Jan lindroos & Johanna Sjöberg.

Johanna Sjöbergin hautaustoimisto on toiminut vuoden. Ennen yrittäjäksi ryhtymistään hän työskenteli 20 vuotta sairaanhoitajana. Hän pitää yrittäjäpäätöstään elämänsä parhaimpana. Joskin nykyinenkin työ on vastuullista, tuntuu hyvältä uurastaa itsenäisesti ja kokea itsensä tärkeäksi. Työ sopii hänelle. Hän kokee, että hänellä riittää aikaa asiakkaiden tukemiseen. Sairaanhoitajan kokemukset auttavat häntä toimimaan nykyisessäkin ammatissaan. Hän osaa kohdata asiakkaat oikealla tavalla. Sehän on tässä ammatissa tosi tärkeää. 

Kohta hautaustoimistossa alettuaan hän sai idean: hän halusi tarjota asiakkailleen ainutlaatuisia uurnia. Uurnan kuuluisi liittyä Kemiönsaareen ja se olisi paikallista käsityötä. Keväällä hän otti yhteyttä Jan Lindroosiin.

JAN LINDROOSILLA on puusepänpaja Makilassa. Hän on toiminut siellä kaksi vuotta; tilat toki toimivat verstaana jo 60-luvulla. Lindroos entisöi ja valmistaa huonekaluja. Kun Sjöberg kertoi ideastaan hän innostui siitä. Vaikka Sjöbergillä oli visio uurnasta hän antoi Lindroosille vapaat kädet toteuttaa uurnaidea. He ovat yhdessä tutustuneet voimassa oleviin lakeihin ja määräyksiin jotta uurnat täyttäisivät vaatimukset. Uurnan kuuluu mm olla hyvin tiivis ja valmistettu myrkyttömästä aineesta.

Uurnat valmistetaan käsityönä oksattomasta mäntypuusta. Lindroos ostaa sitä pieneltä sahalta Karjaalla. Materiaali höylätään, sahataan ja hiotaan. Uurnan tekoon kuluu neljä-viisi tuntia. Pinta käsitellään öljyvahalla. Jokainen uurna on yksilö.  

Sjöbergin alkuperäisen vision mukaan uurnan aiheena olisi Kemiönsaaren siluetti koska kotiseutu on monille kemiönsaarelaisille tärkeä. Hän onkin iloinen voidessaan tarjota asiakkailleen ainutlaatuista käsityötä.

Text och foto: Anna Kevin / IS

 

Meri on Niklas Enestamille tärkeä. (foto privat)

Kunnanhallitus valitsi joulukuun 17. päivänä pidettävässä kokouksessaan Niklas Enestamin Kemiönsaaren Veden ja Kemiönsaaren Lämmön toimitusjohtajaksi. Virkaan vaadittiin asianmukainen korkeakoulututkimus tai muu sopiva tutkinto. Lisäksi hakijalta vaadittiin kummankin kotimaisen kielen hyvä hallinta. Hakijoita oli yksitoista.

Rekrytoitiin käytettiin Kuntarekry -portaalia ja haastatteluun kutsuttiin viisi hakijaa. Heitä haastatteli Kemiönsaaren Veden ja Kemiönsaaren Lämmön puheenjohtajat, teknisen lautakunnan puheenjohtaja, vt kunnanjohtaja sekä tekninen johtaja. Ryhmä totesi, että Enestam sopivan koulutuksen ja teknisen alan kokemuksen lisäksi omaa kokonaisnäkemystä, yhteistyökykyä sekä halua kehittää työtä ja toimintaa.

Kunnanhallitus antoi myös lausuntonsa Lounais-Suomen poliisilaitoksen suunnitelmista vähentää Salon poliisiaseman aukioloaikoja siten, ettei asema enää keskiviikkoisin palvelisi lupa-anomus- ja päivystysasioissa. Kesäaikana aukioloaikoja voitaisiin vähentää vielä enemmän. Kuntamme lausunnossa sanotaan, että Salon aseman kuuluisi vastaisuudessakin palvella kaikkina arkipäivinä.

Poliisin palevelupiste Kemiössä on auki vain joka toisena keskiviikkona. Piste on tietenkin tarpeen vastaisuudessakin, mutta sen lisäksi kemiönsaarelaisia asioi myöskin Turussa ja Salossa. Salossa varattuja aikoja on ollut tarjolla hyvin ja näin kuuluisi olla vastaisuudessakin. Lausunnossa muistutetaan myös, että Kemiönsaaren asukasluku moninkertaistuu kesäaikaan. (IS) 

 

Gullkronan ulapalla.

Kajakkimelonta syksyllä ja talvella voi olla varsinainen luontoelämys. Sanna-Mari Kunttu kuvaa sitä aikaa saaristossa erämaiseksi. Veneliikenne on vähentynyt. Useimmat ovat lähteneet mökeiltään ja saaristo on rauhallinen. Tilaa on hetkeksi luopua arjen vaatimuksista ja nauttia luonnosta. Melonta on myös ympäristöystävällistä: liikutaan oman lihasvoiman avulla. Pääsee kokemaan uusia paikkoja.

Kunttu asuu Kemiönsaarella. Vuonna 2008 hän suoritti melonnan peruskurssin. Sen jälkeen hän on kehittänyt osaamistaan. Viimeisin pitkä seikkailu kesti seitsemän viikkoa ja matkaa taittui peräti 1 100 kilometriä. Yhdessä aviopuolisonsa kanssa hän meloi Pentti Linkolan perheen jäljissä; Linkolat soutivat soutuveneellä meriretkensä vuonna 1974. Matka alkoi Salosta ja kulki Saaristomeren kautta Ahvenanmaan ympäri ja päättyi Poriin. Matkan tarkoituksena oli saaristolintujen laskenta.

MERIKAJAKISSA ON KANSI ja siinä on yksi tai useampi istuinaukko. Useimmiten kajakissa on vesitiiviit osastot, missä tavarat pysyvät kuivina. Kaatumisessa kajakkiin ei pääse vettä kuin istuinaukkoon. Merikajakki on erilaisista kanoottimalleista monipuolisin. Se soveltuu pitkille matkoille ja toimii hyvin niin tyynillä kuin myöskin myrskyisillä vesillä.

Sanna-Mari Kunttu meloo grönlantilaistyylistä kajakkia. Se on ketterä ja tottelee herkästi. Melakin on grönlantilaismallia. Hänen mukaansa mela sallii ergonomisen melontatyylin. Melan on kuusipuusta valmistanut hänen pohjanmaalainen ystävänsä Johan Tonberg.

Vuokrattaessa kajakkeja tai melontakurssilla käytössä on yleensä euromela. Se on tavallisin ja soveltuu niin kokeneille kuin vasta-alkajille.

Ennen kuin ostaa kajakin on tärkeä testata eri malleja jotta löytyisi itselle parhaiten soveltuva. Ennen kuin lähtee talvella melomaan on tärkeää, että melontaa on harjoitellut kesällä ja oppinut navigoimaan kaikissa olosuhteissa. Mieluiten pitää myös opetella itsensä ja kaverin pelastamista melonnan peruskurssilla. Kemiönsaarella Nordic Activities tarjoaa vasta-alkajien kursseja, kajakkivuokrausta ja opastettuja retkiä.

Pakkasasteilla on pidettävä mielessä, että kajakkiin muodostuu jääpeite. Se hankaloittaa kajakkiin pelastautumista, mikäli joutuu vedenvaraan. Sanna-Mari Kunttu käyttää aina kuivapukua kun vesi on kylmää.  Se pitää lämpimänä ja estää kylmettymisen sekä melonnan aikana että jos sattuisi kaatumaan. Kuivapuvun alla hän pitää useita kerroksia merinovillaisia vaatteita. Ne ovat lämpimiä ja hengittävät. Tosi tärkeitä ovat varavaatteet. Hän varaa myös mukaansa kaksi tai kolme paria melontahansikkaita. Jalassa hänellä on neoprenikengät. Ne ovat vesitiiviit. Hyvä vihje on myös palanen makuualustaa jalkojen alla; se lämmittää myös. Lämmin päähine ja termos lämmintä, hieman sokeroitua juomaa otetaan myös matkaan.

TAALINTEHTAALTA on mukava lähteä melontamatkalle. Saaristo suojaa tuulelta. Taalintehtaalta pääsee myös Jungfruholmenin kautta Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvaan Sandöhön. Siellä voi jopa majoittua telttaan.

Kasnäsista voi lähteä Hiittis-Rosalan saaristoon tai Öröhön, jossa voi yhdistää vaellukset kauniilla luontopoluilla majoittumiseen. Kartan ja merikortin lukutaito ovat tärkeitä. Kesäaikaan Saaristomerellä on vilkas veneliikenne. Merivoimien veneillä on omat reittinsä.

Taukopaikkoja riittää. Kannattaa varata syötävää ja juotavaa matkalle. Sanna-Mari Kuntulla tapaa olla mukanaan kuivattua itsetehtyä ruokaa. On joustavaa, kun ei tarvitse kuin lisätä pussiin kuumaa vettä; ruoka valmistuu muutamassa minuutissa.

Text: Susanna Larsson Käännös: Ingrid Sandman Foto/kuva: Sanna-Mari Kunttu privat/yksityinen

Sanna-Mari meloo Grönlannin kajakkiaan.

Jonas ja Jussi Lindberg kiittävät kaikkia keräykseen osallistuneita. – Jokainen lahjoitus auttaa turvaamaan koulutien, Jussi kiittelee yrityksiä ja yksityisiä, jotka ovat jo osallistuneet.

Jussi ja Jonas Lindberg esittävät joululauluja Facebookissa. 

- Tarjoamme joululaulun joka perjantai, lauantai ja sunnuntai jouluun saakka. Viimeinen kappale esitetään Jouluaattona.

Konserteilla kerätään tänä vuonna rahaa liikenneturvallisuuden parantamiseen. Lindbergin mukaan kohdekin on jo selvillä, nopeusnäyttötaulut. Nopeusnäyttötaulut ovat tuttuja esimerkiksi tietyömailta ja ne laskevat tutkitusti ajonopeutta. Yhden taulun hinta on 3 250 euroa. 

- Ensimmäiseen tauluun on jo rahat kasassa, se tulee Amoskoulun kohdalle, Lindberg kertoo.   

Sijoituspaikkaa mietittiin yhdessä ELY -keskuksen ja poliisin kanssa. Poliisin mukaan nopeusvalvontaa kohdistetaan nimenomaan vaarallisiin tieosuuksiin, jotka on kartoitettu yhdessä ELY keskuksen ja paikallisen poliisin kanssa. Amoskoulun kohdalla on usein poliisin kamera-auto. Taajamissa oleva 40 km/h rajoitus perustuu kävelijöiden turvallisuuteen. Nopeusnäyttötaulut muistuttavat autoilijaa liian kovasta nopeudesta ilman sakkoa.  

- 40 km/h törmäysnopeudella jalankulkijalla on mahdollisuus selvitä onnettomuudesta, Thomas Westerholm poliisista taustoitti.

Näyttötaulut toimivat akuilla ja latautuvat aurinkoenergialla. Tie 181 on ELY -keskuksen vastuulla. ELY -keskus on näyttänyt vihreää valoa hankkeelle ja Kemiönsaaren kunta hakee lopullisen luvan, kun nopeusnäyttötaulut on hankittu. 

- Kunta tarjoaa asennuksen ja ylläpidon, Jonas Pomrén Kemiönsaaren kunnasta kertoo. 

Mcc Islanders toimii hankkeen kummina, kerholle liikenneturvallisuus on erittäin tärkeää. Parannetaan lasten turvallisuutta, yhdessä. Keräyksen tilinumero on FI22 5550 0720 0426 81.

Teksti ja kuva: Jerker Jokiniemi / IS

Jännittävin vaihe on osien juottaminen.

Kun perheen lapset ovat aikuistuneet monet haluavat kouluttautua aikuisopiskelijoina. Näin myös Tina Dunder-Sjöholm. Hän toimii kunnan kätilönä ja terveydenhoitajana. Sen sijaan, että hän olisi jatkanut opintojaan omalla alallaan hän päätti opiskella kultaseppäartesaaniksi Axxellin Tammisaaren yksikössä. 

Seurasi kaksi hektistä vuotta: kaksi lähiopiskeluiltaa viikossa ja kuukausittainen viikonloppu. Hän opiskeli päivätyönsä ohella. Nyt Dunder-Sjöholm on perustanut Alvia Silver -yrityksen. Hän luo kauniita hopeakoruja pienessä pajassaan. Hän kertoo saaneensa hyvän pohjakoulutuksen. Nyt on rohkeasti kokeiltava korujen tekoa oppien työn lomassa uutta. Hänen mukaansa korujen luominen on hyvä vastapaino tavalliselle työlle.

 

DUNDER-SJÖHOLM on aina pitänyt koruista ja hän on aiemmin osallistunut aikuisopiston luoviin kursseihin. Pajakokemusta hänellä ei ole ollut. Hopekorujen tekoon tarvitaan paljon erikoistyökaluja. Osa niistä on pakko valmistaa itse. Paljon apua hän on saanut aviomieheltään Tommy Sjöholmilta ja apeltaan. He ovat auttaneet työkalujen ja koneiden hankinnassa. Pienessä pajassa on poria, pihtejä, sahoja, kiillotuskoneita ja muita hopean työstämiseen tarvittavia työkaluja.  Viereisessä hallissa Dunder-Sjöholm juottaa korujen osia toisiinsa.

- Juotto on valmistamisen jännittävin vaihe. Silloin selviää, miten kaikki onnistuu, hän sanoo.

Opintojen aikana hän oppi käyttämään eri työkaluja ja suunnittelemaan korut teknisesti. Hän kertoo, ettei koskaan ole koulussa ollut etevä piirustuksessa. Hän yllättyikin huomatessaan osaavansa luonnostella ja piirtää koruja. Joka korun tekeminen alkaa teknisellä piirustuksella. Piirustuksesta selviää korun mitat ja materiaalin menekki. Sen jälkeen valmistetaan messinkinen prototyyppi minkä jälkeen koru toteutetaan hopeisena.

 

HOPEAKORUJEN tekeminen alusta saakka on aitoa käsityötä. Koruista tulee uniikkeja ja ne valmistetaan huolella ja rakkaudella. Hopealevyt ja -langat sulatetaan, sahataan, viilataan, juotetaan ja kiillotetaan. Inspiraatiota Dunder-Sjöholm saa etenkin luonnosta. Häntä kiehtovat eri kuviot ja muodot. Hänen päätöstyönsä oli suuri Björk -koru, jonka toisena puolena on paljas koivunoksa ja toinen oksa, jossa puhjenneita koivunlehtiä ja vesipisaroita. Hän on myös käynyt museoissa ja historiallisissa rakennuksissa hakemassa inspiraatiota koruihinsa.

Dunder-Sjöholm sanoo, että parasta olisi jos voisi toimia päätoimisesti koruseppänä, mutta siitä olisi vaikea saada toimeentulonsa. Hän suosittaa muillekin aikuisopiskelua. Kannattaa kokeilla uusia, kiinnostavia aloja. Hopeasepän käsityö on opettanut hänelle kärsivällisyyttä. Välillä tulos ei vastaa sitä mitä on ajatellut; joutuu sulattamaan koru ja aloittamaan alusta.

- Viihdyn käsityön parissa kun pääsen luomaan aivan uniikkeja hopeakoruja, hän sanoo.

Text & foto: Maria Manelius / IS

Birk-Björk-Koivu oli hänen lopputyönsä.