25.8.2022
Christer Jägerskiöld miettii, että kauran puinti pitäisi aloittaa.
Moni suomalainen miettii nyt tapoja säästää sähköä. Näin tekee myös Christer Jägerskiöld, jolla on maatila Sjölaxissa. Jägerskiöldin tila on suuri, hän pitää emolehmiä ja viljelee maata, joten sähköä myös kuluu. Tilaan kuuluu myös lukuisia rakennuksia.
- Tämä on niin iso tila, että toisinaan on vaikea hahmottaa, mihin kaikkeen sitä sähköä oikein kuluu, hän toteaa.
Yksi tapa säästää energiaa on ollut aurinkopaneelien hankkiminen. Maanviljelijä suunnitteleekin hankkivansa niitä vielä lisää. Jägerskiöld kuitenkin huomauttaa, että talvikuukausien aikana, kun energiaa kuluu eniten, ei aurinkopaneeleilla oikeastaan tee mitään, sillä aurinko ei juurikaan paista. Kesällä tilanne on onneksi toinen. Jägerskiöld on hankkinut myös uudenlaisia eläinten juoma-altaita, jotka pitävät juomaveden talvella sulana kuluttamatta sähköä.
Myös lannoitteiden hinnannousu on aiheuttanut harmaita hiuksia monelle viljelijälle. Jägerskiöldilla on onneksi luomutila, joten tavallista lannoitetta hän ei tarvitse. Jägerskiöld käyttää luomutilallaan kuitenkin jonkun verran luomulannoitetta, ja hän kertoo, että niiden saatavuus on tällä hetkellä suurempi ongelma kuin hinta. Hän kuitenkin uskoo pärjäävänsä, sillä hän on tottunut käyttämään vain vähän luomulannoitetta.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Viimeaikaiset kriisit ovat osoittaneet sen, että maatalousyrittäjän on oltava valmis sopeutumaan kaikenlaisiin olosuhteisiin. Sää ja ilmasto ovat kuitenkin ne merkittävimmät elementit, joiden ympärillä maanviljelijän arki pyörii. Jägerskiöldin mukaan Kemiönsaarella haastavinta on kuivuus. Hänellä onkin meneillään kasteluhanke, jonka myötä tilalle rakennetaan kastelulinja noin 100 hehtaarin alueelle. Näin estetään sadon meneminen harakoille kuivuuden takia.
- Kastelulinjat eivät ole yleisiä näin isolla tilalla, sillä se on aika suuri investointi, Jägerskiöld sanoo. Kastelunlinja on viljelijän mielestä kuitenkin pidemmän päälle kannattava. Peltoon satsataan paljon, ja jos satoa ei saada, niin se on iso menetys. Tämän vuoden sadosta on Jägerskiöldin mukaan tulossa keskiverto hyvä.
Jägerskiöldeillä on ollut maatila Sjölaxissa jo satojen vuosien ajan. Nykyiselle isännälleen se siirtyi v. 2014.
- Maanviljelys kiinnosti minua jo lapsena, joten tuntui luontevalta jatkaa tilalla, Jägerskiöld sanoo. Maanviljelijäsuvun kasvatti on vahvasti sitä mieltä, että nykyinen maailmantilanne on osoittanut kotimaisen maatalouden tärkeyden.
- Maanviljelys on yksi perusasioista, mitä maailmassa tarvitaan, hän toteaa.
Teksti & kuva: Saara Laaninen
Traktorinkynnön SM-kilpailut järjestetään Brusabyssä 30.9.–1.10. Kilpailut järjestetään jo 69. kerran. Samalla järjestetään myös PM-kynnöt, joten Brusabyhyn on odotettavissa kyntäjiä myös Tanskasta, Ruotsista ja Norjasta. Kilpailun järjestelyistä vastaavat Kimito Lantmannagille ja SM-Kyntö ry.
SM-Kyntö ry:n puheenjohtaja Juhani Grönlund kertoo, että traktorinkynnössä kilpaillaan siitä, kuka saa tietyssä ajassa kynnettyä pellon mahdollisimman tarkasti.
- Tuomaristo arvostelee kyntöjäljet ihan kohta kohdalta, Grönlund selittää. Aikaa kyntäjillä on yhteensä 3 tuntia. Grönlund kertoo, että paikalle odotetaan n. 30 kyntäjää ja kilpailuja pidetään neljässä eri sarjassa. Kilpailujen yhteydessä on nähtävillä myös mm. erilaisia maatalouskoneita, samoin luvassa on työnäytöksiä ja juurikkaannostoa. Kannattaa siis suunnata Brusabyhyn syys-lokakuun vaihteessa jännittämään, kuka on Suomen ja Pohjoismaiden paras kyntäjä.
Teksti: Saara Laaninen
Päärakennus.
Artikkelisarjan neljäs osa vie meidät Västanfjärdin Billböleen. Kylä sijaitsee Sundvikintien varrella, Lammalasta muutamia kilometrejä itään. Kylän nimen etuosa juontaa luultavasti henkilön nimestä.
Kylää on leimannut maatalous. 1950-luvulla siellä oli karjaa ja sokerijuurikkaan viljelyä. Viime vuosisadan aikana kylässä toimi myös kaksi kauppapuutarhaa. Reinikaisen perhe perusti 1940-luvulla Kullan kauppapuutarhan ja erikoistui myöhemmin kukkiin, etenkin suuriin krysanteemeihin. Erikssonin kauppapuutarha perustettiin pian sen jälkeen. Siellä viljeltiin enimmäkseen tomaatteja ja kurkkuja. Vuosisadan vaihteen aikaan kumpikin oli jo lakkautettu.
Maje Forstén peri Kullan tilan. Hän hoitaa upeaa puutarhaansa kauppapuutarhan kasvihuoneitten raunioilla. Tilan päärakennus, jossa ei asuta, on säilynyt alkuperäismuodossaan yli sata vuotta. Billbölen tärkein maamerkki on Kullan tilan vanha tuulimylly. Se on ainut Kemiönsaarella säilynyt varvasmylly. Muutamia vuosia sitten se oli vahingoittunut ja kunnostettiin käyttökelpoiseksi.
Hagalund.
Kuten muuallakin Västanfjärdissä Billbölessäkin on louhittu kalkkikiveä. Vanhassa kalkkivajassa asui Koppar-Rika (1846-1935). Hän oli Kemiönsaaren ehkä tunnetuin ”viisas eukko”. Hän osasi parantaa sairauksia ja hammassärkyä erilaisin luonnonmenetelmin. Usein kehosta poistettiin ”huonoa” verta iilimatojen tai kuppaussarvien avulla. Rikan erikosuuksiin kuului myös kätilönä toimiminen ja eläinten kastrointi. Viimeksimainittua hän teki hampaillaan. Rikalla oli paljon yrttitietoja. Hän tiesi miten yrtit vaikuttavat ja minkälaisia voiteita ja keitoksia niistä saattoi tehdä. Hän käytti mielellään anista, mm teehen. Näin synnytttäjien maidoneritystä saatiin käynnistettyä ja lisättyä.
Bredvik on alue, joka pääosaltaan kuuluu Södersundvikin ja Brännbodan kyliin. Siellä on Hagalund -yhdistystalo, joka sijaitsee aivan Billbölen puolella rajapyykkiä.
Billbölen vaakunan on kuvattava kylän monipuolista viljelyä. ”Punaisessa kentässä kultainen nouseva varvasmylly, siivekkeiden ympäri hopeista anisruohoa, krysanteemia ja kurkunkukkaa”.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com, Käännös: Ingrid sandman
Mylly.
Kirjallisuus
Bernstedt, Sofia (1990). Koppa och slå åder. I: Näse, Li (red.). Ur Sagalunds gömmor. Åbo: Folkloristiska institutionen vid Åbo akademi. Småskrifter 1. S. 30–32.
Bruun, Patricia (2014). Medicin, mat och magi: om örter, trädgårdar och kloka gummor. Kimitoön: Sagalunds museistiftelse. Eriksson, Folke & Peitso-Sesay, Sanna (2013). Kulla kvarn. I: Västanfjärd bulletin 3.
Lindroos, Ernst & Näse, Li (1993). Sagalund: museiguide för Sagalunds museum. Dragsfjärd, Kimito, Västanfjärd: Sagalunds museum.
Näse, Li, Kovalainen, Ritva & Turunen, Pekka (2000). Sagalund: min kostsamma leksak / kallisarvoinen leikkikaluni. Kimito: Sagalunds museum.
Reinikainen, Kerstin (2016). Handelsträdgårdarna i Billböle. I: Cygnel, Sam (red.). Västanfjärd: våra berättelser. Kimitoön: Västanfjärds byaråd. S. 98.
Reinikainen, Kerstin (2016). Jag var barn i Västanfjärd på 50-talet. I: Cygnel, Sam (red.). Västanfjärd: våra berättelser. Kimitoön: Västanfjärds byaråd. S. 14.
Svenska litteratursällskapet i Finland (u.å.). Billböle. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/628/billbole-kimitoon/ Hämtad 3.8.2022.
Haastattelut:
Max Andersson
Jan-Erik Enestam
Folke Eriksson
Maje Forstén
Runa Heino
Marjatta Karikoski
Barbro Lindholm
Pukinsaari.
Bergön tapauksessa nimi kertoo kaiken. Bergön kylään kuuluu saari, jossa kalliovuori. Pääsaari on nimeltään Stora Bergön ja se sijaitsee hieman Taalintehtaan ulkopuolella. Kylään kuuluu tietenkin myös Lilla Bergön. Lisäksi siihen kuuluvat muutamat Vänoxan pohjoispuolen saaret sekä jotkut pienet saaret Biskopsön eteläpuolella.
Hangon Granit -yritys osti Stora Bergön ja perusti sinne kivilouhoksen vuonna 1890. Vaaeanharmaata graniittia louhittiin eniten, mutta myöskin punaista. Paikalla oli jousirata ja sepänpaja. Kivet vietiin mertise mm Helsinkiin talojen julkisivuihin käytettäviksi sekä ulkomaille, Ranskaan, Alankomaihin, Belgiaan ja Viroon katukiviksi. Enimmillään työllistettiin yli sata työntekijää joista monet myös asuivat saarella. Siellä on toiminut sekä koulu että kauppa.
Stora bergö.
Bergön kylään kuuluu myös Bockholmen, joka sijaitsee Stora ja Lilla Bergön pohjoispuolella. Bockholmenilla toimii oma kylätoimikunta. Saari sijaitsee välittömästi niiden saarten ulkopuolella, joihin on tieyhteys Taalintehtaalta. Bockholmenilla on asunt ruukin työläisiä.
Bergön vaakunaksi ehdotan sinistä pohjaa, josta nousee hopeinen, kolmiosainen kallio jonka päällä hopeinen pukki kädessään hopeinen moukari. Kolmijakoinen kallio viittaa Stora Bergöhön, pukki Bockholmeniin, moukari luohokseen ja Taalintehtaan teollisuuteen. Hopea viittaa valeanharmaaseen graniittiin.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com, Käännös: Ingrid Sandman
Kirjallisuus:
Metso, Kim (2011). Inlägg i Rötters anbytarforum. https://forum.rotter.se/index.php?topic=51660.0 Hämtad 14.1.2022.
Romppanen, Marja Liisa (2012). Pukinsaaren tarina: tulemme saaresta / Historien om Bockholmen: vi kommer från en ö. Kimitoön: Bockholmens byalag.
Svenska litteratursällskapet i Finland (u.å.). Bergö. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/675/bergo-kimitoon/ Hämtad 14.1.2022.
Jonathan Nurmen rap-artistinimi Joxter on muumihahmo Juksun englanninkielinen nimi.
Beatboxingia, räppiä, jazzräppiä, lofi hiphoppia ja vaikka mitä. Lista kärralaisen Jonathan Nurmen hallitsemista musiikin tyylilajeista on pitkä. Nurmi kirjoittaa ja tuottaa musiikkia omassa kotistudiossaan, heittää keikkoja ja tekee töitä ääninäyttelijänä. - Teen vähän kaikenlaista, hän naurahtaa. Nurmi kertoo aikovansa tehdä töitä musiikin saralla niin pitkään kuin mahdollista.
Nurmi viettää kesäänsä Kemiönsaarella, mutta syksyllä hän aloittaa viimeisen opiskeluvuotensa Pietarsaaren Novia-ammattikorkeakoulussa. Muusikoksi valmistuva nuorimies ei pelkää kokeilla uusia genrejä. - Beatboxingia olen harrastanut jo yli 10 vuotta, mutta esimerkiksi jazzrappia aloin tekemään vasta tänä kesänä, hän kertoo. Artistinimeä Joxter käyttävä Nurmi ei selvästikään ole levännyt laakereillaan kesälomallaan, sillä hänen kirjoittamansa ja tuottamansa jazzrap-biisi ”Shameless” julkaistaan 12.8. monissa striimauspalveluissa, kuten Spotifyssa ja Apple Musicissa.
Nurmella on myös toinen artistinimi: Strychnine. Sen alla hän tekee rauhallisempaa lofi hiphoppia, jota Nurmen mukaan kutsutaan toisinaan myös hissimusiikiksi. Lisäksi hän soittaa perhebändissään, Tupas Secretissä, joka keskittyy enimmäkseen rockiin ja vanhempien ikäluokkien nuoruuden hitteihin. Tupas Secret heittää toisinaan myös keikkaa Kemiönsaarella, keväällä he muun muassa soittivat Dragsfjärdin Furulundissa Spring n’ roll -tapahtumassa.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Parasta musiikin tekemisessä on Nurmen mielestä se, että se voi olla todella palkitsevaa. - Varsinkin silloin kun kirjoittaa ja tuottaa kaiken itse, niin tulee tosi tyytyväiseksi, kun saa jonkin hyvän biisin tehtyä, Nurmi selittää. Hän kuitenkin kertoo myös itsenäisen musiikinteon varjopuolista. - Välillä saatan suhtautua liian itsekriittisestä tekemääni musiikkiin, ja silloin aloitan kaiken ihan alusta, hän sanoo.
Kun Nurmelta kysyy, onko Kemiönsaarella helppoa olla muusikko, antaa hän suoran vastauksen. - Sanoisin, että ei ole, hän toteaa. Hänen mielestään Kemiönsaarella ei ole kovin aktiivista musiikkielämää nuorille aikuisille, ainakaan kesäkuukausien ulkopuolella. – 20-30-vuotiaille muusikoille on Kemiönsaarella aika kuollutta, hän kertoo, mutta lisää samaan hengenvetoon, että vastikään avattu Björkbodan Kulttuuritalo on hänen mielestään askel oikeaan suuntaan. Nurmi myös ehdottaa, että nuorille voisi tarjota enemmän soitonopetusta, joka lisäisi nuorten kiinnostusta ja motivaatiota musiikkiin.
Musiikin tuottaminen ja oma studio voivat johtaa myös yllättäviin suuntiin. Nurmen kohdalla se johti kokeilemaan ääninäyttelemistä. - Se on ollut yllättävän tuottoisaa, Nurmi paljastaa. Hänen äänensä voi kuulla muun muassa Omakannan ja Oikeusministeriön nettisivuilla. Nurmi onkin löytänyt oivan markkinaraon ääninäyttelijänä, sillä suomenruotsalaisia lukijoita ei ole kovin paljoa hänen arvionsa mukaan. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että Nurmi on melkoinen monitoimimies mitä tulee musiikkiin ja sen tuottamiseen. Jäämme odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan tämän nuoren muusikon kohdalla.
Teksti & kuva: Saara Laaninen
Pelilauta on visuaalisesti näyttävä.
Kemiönsaari on saanut oman lautapelin nimeltään Kimitoöns Pärla. Pelin kehittäjä John Byman kertoo, että peli on samankaltainen kuin klassinen Afrikan tähti, mutta tässä pelissä pelaajat seikkailevat tutummissa Kemiönsaaren maisemissa etsien Kemiönsaaren helmeä. Pelin on kuvittanut Alexander Ginlund, joka ansaitsee Bymanin mielestä hatunnoston tekemästään työstä, joka ylitti hänen odotuksensa. Pelilaudan kuvituksessa on otettu huomioon saaren alueiden historiaa ja kulttuuria.
Lautapelin tarkoituksena on löytää Kemiönsaaren helmi ja tuoda se turvaan joko Strömmaan tai Pungböleen. Helmi voi olla kätkettynä minne vain Kemiönsaaren pohjoisosista aina Bengtskäriin asti, joten pelaamisen ohessa pelaaja samalla tutustuu Kemiönsaaren joka kolkkaan. Helmen lisäksi laudalle on kätkettynä muitakin arvokkaita helmiä, joiden löytämisestä pelaaja saa rahaa, jota puolestaan tarvitsee pelimerkkien kääntämiseen tai merellä matkustamiseen. Mutta varo, matkan varrella vaaniva viikinki voi viedä kaiken!
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Vaikka pelitoveri löytäisi Kemiönsaaren helmen ennen sinua, niin peli ei vielä siinä vaiheessa ole pelattu. Vielä pitää selvitä maaliin asti, ja mutkia matkaan voivat tuoda esimerkiksi pelikaverin löytämät simpukankuoret ja merimetsot. Jännitystä peliin tuovat myös chans-kortit, jotka voivat joko helpottaa tai hankaloittaa matkaa.
Peli on tarkoitettu 2-4 pelaajalle ja sopii Bymanin mukaan hyvin koko perheelle. Hän lisää, että sääntöjä voi myös hieman soveltaa aivan perheen pienimmille. Pelin ohjeet ovat sekä ruotsiksi että suomeksi. Peli maksaa 49e ja sen voi ostaa Söderlångvikin kartanosta, Västanfjärdin Knalliksesta ja Kemiön Sisu-talolta. Bymanin mukaan peliä voidaan valmistaa enemmänkin, mikäli ne loppuvat varastosta. - Kenenkään ei tarvitse pelätä, että jäisi ilman peliä, hän vakuuttaa.
Teksti & kuvat: Saara Laaninen
Pelin seteleihin on painettu tunnettuja kemiönsaarelaisia. Tunnistatko kaikki?
Kyläseikkailun toisessa osassa lähdemme Suomenkulmaan. Se on pitkänlainen niemi, joka ulottuu Halikonlahdelle. Vastapäätä on manner. Niemen kylän ruotsinkielinen nimi on Berga, mutta täällä suomenkiellellä on vankka asema ja suomenkieleiset asukkaat kutsuvat kotikyläänsä Pervaaksi.
Suomenkulman suomenkielinen väestö tarvitsi suomenkielisen koulun. Se perustettiinkin 1946 ja muutti muutaman vuoden päästä omiin tiloihin ja kutsuttiin Kiilan kouluksi.
Suomenkulmalla jotkut saman perheen lapset ovat voineet kasvaa ruotsin- toiset suomenkielisiksi. Näin kävi seitsemäntoista lapsen isälle Skogsbölessä Angelnimenmen puolella rajaa, olkoonkin, että lapsilla oli eri äidit. Ensimmäisen katraan poika Gustaf Wilhelm Widén muutti Bergaan. Hänestä tuli kippari, joka purjehti Australiaan saakka. Myöhemmin hän toimi saaristossa useiden pienempien alusten kipparina. Talvisin hän teki kivitöitä.
Ympäristössä, mm naapurikylässä Mainiemellä, on asunut useita seppiä. Bergassakin on toiminut seppä. Bergan Östergård kutsutaan myös Sepäntaloksi.
Pronssikautinen hauta?
Aune Carlén oli Bergassa töissä 1920-lvulla. Hän kertoo, miten maltaita tehdään. Ruis pantiin saaveihin itämään, minkä jälkeen jyvät levitettiin kuuman saunan lauteille. Muutaman vuorokauden jälkeen maltaat kuivattiin. Maltaista voitiin sen jälkeen valmistaa niin mämmiä kuin juomia.
Bergassa kerrotaan olleen rauta-ajan uhrikivi, mutta lähempi tutkimus ei ole voinut kertoa onko se ryökkiö eikä myöskään, missä se siinä tapauksessa sijaitsee. Siihen minäkin päädyn harhailtuani Bergan metsissä puoli tuntia.
Vaakunan suhteen päädyn silti eri yhteyksissä esille tulleisiin kiviin, kylän nimessäkin. Bergan vaakunaksi esitän punaiselle kentälle viisi kultaista ruistähkää ja kultaista nousevaa kiviröykkiötä.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com, Käännös: Ingrid Sandman
Kirjallisuus:
Laukkanen, Esa (2013). Kemiönsaaren Kemiön arkeologinen inventointi vuosina 2011 ja 2013. Åbo: Åbo landskapsmuseum.
Sundroos, Saga (1990). Mältning. I: Fångster i tidens ström II. Kimito: Hembygdsforskare i Kimitobygden. S. 164–167.
Svenska litteratursällskapet i Finland (u.å.). Berga. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/543/berga-kimitoon/ Hämtad 2.7.2022.
Haastattelut:
Gunilla Törnroos
Marjaana Hoikkalan mielestä lukuvuosi voidaan aloittaa hyvillä mielin.
Elokuu etenee kohti puoliväliään ja se tarkoittaa sitä, että koululaiset palaavat jälleen opintielle. Kemiönsaaren koulujen lukuvuosi alkaa torstaina 11.8. Lomilta paluu voi tuntua monista ikävältä, mutta Kemiönsaaren kunnan sivistysjohtaja Marjaana Hoikkala odottaa innolla tavallisen arjen alkamista. - Nyt on hyvä palata arkeen, ei vain kesän jälkeiseen, vaan enemmänkin koronan jälkeiseen arkeen, hän sanoo.
Hoikkala kertoo, että koronaa ei ole sen liiemmin tarvinnut huomioida tulevaa kouluvuotta suunnitellessa. Koululaiset pääsevät siis aloittamaan kouluvuotensa täysin normaalisti, ilman että ryhmiä täytyisi pitää tiukasti erillään. Tämä on hänen mukaansa tervetullutta sekä oppilaille että opettajille. - Alkavana lukuvuonna haluamme mahdollistaa jälleen yhdessä tekemisen ja yhteisöllisyyden, Hoikkala tiivistää.
(artikkeli jatkuu ilmoituksen alla)
Sivistysjohtaja myös kertoo, että hänen omalla to do -listallaan on vahvistaa Kemiönsaaren kaksikielisyyttä lisäämällä ruotsin- ja suomenkielisten oppilaiden kohtaamisia. Kieliryhmien yhteisiä oppitunteja ei ole tänä lukuvuonna tiedossa, ja Hoikkala kertookin, että korona-aika vei sellaisten suunnittelemiselta pohjan. Hoikkala myös muistuttaa, että sekä varhaiskasvatuksella että vanhemmilla on tärkeä rooli siinä, miten lasten kiinnostus ja asenne kieliä kohtaan alkaa muotoutua. - Aikuisten pitäisi näyttää mallia ja uskaltaa puhua toista kieltä, vaikka se ei aina menisikään kieliopillisesti oikein, Hoikkala pohtii. Hänen mukaansa hyvä tavoite olisi se, että jokainen pärjäisi arkisissa tilanteissa molemmilla virallisilla kielillä.
Myös ukrainan kieltä voi kuulla joidenkin saaren koulujen käytävillä. Hoikkala kertoo, että Kemiönsaarella opiskelee tänä lukuvuonna yhteensä seitsemän Ukrainasta tullutta lasta. Moni aloitti opintonsa saarella jo viime keväällä, ja Hoikkalan mukaan he sujahtivat hyvin muiden oppilaiden mukaan ja pääsivät integroitumaan yleisopetuksen ryhmiin. Hoikkala kertoo, että muiden opintojen lisäksi monet heistä tekevät myös etäopintoja Ukrainaan.
Uusia ekaluokkalaisia aloittaa saarella tänä vuonna yhteensä 53. Liikenteessä tulee siis olla varovainen, etenkin koulujen läheisyydessä, jotta pienet oppilaat pääsevät aloittamaan koulutiensä turvallisin mielin.
Teksti ja kuva: Saara Laaninen
Jimmy Träskelin
Avajaiskonsertti Ullman’s Villassa, to 4.8. klo 19
Idyllisessä kartanomiljöössä tarjoillaan haitaritaiteilija Maria Kalaniemen sävykkäitä kappaleita, Volny-duon viuluvetoisia soitteita ja yhteisöllinen Rauhan lauluja - Fredsånger -konsertti ja yhteislaulutapahtuma. Sisäänpääsy 15€, festarirannekkeella ilmainen.
Kuvataideohjelma
Norpaksen runsaaseen kuvataidekattaukseen kuuluu tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös maalaustaidetta! Käy katsomassa esimerkiksi Aurea Tantun maalauksia Fjällstuganilla (avajaiset ke 3.8. klo 11) ja Ars Fennica -palkitun Jussi Kiven kuvaesitys Bio Ponyssa la 6.8. klo 14.
Encore! Verstaalla Pe 5.8. klo 19
Perjantai-illan suurkonsertissa esiintyy vuosien varrella nähtyjä Norpas-suosikkeja. Kimmo Pohjosen, Heikki Laitisen ja Reijo Kelan Kelavala, Pekko Käppi & Lau Nau sekä Maija Kauhanen johdattelevat yleisön elämykselliseen, musiikin genrerajoja hämärtävään iltaan.
Ripples satamassa to 4.8. klo 17 ja su 7.8. klo 12
Ilmastotunteita ja -utopiaa käsittelevä nykysirkusesitys, joka seilaa Itämeren satamia kesällä 2022 - Suomessa vain Taalintehtaalla ja Helsingissä!
Villiintyneen taiteen ohjelma
Norpaksen oma “varjofestivaali” levittäytyy Taalintehtaan kulmiin ja kuppiloihin ja tarjoaa kaikelle yleisölle avointa ohjelmaa ainakin Eugenia-purjelaivan kannella, Ullman’s Villan puutarhassa, Stall’s Bar & Foodin terassilla ja Antikvariaatti Kojanilla. Istahda nauttimaan tai tuo oma esityksesi mukaan!
Teksti Jimmy Träskelin, kuva Jaana Aartomaa, översättning: Ingrid Sandman
Koska kolmivuotinen kiertoajelu Kemiönsaaren kyliin noudattaa aakkosjärjestystä, ensimmäinen pysähdys tapahtuu ainoaan A:lla alkavaan kylään: Albrektsböleen. Ja mikä huippu alkajaiseksi! Albrektsbölessä ei ole ainuttakaan ympärivuotista asukasta.
Albrektsbölen asukkaiden vähenemiseen vaikutti Lisa Mickelsdotterin muutto naapurikylään Mattböleen. Hänestä tulisi Nils Oskar Janssonin isoäiti. Perintönä hän tulisi antamaan keräilyintonsa. Pikka Gustava Mattbölestä sen sijaan muutti asumaan Albrektsböleen, mutta kuoli lavantautiin.
Albrektsbölen ainoa tila on usein siitynyt uudelle omistajalle. Vuonna 1917 se joutui Karl Österlundille. Hän oli Åminnen tilan puutarhuri. Tänään tilan omistaa hänen tyttärentyttärensä Lillevi Sjöberg aviomiehensä Håkanin kanssa. He asuvat siellä kesäisin ja ovat huolehtineet 1700-luvulta olevan tilan kunnossapidosta. Piharakennuksen salin he ovat jättäneet sellaiseksi kuin he sen löysivät ja se henkii pitkää menneisyyttään. Kaapista löytyy esine, jonka sanotaan olevan Kemiönsaaren vanhin radio.
Kallioinen ranta-alue Hönsvikissä Kemiönsaaren pohjoisrannikolla lohkottiin tilasta ja perhe möi sen Salon seurakunnalle 1967. Seurakunnalla on siellä Merisalon leiritila.
Albrektsböle tunnettiin aiemmin myös nimellä Skräddarböle - lisätietona kylästä, jota kukaan ei kuitenkaan tunne. Tämä tietää, että jo ensimmäisessä artikkelissa tapaamme ”-böle”-sanan jo toistamiseen. Siitä ei jatkossakaan tule puutetta. Böle juontaa ”bol” -sanasta, joka tarkoittaa asumista.
Albrekt on saksalainen miesten nimi. Mahdollisesti Albrektsbölessä on joskus asunut saksalainen (mikä olisi suuri uutinen ajatellen, ettei kukaan nyt asu kylässä). Uudempi Skräddarböle -nimi viittaa siihen, että siellä olisi asunut räätäleitä. Mm Sagalundin museossa oleva kaksoisryijy kertoo, että kylän tytöillä oli ”taidokkaat kädet”. Ehkä käsityö on ollut Albrektsböleä leimaavaa.
Minun esitykseni vaakunaksi on punaiselle pohjalle pystyyn ja pitkittäin asetetut kaksi kultaista ompeluneulaa. Neulat toimivat räätälien ja ompelijattarien vertauskuvana, niiden määrä kuvaa kylän kahta nimeä ja asettelu Salon seurakuntaan. Lankojen puute toimii asukkaiden puutteen vertauskuvana.
Alexander Ginlund vierailee aakkosjärjestyksessä Kemiönsaaren kylissä, kuvaa niitä ja luo kylille omat vaakunansa tarkoituksena juhlistaa kunnan 700 ja Ilmoituslehden 100 vuotta; juhlat vietetään vuonna 2025. Ota yhteyttä Alexanderiin ja kerro omasta kylästäsi.
Teksti & kuva: Alexander Ginlund / alexander.ginlund@gmail.com, Käännös: Ingrid Sandman
Kirjallisuus:
Gardberg, John (1944). Bygden och folket. I: Sagalund (1981). Kimitobygdens historia del I. Dragsfjärd, Kimito, Västanfjärd: Sagalund. S. 27–62.
Jansson, Nils Oskar (1990). Plock ur Nils Oskar Janssons anteckningar. I: Näse, Li (red.). Ur Sagalunds gömmor. Åbo: Folkloristiska institutionen vid Åbo akademi. S. 10–20.
Salo församling (u.å.). Merisalon leirimaja. https://www.salonseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/leirikeskukset/merisalon-leirikeskus Hämtad 6.1.2022.
Suistoranta, Kari & Puranen, Clara (2000). Sagalund: min kostsamma leksak. Dragsfjärd, Kimito, Västanfjärd: Sagalund.
Svenska litteratursällskapet i Finland (u.å.). Albrekstböle. https://bebyggelsenamn.sls.fi/bebyggelsenamn/542/albrekstbole-kimitoon/ Hämtad 6.1.2022.
Haastattelut:
Ulla Andersson
Håkan Sjöberg
Lillevi Sjöberg
Bjarne Wretdal
Cathina Wretdal-Lindström