29.9.2022
Bolax.
Bolax on Hiittisten itäisin saari. Kylään kuuluu suuri merialue, joka ulottuu Hangon rajalle saakka. Vänoxaan alueeseen kuuluva Bötesön on myös osa Bolaxia.
Kieltolain aikana Bolax oli paikallisten salakuljettajien kokoontumispaikka. Täällä kokoonnuttiin ennen kuin jatkettiin matkaa lastin hakemiseen sekä jälkeenpäin jakamaan sitä. Kun Hanko jouduttiin vuokraamaan venäläisille talvisodan jälkeen, saari oli linnoitettava. Siviiliväestö evakuoitiin ja puolustuslinnake perustettiin kanuunoineen, joilla jatkosodan aikana tulitettiin Hangon saaristoa. Bolax oli linnoitettuna vuoteen 2001. Silloin kanuunat tehtiin käyttökelvottomiksi ja luovutettiin Bolaxgilletille.
Bolaxissa sijaitseva kanuuna.
Laivanrakennus on ollut tärkeää. Tunnettu esimerkki on Eugenia -jahti. Sen rakensi Gustaf Andersson. Jahtia kuljetti suuremman osan elinaikaansa hänen poikansa ”Storö”-Oskar Gustafsson. Eugenia oli viimeisiä purjealuksia Suomessa. Storö-Oskar kerrotaan sanoneen, että jonkunhan piti osata purjehtiakin, kun hänelle ehdotettiin apumoottorin asentamista Eugeniaan. Alkuperäinen Eugenia upposi 1951 Remörenin laiturilla, kun vanha ja sairas kippari ei jaksanut pumpata vettä monta kertaa päivässä jahdistaan.
Lukija ehkä havahtuu kysymään, eikö Eugeniassa ollut moottoria ja että jahtihan purjehtii edelleen. Olet oikeassa. Eugeniasta on Sagalundin museon aloitteesta rakennettu replika, kun museo täytti 100 vuotta vuosisadan vaihteessa.
Odotustilat yhteysaluksen laiturissa.
Remörarna.
Poiketen monista muista saaristosaarista Bolaxilla ei ollut kirkkovenettä. Asukkaat matkasivat Hiittisten kirkkoon sunnuntaisin muihin tarkoituksiin rakennetuissa veneissä. Mutta bolaxilaiset eivät olleet kovin ahkeria kirkossa kävijöitä. Esimerkiksi jouluna meri oli usein jäässä ja he joutuivat jäämään kotiin.
Bolaxin asukkaita on kutsuttu ”Bolaxin lohiksi”. Bolax lax -niminen yritys viljeli lohta siellä vuodesta 1985, mutta on lopettanut kalanviljelyksen. Kirjailija Carina Wolff-Brandt on viettänyt kesänsä saarella lapsesta saakka.
Bolaxin vaakuna: Aaltokorokatkoisen kilven punaisessa yläkentässä kultainen aaltokorolla purjehtiva jahti, sinisessä alakentässä kultainen lohi. Jahti viittaa alusten rakentamiseen ja etenkin Eugeniaan ja lohi saaristoon, kalastukseen, Bolaxinlohiin ja Bolax lax:iin.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com
Kirjallisuus:
Cygnel, Sam (2019). Vårt Hitis. Kimitoön: Hitis kyrkoby byaförening.
Lindroos, Ernst (1990). Kyrkbåtar. I: Fångster i tidens ström II. Kimito: Hembygdsforskare i Kimitobygden. S. 182–187.
Lindroos, Ernst m.fl. (1992). Bolax, en by i Hitis skärgård, dess öden och folkliv. Dragsfjärd: Bolaxgillet.
Institutet för de inhemska språken (2022). Lax 1. I: Ordbok över Finlands svenska folkmål. Helsingfors: Institutet för de inhemska språken. Webbpublikationer 33. https://kaino.kotus.fi/fo/?p=article&fo_id=FO_7f9061ff8d4afbfd9fdf807b39468267&word=lax Hämtad 6.8.2022.
Silvast, Pekka (2002). Kanonerna på Bolax. Dragsfjärd: Bolaxgillet.
Smeds, Mia, Pennanen, Mari & Engblom, Mats (2011). Eugenia: ”någon ska kunna segla också!” Kimito: Pro Kimitoö-skutan r.f.
Martina Schmidt ja Panu Kunttu ihailevat vuorimunkin hentoa sinistä kukkaa.
Puutarhoista karanneet koristekasvit uhkaavat Taalintehtaan niittyjen arvokkaita kasviesiintymiä.
Saaristoekologi, MMT Panu Kunttu on rientänyt apuun yhdessä Kemiönsaaren uuden puutarhurin, Amanda Rosenbladin, kanssa. Kaksivuotista hanketta rahoittaa ympäristöministeriö osana Helmi-elinympäristöohjelmaa. Ely-keskuksen ylitarkastaja Martina Schmidt on mukana projektissa.
Hankkeessa on mukana 23 kunnan omistamaa niittyaluetta, 12 kallioketoaluetta ja 11 rehevämpää niittyä kylän keskellä ja meren rannalla. Projektin päämääränä on ennallistaa kylän niityt. Alue on valtakunnallisesti merkittävä harvinaisten ja uhanalaisten kasvien esiintymispaikka. Luontoarvoja uhkaa umpeenkasvu.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Kunttu on vastannut pääasiassa kallioalueista ja Rosenblad kesätyöntekijöineen muista alueista. Ronny Holmström on ollut kaatamassa puita.
- Vieraslajeja on torjuttu mekaanisesti ja kemiallisesti, kertoo Rosenblad ja jatkaa. - Muuten niittyjä on raivattu sahaa ja pensassaksia käyttäen.
Peittävän, tiheän kasvuston poistaminen on tärkeää. Typpi lisää rehevöitymistä ja siitä on seurauksena hietakastikan, vadelman, pensaiden ja puiden kasvu väärässä paikassa. Luontaisesti avoimet ja paahteiset paikat muuttuvat varjoisiksi ja alkuperäiset kasvit kuolevat.
Maata täytyy köyhdyttää, niityiltä on kuorittu neulaskariketta pois, maastosta on kaadettu toistasataa puuta, on kaulattu pensaita ja raivattu muuta kasvillisuutta.
Erittäin uhanalainen vuorimunkki.
Liuskaraunioinen kasvaa avokallioiden raoissa, yleensä paahteisessa paikassa.
- Taalintehtaalla on Suomen merkittävin esiintymä vuorimunkista. Se on erittäin uhanalainen ja sitä esiintyy vain 40 paikalla, kertoo Kunttu. - Sitä ei pidä mennä poimimaan tai siirtelemään! Kasvi valitsee itse sopivan kasvupaikan.
Vieraslaji kaukasianmaksaruoho kasvattaa laajoja, yhtenäisiä mattoja kallioille ja niityille. Sen alla eivät muut kasvit pärjää, joten alkuperäinen kasvilajisto taantuu.
- Kaukasianmaksaruoho on revitty juurineen, toteaa Kunttu. Ja noin 1000 sormustinkukkaa on myös poistettu Leskien kalliolta. Se leviää tehokkaasti siemenistä, joten paikoitellen piti poistaa maakerros kokonaan. Jättipalsami, lupiini, kiiltotuhkapensas ja jättiputki ollaan myös poistettu.
Hapankirsikka ja haapa tuottavat ongelmia. Paikoitellen niitä kasvaa kymmeniä, jollei satoja pensaita pitkin niittyjä. Niitä on kaulattu koska ne versovat kovin helposti.
Ely-keskuksen ylitarkastaja Marina Schmidt, saaristoekologi Panu Kunttu ja Kemiönsaaren puutarhuri Amanda Rosenblad ovat tyytyväisiä niittyprojektin tähänastisiin tuloksiin.
- Nyt tilanne on aika hyvä, kertoo Kunttu tyytyväisenä.
- Kahden kuukauden kova työ on tuottanut tulosta, kiittelee Kunttu koko työryhmää. -Tämä kohde on nyt valmis, kunhan nuo kaulatut lehtipuut kuolevat.
Kunnostuksen jälkeistä inventointia ei ole vielä tehty ja sen vaikutukset näkyvät viiveellä. Mutta tällä hetkellä Leskien kallio tarjoaa elinympäristön noin 1000 vuorimunkille, joka on lajin merkittävin paikka Taalintehtaalla.
Teksti & Kuva: Jaana Aartomaa
Bogsböle.
Trendit vaihtelevat. Vuosisadan vaihteessa 1900 viimeisin trendi oli muutto Amerikkaan. Sinne muuttivat myös Bogsbölen veljekset Jansson, Axel, August, Gustav sekä Anton. Kaikki innostuivat kokeilemaan onneaan lännen uudessa, vapaassa maassa. Gustav ja Anton palasivat myöhemmin rahakkaina ja viimeksimainittu tuli tunnetuksi Dollar-Anton -nimellä. August palasi vierailulle mutta Axelista kukaan ei kuullut mitään.
Bogsböle sijaitsee Västeruddintien kupeella, melko lähellä Kemiön keskustaa. Tien pohjoispuolella on metsää, eteläpuolella peltoja. Bogsböle träsk on kylän pohjoislaidalla.
Stormossen.
Toinen Bogsbölestä kotoisin oleva veljesjoukko on Lindströmin veljekset, jotka kummatkin toimivat räätälinä. Emil kutsuttiin Skräddarfottn:iksi ja Gustav Skinnfottn:iksi. Skinnfottn reissasi kylillä ostaen nahkoja, hevosen jouhia ja lehmänhäntiä myydäkseen ne edelleen. Hän kävi kauppaa myöskin erilaisilla muillakin tuotteilla kuten kananmunilla, napeilla ja pastilleilla. Hän maksoi niukasti ja halusi mielellään, että talo tarjoaisi hänelle ruokaa ja juomaa. Hänen kuoltuaan ilmeni, että hän oli aika rikas.
Bogsbölen tunnetuin kasvatti oli kuitenkin Theodor Helmer. Hän toimi maalarina, kanttorina ja kuorolaulajana, mutta on luultavasti eniten tunnetu Ilmoituslehden perustajana. Hän toimitti lehteä kymmenien vuosien ajan. Hänen taustansa on epämääräinen. Hän syntyi Hallandissa Frans Theodor Johanssonina. Hänen varttuessaan perhe asui Bogsbölessä. Aikuisena hän halusi oikean sukunimen ja otti nimekseen Helmer. Kukaan ei uskaltanut kertoa, että Helmer on etunimi.
Kanervaa Bogsbölessä.
Tina Granberg & Gunnar Nyback.
Helmerin tärkein tunnusmerkki oli polkupyörä. Se palveli häntä matkoilla läpi kylien, kun hän möi ilmoituksia ja tilauksia. Kerrotaan, että kaksi tyttöä Vretassa olisivat uskoneet ohi liitävän, mustan hahmon olevan itse paholiainen, mutta sehän olikin vain pyörällä liikkuva bogsböleläinen. Kerran Helmer yritti oppia ajamaan autoa, mutta ei onnistunut pitämään ajoneuvoa tiellä.
Kummallinen hahmo oli hänen isänsäkin, Anders Johansson, joka oli töissä seppänä Skinnarvikissä. Aikanaan uskottiin, että sepät osasivat taikoa (tiedoksi heille, jotka pitävät kirjaa taikovista ihmisistä: listalle kuuluvat pohjanmaalaiset ja sepät!). Johansson osasi etäältä tyrehdyttää verenvuoto pelkästään lausumalla lorun. Voitaneen sanoa, että hän keksi etätyön.
Bogsböle träsk.
Bogsbölen nimi juontaa ukosta: Bo tai Bosse. Kenestäkään sen nimisestä ei ole tietoja.
Tina Granberg ja Gunnar Nyback muuttivat 13 vuotta sitten vanhaan taloon Bogsböleen. He purkivat ränsistyneen asuintalon ja rakensivat uuden talonsa navetan päälle. He viihtyvät kylässä koska se sijaitsee lähellä keskustaa ja naapureita. He kertovat erikoisuutena olevan naapuritalon aasit. Uskon, että he todella tarkoittavat eläimiä.
Vaakunaan olen mahduttanut kolme kylän ukkoa: Theodor Helmer ja kunmmatkin fottit. Punaisessa kentässä kultainen polkupyörän pyörä sekä kultainen lakio, jossa kahdet punaiset kaateiset sakset.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund alexander.ginlund@gmail.com
Kirjallisuus:
Antskog, Carola (2000). I glädje och sorg / Ilossa ja surussa. Kimito: Lindan.
Bergström, Anne, Björkman, John, Näse, Li & Henriksson, Fredrika (2022). Åboländska porträtt: en brokig skara personligheter ur Åbolands historia. Pargas: Pargas hembygdsmuseum & Kimitoön: Sagalunds museum.
Eriksson, Göran (2015). Amerikafeber: emigrationen från Kimitoön 1895–1915. Kimitoön: Nordviks akademi.
Näse, Li (1987). Hantverk och hantverkare. I: Kimitobygdens historia del III. Dragsfjärd, Kimito, Västanfjärd: Sagalund. S. 327–384.
Svenska litteratursällskapet i Finland (u.å.). Bogsböle. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/545/bogsbole-kimitoon/ Hämtad 5.7.2022.
Haastattelut:
Tina Granberg
Gunnar Nyback
Timi esiintyy perjantaina Bio Ponnyssa. (Kuva: Katariina Salmi)
Laulaja/lauluntekijä Timi (Karvinen) esiintyy perjantaina Taalintehtaan Bio Ponyssa. Hän on tehnyt lauluja kaksikymmentä vuotta, mutta kesti pitkään, ennen kuin tuntui, että biisit voidaan julkaista. Viime talvena julkaistiin ensimmäinen single Usko, toivo ja rakkaus. Inspiraatiota hän on saanut mm isovanhempien sodanjälkeisistä kirjeistä. Hän on löytänyt tunteita ja sanoja sanoituksiinsa.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Timi kertoo säveltävänsä kahdenlaisen tyylin musiikkia. Hän säveltää yksinkertaisia folk-pop-henkisiä biisejä kitarasäestykselle. Ne koskevat elämää, aikaa, perhettä ja yksinäisyyttä. Hän haluaa kertoa tarinoita musiikin avulla. Kun hän säveltää pianollaan, syntyy mahtavampaa, kabareetyylistä musiikkia, jota on tarkoitus esittää lavalta. Timin esiintyminen Bio Ponyssa on osa Otteita elävien kirjoista -kiertuetta.
Teksti: Maria Manelius, Kuva: Katariina Salmi, Käännös: Ingrid Sandman
Björkbodan tehdas.
Kun Talintehtaan rautatehdas oli toiminut vuosia, ruukinpatruuna Mikael ”Plåt-Mickel” Hising päätyi ajatukseen, että hän voisikin jalostaa ruukkinsa rautaharkot itse. Taalintehtaalla ei ollut tarpeeksi voimakasta vesivirtausta kankiteräsvasaran käyttöön. Vesivoimaa löytyikin ihan mitättömästä Björkbodan kylästä. Teollisuuteen saatiin lupa vuonna 1732. Tehdas pystytettiin Bjärkbodan järvestä lähtevän Björkbodavirran yläpuolelle. Pian vasara toimi yötäpäivää. Nyt rauta voitiin jalostaa kankiteräkseksi. Kuitenkaan ei talvisaikaan, jolloin virta oli jäässä.
Myöhempi ruukinpatruuna piti Taalintehdasta liian etäällä olevana ja päätti siirtää pämajansa keskeisempään osaan ruukkia: Björkbodaan. Jan Adam Petersenin aikana Björkbodan kartanon päärakennus valmistui 1783.
Koulurakennus, nykyinen kulttuuritalo.
Kartanolla suuria juhlia järjesti aikanaan etenkin hänen poikansa Wolter af Petersén. Viini virtasi ja ruokaa piisasi. Björkbodan suuret juhlat olivat tiedossa aina Turkua myöten. Tilan maatalous kehittyi. Björkbodan olutta nautittin koko Kemiönsaarella, tilan juustot olivat kovassa suosiossa Helsingissä. Ei ole ihmettelemistä, että suuri muutos mursi ruukin patruunan Charlotte -vaimon, joka pian menetti kummatkin poikansa ja aviomiehensä. Siihen loppuivat juhlat. Hän pukeutui ja sisusti kaiken mustaan, eli yksinäisyydessä. Kuolemansa jälkeen ”musta daami” kummitteli Taalintehtaalla.
Perunakellarit.
Tietulli pylväät.
Vuonna 1856 Taalintehtaan ja Björkbodan erotti toisistaan perinnönjako. Bjökbodassa koettiin muutamia raskaita vuosia. Joidenkin omistajanvaihdoksen jälkeen tehdas alkoi 1887 lukkojen valmistuksen, joka menestyi. Se jatkui yli vuosisadan ajan mutta tehdas tuotti muitakin metallituotteita. Yleensä metalliosia sisältävässä tuotteessa missä tahansa maailmalla luki ”Boda”. Viimeisten vuosiensa aikana Björkbodan tehdas oli Wärtsiläkonsernin omistuksessa. Tehdas valmisti Abloy -lukkoja. Tehdas lakkautettiin vuonna 2018.
Björkboda on siis ollut tehdaspaikkakunta. Kyläläiset käviväy töissä tehtaalla ja palasivat tehtaan omistamiin asuntoihinsa. Palkat maksettiin usein tuotteina, viljaa, voita, lihaa tai viinaa Björkbodan omasta tislaamosta.
Lukkoja Björkbodan lukkomuseossa.
Viljamakasiini.
Tehdas on hiljentynyt, mutta sen kaiku kuuluu yhä kylässä. Tehtaan entisissä tiloissa toimii Kemiönsaaren venekeskus. Tehtaan historiaa esitetään lukkomuseossa. Vuoteen 2010 toimineeseen kouluun on tänä vuonna avattu kulttuuritalo. Huoltoasema kahviloineen on taukopaikka keskellä saarta Dragsfjärdin ja Kemiön välillä. Koululla olevat kaksi keltaista tolppaa muistuttavat vanhasta tullipaikasta. Jalkapallojoukkue FC Bodan, joka syntyi saaren urheiluseurojen yhteistönä 1992 ja joka alun perin oli tehtaan sponsoroima, kotikenttä on sopivasti keskellä saarta. Tänään Björkbodan kartanon omistaa Anne von Wendt, jolla on ratsastustalli ja joka kilparatsastaa menestyksekkäästi.
Björkbodan vaakunaksi esitän kultaisen reunuksen ympäröimää kilpeä koveralla tyviöllä halkoinen, oikessa punaisessa kentässä hopeinen kumottu avain, vasemmassa sinisessä kentässä hopeiset pihdit, hopeisessa tyviössä musta avaimenreikä.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com
Kirjallisuus:
Björkboda dressage (u.å.). Tiimi. https://www.bjorkbodadressage.fi/tiimi/ Hämtad 5.7.2022.
Björkboda fabrik (2007). Björkboda. Dragsfjärd: Björkboda fabrik.
Holmén, Klara Maria (1995). Fotboll i Kimito: förr och nu. Kimito: Kimito sportförening.
Sundström, Lotta (2018). Abloy stänger fabriken i Björkboda. https://svenska.yle.fi/a/7-1278838 Hämtad 5.7.2022.
Svedlin, Th. (1936). Dalsbruks järnverk och brukspatroner 1686–1936. Dragsfjärd: Aktiebolaget Dalsbruk.
Haastattelut:
Lukas Palomäki
Kemiön Myllyn betonisiilot. Kaikkiaan myllyn jauho- ja viljasiiloihin mahtuu 500 000 kiloa viljaa.
Österbergin suvun vuonna 1903 perustama mylly on saanut jälleen uuden omistajan. Kemiön Myllyn osti Helsingin Kahvipaahtimo.
Mitä suunnitelmia kahvipaahtimolla on myllyn varalle? Tuleeko siihen kahvipaahtimo?
- Ei sentään, kyllä paahtimo pidetään Helsingissä. Tarkoituksenamme on tehdä jauhoja. Koneet alkavat olla pikkuhiljaa toimintakunnossa, niitä on korjattu ja koeajettu. Mylly oli käyttämättömänä yli vuoden päivät, kertoo toimitusjohtaja ja toinen omistaja Aki Aunola Helsingin Kahvipaahtimosta. - Valitettavasti käyttämättömyys näkyy koneiston kunnossa. Ruispuoli on jo täysin ajokelpoinen ja sillä ajetaan joka viikko, jotta paikat pysyvät puhtaina.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Aunola kertoo, että heillä on suunnitelmissa myös avata pieni kesäkahvila myllylle, josta voisi ostaa napolilaisessa pizzauunissa paistettua pizzaa. Leivonnaiset ja leivät kahvilaan tilattaisiin saarelaisilta tekijöiltä.
Toiveena on käyttää myös paikallisten viljelijöiden viljoja. Myllyn kannalta eletään nyt tärkeitä aikoja, myllyn täytyy saada raaka-aineita.
- Uudesta sadosta lähdemme liikkeelle, toteaa Aunola. - Jos paikallisilta saisi ostettua tasaisesti, se olisi myllyn kannalta parasta. Tarkoituksena on pitää liiketoiminta Kemiönsaarella ja kehittää sitä sillä tavalla, että se olisi osa paikallista yhteisöä. Rakentaa sellainen palvelu, joka toisi liiketoimintaa saarelle ja nostaa Suomen toiseksi vanhin mylly takaisin jaloilleen.
Teksti & Kuva: Jaana Aartomaa
Helsingin kahvipaahtimon perustaja Benjamin Andberg on Kemiön Myllyn toinen omistaja. (Kuva Saana Helmi)
Rungonsalmen silta täyttää 50 vuotta 8.9.2022.
Syyskuun 8. vuonna 1972 valmistunut 300 metriä pitkä Rungonsalmen teräspalkkisilta yhdistää Sauvon ja Kemiönsaaren. Seututie 181 kulkee sillan kautta. Sillan alituskorkeus on 16 metriä ja laivaväylän syväys 4,6 metriä. Uusi tieyhteys korvasi kaksi lossia, hieman lännempänä kulkeneen Ekniemen lossin ja vanhalla Sauvo–Kemiö-maantiellä kuusi kilometriä idämpänä olleen Rajalahden–Lappdalin lossin.
Lautturit menettivät työnsä ja ainakin Degerdalin kyläkauppa alkoi kuihtua ja se pian lopetettiin. Myös linja-autoyhteyksiin tuli muutoksia. Parasta sillassa oli tietenkin nopeus ja varmuus, jolla päästiin saarelta pois esimerkiksi sairastapauksissa. Myös hälytysajoneuvot pääsivät viipymättä auttamaan saarelaisia hädässä.
Kemiönsaaren ja Sauvon yhdistänyt Rajalahden lossi toimi Lappdalissa vuoteen 1972 asti. Vanha lossitupa ja palstatila ovat nykyään kesämökkeinä.
Gesterby-Tjudan kylätoimikunnan talolla muistelivat Lappdalin lossia puheenjohtaja Ulla Andersson, Kari Strömberg, Stina Sjöholm ja Ari Nieminen. Stinan isä Gösta Nylund oli lautturina kolme vuotta. Ari Niemisen isä ja isoisä olivat molemmat lauttureina. Ari asuikin lossituvassa aikoinaan. Toisessa päässä taloa asui Arin perhe ja toisessa päässä oli lauttureiden lepohuone.
Neljä lautturia työskenteli kolmessa vuorossa, aamuvuoro oli klo 7–14, päivävuoro klo 14–21 ja yövuoro klo 21–07.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
- Muistan kuulleeni, että joku on syntynyt lossilla, kertoo Nieminen.
Tarina ei kerro kirjattiinko vauvan syntymäpaikaksi Kemiö vai Karuna.
Wikipedian tietojen mukaan Ekniemen lossi liikennöi kylästä mantereelle Sauvon puolelle vuosina 1928–1972. Lautturien lepokoppi on nykyään ränsistynyt pahoin niin kuin koko lauttaranta. On vaikeaa uskoa, että siinä on mitään liikennettä ollutkaan.
- Lossi oli aika pieni, siihen mahtui yksi linja-auto tai neljä pikkuista autoa, muistelee Ekniemen lossia Kalevi Kallonen Degerdalista. - Kuljin Sauvoon kouluun, joten lossi tuli hyvin tutuksi. Siinä oli kettingit edessä ja takana, moottorina oli Fordson Major. Lossi oli puurakenteinen, jossa oli ponttoonit. Lossikuskit olivat aika päälliköitä siihen aikaan. Nöyränä sai olla, kun polkupyörällä tuli tähän odottamaan pääsyä toiselle puolelle.
Jos kylällä näki seppä Helge Karénin ajavan mopolla Degerdalista Ekniemen suuntaan, sai olla varma, että lossi odotti korjaajaa.
- Muutaman kerran jouduin jäämään Karunan puolelle yöksi, koska lossi oli rikki, jatkaa Kallonen. - Aamuisin kouluun mennessä muistan seuranneeni sillan rakentamista lossilta ja sitten iltapäivällä taas näki, kuinka rakentaminen oli sujunut.
Ilmakuva Ekniemen lossista. (Tiina Holmbergin kotialbumi)
Tiina Holmberg Ekniemeltä muistaa tapauksen, kun yksi kuorma-auto putosi lossilta mereen. Lossissa oli vain kettingit edessä ja takana ja ilmeisesti jarruvian vuoksi auto luisui kettingeistä huolimatta mereen. Auto saatiin kyllä ylös myöhemmin.
Lauttureiden koppi Ekniemessä oli kuin pieni tietotoimisto, jossa oli myös kylän puhelin, jota sai käyttää maksua vastaan. Rahat pudotettiin lasipurkkiin. Uutiset levisivät mopon nopeudella ympäri Ekniemeä ja sen lähialueita, kun eräs lauttureista lähti kotimatkalle.
Lauttarantaan syntyi välillä jonoja, aina odotettiin ensin linja-autoa, joka tietenkin sai ohittaa kaikki muut. Jos Lappdalin lautta oli epäkunnossa, autot tulivat Ekniemen lauttaa odottamaan.
Kari Strömberg, Ari Niemi, Stina Sjöblom och Ulla Andersson Lappdalin vanhalla lauttarannalla. Gesterby-Tjudan kylätoimikunta järjestää valokuvanäyttelyn Lappdalin lossin kuvista Lappdalin rantamökillä 17.-18.9.
Lappdalin lautan lossinkuljettaja Karl Järvinen (oik.).
- Joskus juhannuksena lautan odottamiseen meni yhtä kauan, kuin koko matka Espoosta Karunaan, kertoo Kimmo Aartomaa, joka vietti lapsuuden kesät Ekniemessä vuodesta 1964 lähtien. - Me lapset saimme sentään äidin kanssa kipittää edeltä lautan kyytiin ja kävelimme lauttarannan lähistöllä olevalle mökillemme.
Lauttarannassa oli myös yleinen matonpesupaikka. Kun lossin öljyt vaihdettiin, vanhat päästettiin suoraan mereen. - Rantamme oli täynnä öljyä monta päivää, muistelee Aartomaa ja jatkaa. - Lautturit kunnostivat rannalla myös lossin ponttooneja, niitä oli kolme isoa ja yksi pienempi.
Ekniemen lossin lopetettua toimintansa, vaijerit jäivät vielä mereen moniksi vuosiksi. Holmberg muistelee käyneensä onkimassa lauttarannassa ja silloin tällöin koukku jäi kiinni lossin vaijereihin.
Mutta mitä tapahtui Ekniemen lossille? Onko sekin meren pohjassa?
Teksti & kuva: Jaana Aartomaa
Kalevi Kalloselle Ekniemen lauttaranta tuli hyvinkin tutuksi aikoinaan. - Lossikoppi kannattaisi kunnostaa, hän tuumailee.
Bjensböle östergård.
Joitakin kyliä leimaa maatalous, joitakin kalastus. On myös kyliä, joissa on tapahtunut yhtä hirveitä asioita kuin Quentin Tarantinon kauhuelokuvissa.
Bjensböle sijaitsee vähän matkan päässä Vestlaxintieltä länteen. Kylä rajoituu Påvalsbyn, Stenmon ja Smedsbölen kyliin. Kylä on antanut nimen Bjensböle träskille. Vain osa järvestä kuuluu Bjensböleen ja järvelle on hankala päästä suomaaston takia. Kylän nimi kerrotaan olevan peräisin Björn -nimestä. Ääntämisen myötä Björnistä om tullut Bjens. Harvinainen ilmiö ruotsinkielessä.
Bjensbölestä kotoisin oleva maanviljelijä purjehti kerran Tukholmaan ja kuuli äänen, joka sanoi että hänen kuuluu murhata vaimonsa. Näin kävikin. Kohtapuolin vaimo oli koullut ja edelleen verissä oleva maanviljelijä matkalla takaisin Tukholmaan. Häneltä tietenkin kyseltiin miksi oli verinen. Hän tappoi vasikan osoittaakseen, että veri oli peräisin vasikasta. Lopulta hänet kuitenkin tuomittiin kuolemaan. Hänet teloitettiin Mattkärrin teloituspaikalla. Siellä hän sitten kummitteli vuosia.
Bjensböle järvi.
Kerran Bjensbölen ja Västermarkin välillä murhattiin ja kuopattiin laukkuryssä. Tämäkin johti kummittelemiseen. Nähtiin irrallaan olevia elämiä ja itsestään syttyneitä kynttilöitä. Pian kukaan ei uskaltanut asua paikalla.
Kummitukset ja irrallaan liikuvat eläimet sikseen, mutta metsän hengelläkin oli tapana päästää hevosia valjaista ja sokaista niitä Träskbackenilla. Se on Vestlaxintien jyrkkä mäki Bjensbölen kohdalla. Veri sen kun roiskuu.
Kotiseutukirjassasta Fångster i tidens ström löytyy kaiken lisäksi seikkaperäinen kuvaus sikojen teurastuksesta lokakuussa Bjensbölessä. Veri otettiin tietenkin talteen ja siitä vastasi nainen, jolla ei ollut avioliiton ulkopuolista lasta. Verestä valmistettiin palttua ja verimakkaraa. Tärkeitä olivat myös säännölliset ryypyt toimituksen aikana. Näin entisajan teurastusta kuvailee kirjailija, hammaslääkäri ja humoristi Valter Lönnroth, joka oli kotoisin Bjensbölestä. Hänen veljensä oli tapaturmaisesti saanut hiihtosauvan vatsaansa ja hänen isänsä kuoli, kun häneen iski ukkosen aikana tippunut viikate.
Bjensbölen ainoat asukkat ovat tänään Västergårdissa asuvat Bengt Ekholm ja Leena Mäenrinta. Tietääksemme he eivät ole tappaneet ketään. Suurin osa tilan rakennuksista on Amerikassa käyneen ja sieltä sekä rahaa että ideoita tuonut Evert Österblomin rakentamia. Hän tuli taloon avioliiton kautta. Jo 1920-luvulla hän rakensi sisävessalle tilan. Vuonna 1952 hän möi tilan Ekholmin perheelle.
Ehdotukseni vaakunaksi on hopeisessa kentässä punainen aaltokoroinen tyviö, sen yläpuolella kolme punaista pisaraa ja niiden yläpuolella musta viikate.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Text & bild: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com
Bengt Ekholm och Leena Mäenrinta.
Litteratur:
Ginman, Lennart (1944). Kring Träsköfjärden. Åbo: Förlaget Bro.
Honkasaari, Helen, Ekqvist, Maria, Bergström, Anne & Näse, Li (2018). Det mörka Åboland: ond bråd död, spöken, brott och straff. Pargas: Pargas hembygdsmuseum & Kimitoön: Sagalunds museum.
Lönnroth, Valter (1983). Oktoberslakt i Bjensböle på 1920–30-talet. I: Fångster i tidens ström. Kimito: Hembygdsforskare i Kimitobygden.
Svenska litteratursällskapet i Finland (u.å.). Bjensböle. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/544/bjensbole-kimitoon/ Hämtad 4.6.2022.
Intervjuer:
Bengt Ekholm
Leena Mäenrinta
Rohan tallien ratsut ja ritarit jännittävässä turnajaisnäytöksessä.
September Openin vetonauloja, Rohan tallien esityksiä, odotetaan koko vuosi kieli pitkänä.
Tällä kertaa on luvassa eloisa ja iloinenkin esitys Kastelholman linnan taisteluista, joissa sotimisen välillä vietettiin turnajaisia, kertoo Jaakko Nuotio Rohan talleilta. Linnan luona käytiin useita taisteluita ruotsalaisten ja tanskalaisten kamppaillessa linnan – ja Ahvenanmaan – hallinnasta.
Kannattaa tulla katsomaan, mukana on viisi hevosta ritareineen.
Teksti: Jaana Aartomaa, Kuva: Rohan Tallit
Askarruttaako jokin jätteiden lajitteluun liittyvä asia tai kiinnostaako tietää, miten kompostoinnin voi aloittaa?
Markkinateltaltamme löytyy jätehuoltoon, kompostointiin ja lajitteluun liittyviä oppaita ja esitteitä. Paikalla voi myös osallistua markkina-arvontaamme, jossa voi voittaa kompostorin tai Niimaarin Ecosmol-kierrätyskalusteen. Arvontapalkinto arvotaan kaikkien LSJH:n tapahtumien yhteispalkintona loppuvuodesta.
Onko mielessä asuntolaina tai sijoitukset?
Säästöpankista saat henkilökohtaista ja asiantuntevaa pankkipalvelua valitsemassasi kanavassa. Meiltä saat päivittäiset pankkipalvelut, rahoituksen, säästämisen ja sijoittamisen palvelut, varainhoidon, yksityispankkipalvelut sekä lakipalvelut pankkisuhteestasi riippumatta, kertoo Nina Vartemaa Someron Säästöpankista.
Pankki palvelee henkilöasiakkaita, yrittäjiä ja maa- ja metsätalousyrittäjiä. 200-vuotisjuhlaetuna saat 1.8. - 31.12.2022 kertaostot ja kaikki rahastosäästösopimuksen alaiset merkinnät 0% merkintäpalkkioilla digikanavissa.
Säästöpankki palvelee vauvasta vaariin.
Tulemme esittelemään Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen toimintaa sekä yhdistyksen Rannikkotalkkarihankkeen toimintaa. Painopisteenä vesiensuojelu, vesiensuojelun keinot sekä vastuullinen kalastus, kertoo Joki- ja Rannikkotalkkari Noora Aarnio.
Yhdistyksen edustajien kanssa voi tulla juttelemaan esimerkiksi mökkiläisen tai vesistön äärellä vakituisesti asuvan asukkaan vesiensuojelun keinoista sekä tuoda esille mahdollisia kunnostamisen tarpeessa olevia vesiensuojelullisia kohteita.
Pisteellämme on kalastusta (ainakin viimevuonna kalaa myös saatiin mukavasti) ja samalla tuodaan esille vastuullista kalastusta, esitellään kalan käsittelyä ja perkaamista (mikäli kalaa tulee).
Viime vuoden kalastajia. Kuvaaja Mikko Koho.
Lue lisää
Hunajakeijun tuotevalikoimasta löytyy monikukkahunajaa sekä erilaisia maustettuja hunajia, kuten inkiväärihunajaa. Myyntipisteeltä löydät lisäksi hunajaisia elintarvikkeita, mehiläisvahakynttilöitä ja muita mehiläisvahatuotteita, sekä kosmetiikkatuotteita mehiläispesän raaka-aineista.
Erilaisia ja makuisia hunajanalleja myytävänä.
Konstsmeden Kimmo Tulimetsä visar upp smidda smycken och inredningstillbehör. Han säljer också silver- och bronssmycken.
Taideseppä Kimmo Tulimetsä esittelee taottuja koruja ja sisustustarvikkeita. Myytävänä myös hopea- ja pronssikoruja.
Teksti: Jaana Aartomaa
helposti netistä Tilauslomake
sähköpostitse info@abl.sillipilvi.fi
Koulutalo.
Bergöstä suoraan etelään on suurehko saari nimeltä Biskopsö. Se on n. kymmenen neliökilometriä ja ympärivuotisia asukkaita on yhtä monta. Alun perin siellä oli neljä vanhaa tilaa. Myöhemmin on lohkottu tontteja ja nykyään Biskopsössä asuu paljon vapaa-ajan asukkaita. Lähisaarilla, Flakholmenilla ja Djupöllä on kiinteää asutusta.
Mistä saaren erikoinen nimi? Siitä ei ole täyttä varmuutta. Nimi voi viitata kirkolliseen toimintaan tai henkilöön nimeltä Biskop. Paikallisen legendan mukaan eräs piispa olisi vaeltanut saaren halki ja istuutunut suurelle kivelle lepäämään ja laskenut tavaransa viereiselle kivelle. Sen jälkeen kiveä on kutsuttu Biskopsstenen:iksi. Kivi ei ole nykyisen, 5,6 kilometrin pituisen luontopolun varrella.
Kluuviflada.
Biskopsön luontoon kuuluvat poukamat ja kluuvit, eli lahdet, jotka ovat maan noustessa merestä menettäneet yhteytensä mereen. Nekään eivät kuulu luontopolun nähtävyyksiin.
Saarella toimii kylätoimikunta, joka mm on julkaissut kirjan ja rakentanut näköalatornin luontopolulle. Vuoden kohokohta on juhannus, jolloin salko nostetaan yhteysaluslaiturille. Saaren itäosassa olevassa keskustassa on mm Uppgård. Se on 1700-luvulta peräisin oleva rakennus, joka on tarkasti entisöity. Toimikunta on myös kunnostanut vanhan koulurakennuksen. Se on tänään yksityisasunto, jossa yritystoimintaakin. Rakennus on kansakoulunopettaja Karl Liljeqvistin pystyttämä. Vuosina 1922 – 1962 se toimi yhtenä Hiittisten kunnan kolmesta koulusta. Liljeqvist hoiti sen ohella kunnan kirjastoa ja jonkin aikaa myös kunnantoimistoa samassa rakennuksessa.
Biskopsö oli ennen Hiittisten tärkeimpiä laivanrakennuspaikkoja. Metsää oli paljon eikä puutavarasta ollut puutetta. Kalastuskin on ollut tärkeää. Aina vuoteen 1940 Biskopsössä harjoitettiin erikoislaatuista kalastusmenetelmää öiseen aikaan. Säynäviä pyydettiin houkuttelemalla niitä puron kautta Södergloetille kahden metrin pituisilla mäntysoihduilla. Niinpä Biskopsön asukkaita kutsuttiinkin ”säynäviksi”. Heitä on myös hakuttu ”susiksi” ja ”hiiriksi”.
Biskopsössäkin oli oma parantajaeukkonsa. Hänet kutsuttiin Stavagubbeniksi vaikka olikin eukko nimeltä Gustava. Hän oli alun perin Pohjanmaalta ja osasi taikoa kuten entiseen aikaan sanottiin kaikkien pohjanmaalaisten osaavan. Hänen tärkein tehtävänsä oli iilimatojen pyydystäminen. Ne hän möi edelleen niille, jotka tarvitsivat niitä eri hoitoihin.
Biskopsön vaakunaksi esitän ” Sinisessä kentässä punainen, kultapäärmeinen piispanhiippa, jonka alapuolella ristikkäin kaksi kultaista soihtua, liekit punakultaiset”.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com
Näköalatorni luontopolun varrella.
Kirjallisuus:
Biskopsö byalag (u.å.). Välkommen till Biskopsö byalag r.f.:s hemsida. https://biskopsobyalag.com/ Hämtad 14.1.2022.
Bruun, Patricia (2014). Medicin, mat och magi: om örter, trädgårdar och kloka gummor. Kimitoön: Sagalund.
Granroth, Sixten (2022). Biskopsö i Hitis socken. Kimitoön: Biskopsö byalag.
Huldén, Lars (u.å.). Biskopsö. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/676/biskopso-kimitoon/ Hämtad 14.1.2022.
Lindroos, Ernst (1987). Fiske. I: Kimitobygdens historia del III. Dragsfjärd, Kimito, Västanfjärd: Sagalund. S. 245–271.
Löfman, Bertha (2003). Barndomsminnen från Biskopsö och några andra texter. 2 uppl. Helsingfors: Sixten Granroth.
Sundberg, Jan (2011). Karl Liljeqvist: oförglömlig stöttepelare för Hitis kommun. I: Ro hit 9. S. 14–16.
Sundberg, Jan (2013). Biskopsö skola lever upp till sin forna glans. I: Ro hit 11. S. 20–22.
Visit Kimitoön (u.å.). Biskopsö naturstig. https://www.visitkimitoon.fi/gora/aktiviteter/stigar-och-leder/216-biskopso-naturstig Hämtad 14.1.2022.
Haastattelut:
Christel Bernstedt
Andrea Granroth
Gott om folk och förtjusta utrop. Gästerna bjöds på kaffe och tilltugg. Nya bord och bänkar.
Merikotka liitelee Ekniemen huipun yllä, silmäilee alas aterian toivossa ja ehkä ihailee upeita maisemia samalla. On kuuma, nuotiota ei ole laavulle sytytetty, sen aika on syksymmällä. Helteestä huolimatta paikalle on saapunut runsaslukuisesti iloisia ja tyytyväisiä ihmisiä ihailemaan uutta näköalatornia.
Jaakko-isä ja pojat Antti ja Heikki Virtanen ovat Ekniemen näköalatornin mahdollistajia.
- Kun saimme ostaa alueen, päätimme antaa sen kaikkien käyttöön. Maisema ei kulu, mutta kallioluonto on aika herkkä, joten ihmiset ohjataan luontopoluille, kertoo Jaakko Virtanen.
Antti Virtanen lisää, että kuka tahansa voi tulla nauttimaan luontopolun kauneudesta ja ihailla komeaa maisemaa. Mutta ajatuksena on, että jos tuo paikalle omia eväitä, mehupulloja ja muita roskiksi muuttuvia asioita, ne viedään mennessään takaisin. Roska-astioita ei paikalle laiteta, niiden tyhjentäminen on hankalaa, se sitoo liikaa.
- Tähän asti olemme tarjonneet polttopuut laavulla ihmisille, mutta nyt myös kunta osallistuu polttopuiden kustannuksiin.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
TONTIN OSTOSTA kesti viitisen vuotta päästä tähän pisteeseen. Laavu rakennettiin vuonna 2019 ja se oli heti hyvin suosittu. Luontopolun kattavan maa-alueen omistaa kolme maanomistajaa. Alueella on myös kasviharvinaisuuksia, joita täytyy varjella, samoin yksi perhonen.
- Perhonen on nimeltään hietaheinäperhonen. Sen voi nähdä, mutta se osaa hienosti maastoutua. Yleensä sen huomaa vasta, kun se nousee lentoon. Kasviharvinaisuuksista toinen on isokokoinen ukontulikukka, joka löytyy luontopolun alusta. Keltasauramo vielä lisäksi, sitä en ole Kemiönsaarella muualla tavannut, kertoo Jaakko.
Monet sanovat Ekniemen huippua Etelä-Suomen Lapiksi. Maisema on niin avara, melkein kuin olisi tunturilla. Käppyrämäntyjä on harvakseltaan, tilaa ja ilmaa sitäkin enemmän.
Markku Vesalainen (t.v.), Jaakko Virtaten och Antti Virtanen är nöjda med resultatet.
Kunnanjohtaja Erika Strandberg sai kunnian avata Ekniemen huipun, hän leikkasi sinisen nauhan ja pääsi ensimmäisenä kapuamaan ylös Degerdalin kylähdistyksen puhenjohtaja Liisa Yli-Yrjänäisen kanssa.
- Todella upea paikka, josta tuntee kyläyhdistyksen yhteisöllisyyden. Parasta tässä on kokonaisuus; meri, kallio ja metsä. Tornissa näytti hienolta, kiittelee Stranberg. - Tämä on ympäristöteko!
- Suuri kiitos kaikille talkoolaisille ja myös EU:lle, tämä oli suuri ponnistus, johon on kulunut noin 600 työtuntia. Mainio retkikohde kaikille, kertoo Yli-Yrjänäinen. - Toiveenani oli, että Ekniemen torni (12 m) olisi korkeampi kuin Taalintehtaalla (9 m) ja se toteutui.
Ordförande för byalaget, Liisa Yli-Yrjänäinen, hoppades på ett högre torn än det i Dalsbruk.
Allt har byggts på talko.
Kommundirektör Erika Strandberg säger att detta är en miljögärning.
EKNIEMEN kylältä Marko Tapio kertoo, että tornista näkyy Paraisten kalkkitehtaan tornit, Turun Meyerin telakan nosturit ja Mäntynummen tuulivoimala. Kannattaa ottaa kiikarit mukaan, kun sinne ylös kapuaa, näkee paremmin joka suuntaan. Torni on pystytetty ilmansuuntien mukaan, mutta parin sentin heittoa saattaa olla.
- Torni on 80 metriä merenpinnan yläpuolella, mainitsee Tapio. - Tämä projekti kasvatti yhteisöllisyyttä, talkoissa oli aina 4–7 henkilöä mukana. Jotkut jopa yöpyivät laavulla.
Landskapet är ståtligt sett från en plats 80 m över havet.
Degerdalin kyläyhdistyksellä on pitkät perinteet. Alkupuheenvuorossaan Kalevi Kallonen kertasi yhdistyksen alkuhistoriaa, josta osa tuli myös nykyiselle puheenjohtajalle täysin uutena tietona.
Ekniemeläiset kesäasukkaat Ville-Veikko Kujala ja Nina Selesniemi (Paimio) kehuvat yhteen ääneen näköalatornia.
- Paras näkymä ylhäältä oli merelle, tuumii Ville-Veikko.
- Ihan älyttömän hieno paikka, kiittelee Nina. - Olemme käyneet laavulla aiemmin paistamassa makkaraa. On hienoa, että tällainen tornikin on rakennettu. Käymme syksyllä ja talvella täällä lenkillä koirien kanssa, mahtavat maisemat. Vain merikotkalla on paremmat.
Teksti & kuva: Jaana Aartomaa
Ville-Veikko Kujala och Nina Selesniemi var imponerade.