa sairaalaympäristössä. Hänen lempikirjansa oli Britt G. Hallqvistin ”Bettinas hemlighet”.
Uudessa kirjassa ystävykset Mösse, Voff-voff ja Pikkuliten jättävät pehmolelujen ja nukkien osaston ja lähtevät vaaralliselle seikkalilulle. Heidän on löydettävä kaapatun toverinsa Lilla Pandan kenenkään huomaamatta. Yhdessä muiden hahmojen kanssa he vaeltavat sairaalan käytävissä kohti lastenosastoa.
Hakola-Wass kertoo, että joillakin tarinan pehmoleluilla on oikeat esikuvat. Voff-voff on vanhimman pojan Jannen ja Lilla Panda nuoremman pojan Niklaksen rakkaat pehmolelut; Mösse puolestaan kuvittaja Dahlströmin pehmolelu.
Kirja julkaistaan omakustanteena ja se on painettu Vaasassa. Hakola-Wass on hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kirjan painosmäärä on 200 kpl ja sen voi ostaa Kojanista tai kirjailijalta itseltään. Kirjaa suositellaan kolmivuotiaille ja sitä vanhemmille. Kirjailija sanoo, ettei lastenkirjoilla ole ikärajaa.
Teksti & kuva: Maria Manelius, Käännös: Ingrid Sandman