Saari, jolla on jäätävä sotahistoria. Näillä sanoilla voidaan tiivistää Örön 1900-luku.
Öröhön meneville saarta voidaan pitää tavallisena matkailukohteena, mutta näin ei ole. Vuonna 1910 venäläiset alkoivat rakentaa Öröhön rannikkolinnoitusta, joka säilyisi tärkeänä myös Suomen itsenäistymisen jälkeen.
Näin sanoo Maria Pick. Hän on Örön opas. Yhdessä Ilmoituslehden toimittajan kanssa kiertueelle osallistuu ruotsalainen perhe. Kokoonnumme saaren historiaa esittelevään näyttelyyn, sekä sodan historiaan että yleiseen näyttelyyn. Pickillä on laaja tuntemus Öröstä.
– Noin 3000 vuotta sitten saari kohosi merenpinnan yläpuolelle, vuonna 1656 Örö mainitaan ensimmäisen kerran kartalla. Pysyvänä asuinpaikka na se on ollut vasta puolustusvoimien läsnäolosta lähtien vuodesta 1917, hän sanoo.
Örötä kutsuttiin aluksi Sandöksi, mutta nykyisen nimensä saari sai 1800-luvulla saaren muodon mukaan. Ennen kuin saarelle syntyi suuria asutuksia, Rosalan ja Bölen asukkaat antoivat eläintensä laiduntaa Örössä. Saarella asuu nyt alle kymmenen ihmistä ympäri vuoden.

Öröllä on vahva sotahistoria. Jo sodan aikana 1808–1809, kun Ruotsi menetti Suomen, saarta käytettiin Ruotsin laivaston sotilastukikohtana. Pick sanoo, että sotalaivat telakoituivat saaren länsipuolelle.
Mutta sen sijaan, että aikanaan Suomi oli osa Ruotsia, Pick puhuu enemmän Suomen 1900-luvun historiasta. Näyttelyn pohjakerroksesta Pick johtaa ryhmää kohti venäläisten 1910-luvulla rakentamia tykkejä. Tykit on rakennettu Obuhovin tehtaalla, joka sijaitsee Nevajoen varrella Pietarissa.
Örön linnoitus oli osa venäläistä linnoituslinjaa, johon kuuluivat myös Hangon edustalla sijaitseva Russarö, Paraisten Utö ja Viron Saarenmaa. Öröstä on Hankoon reilut 25 kilometriä, Bengtskäriin vajaat 15 kilometriä. Matkaa Viron Hiidenmaalle on 80 kilometriä. Linnoitus tuli muokkaamaan elämää saarella.
– Täällä elit kuin omassa universumissasi, Pick sanoo.
Örön linnoitukseen kuului yksitoista tykkiä, rautatie, kasarmi ja ruokala. Ylös päästyäsi katselet ulkosaaristoa aina Bengtskäriin asti. Pick kertoo taistelusta, joka käytiin 1940-luvulla. Tuolloin Neuvostoliitolla oli Hanko laivastotukikohtanaan.
– Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät Bengtskäriin 21. heinäkuuta 1941. Venäläiset olivat vallanneet naapurisaaren Morgonlandetin vähän aiemmin. Mutta suomalaiset onnistuivat estämään neuvostoliittolaisia valtaamasta Bengtskäriä.
Hän lisää, että luutnantti Fred Lutherin miehistö kävi lähitaistelua venäläisiä vastaan. Öröstä ammuttiin Bengtskärille, Morgonlandetiin ja Hankoon.
Jatkosodan jälkeen Örötä käytettiin sotilaskoulutuksessa vuoteen 2005 asti. Kymmenen vuotta myöhemmin Örö siirtyi Metsähallitukselle ja on nyt avoinna vierailijoille osana Saaristomeren kansallispuistoa.

TEXT & FOTO/TEKSTI & KUVA: JOHN ILLMAN

Kuva: Jyväskylä Sinfonia (pressikuva)

- Kun Martti Raution kanssa kesävieraina Kemiönsaarella keksimme, että tänne voitaisiin perustaa kamarimusiikkifestivaali, mieleeni ei juolahtanut, että siitä voisi tulla vuosittain toistuva kulttuuriperinne, sanoo taiteellinen johtaja Katinka Korkeala.

Nykyään hän huolehtii tehtävästä yhdessä Sonja -sisarensa kanssa. Kaikkina vuosina sisarukset ovat myös esiintyneet festivaalin konserteissa. Kemiönsaaren Musiikkijuhlat viettää nyt 25-vuotisjuhliaan ja on kaikkina vuosina toiminut yhtä suosittuna osana saaremme tapahtumatarjonnasta. Se houkuttelee edelleen paikalle huippuartisteja niin ulkomailta kuin Suomesta ja tasokkaan ohjelmistonsa sekä mielenkiintoisten konserttipaikkojensa ansiosta yleisöä kauempaakin. Saariston luonto ja kulttuuriympäristö ei jätä ketään kylmäksi.

Tänä vuonna ohjelmistossa on huomoitu usean maineikkaan säveltäjän juhlavuosia: Ligeti (100 vuotta), Rachmanininov (150) ja Lalo (200). Festivaaliviikkon, 10.-16. heinäkuuta, aikana kuulemme yli kymmenen konsterttia mitä mielenkiintoisimmissa tilossa. Konsertteja järjestetään Sandön herraskartanossa ja Söderlångvikissa, Taalintehtaan torilla, Kemiön, Västanfjärdin ja Karunan kirkoissa sekä Salon Veturitallissa. Tarjolla on niin vanhaa kuin uudempaakin musiikkia, lauluja kuningatar Elisabeth I:n ajalta, barokkia, aina vähemmän tunnetun Ursula Mamlokin puhallinkvintettiin, joka nyt saa Suomen ensiesityksensä.

Pääsemme uudelleen kuuntelemaan Jyväskylä Sinfioniaa, joka kävi festivaalilla vuonna 2012. Nyt sitä johtaa nuori nouseva kapellimestari Kaapo Ijas; solistina on kuuluisa Helena Juntunen. Ohjelmistoon voi tutustua osoitteessa www.kimitomusicfestival./fi/ohjelma.

Tutustumisen arvoisen luonto- ja kulttuuriympäristön ohella festivaali tarjoaa myös kulinaarisia elämyksiä. Artistit majoittuvat tänäkin vonna Labbnäsiin, mikä on ollut suuri elämys muusikoille, jotka suurten metropolien hotellien asemesta ovat asuneet entisessä pappilassa ja päässeet pulahtamaan järveen suoraan rantasaunasta. Mutta yleisökin on löytänyt tiensä Labbnäsin lounaskonsertille, jonka yhteydessä on tarjolla saaristolaispöytä. Söderlångvikin konsertin yhteydessä kansainvälisesti tunnettu villiyrttiguru Sami Tallberg loihtii esille herkullisen illallisen.

Sonja Korkeala korostaa, että konserttien ohjelmat on laadittu siten, että sellainenkin yleisö, joka ei ole niin tottunut taidemusiikkiin, voisi nauttia. Tulevien vuosien yleisöä ajatellen festivaali tarjoaa ilmaiset liput alle 18-vuotiaille niihin konserttitiloihin, jonne mahtuu suuri yleisö. (IS)